Kauden kurkottaessa kohti loppueen osa joukkueista jatkaa mustan kumipalan hakkausta yleisön ihmetellessä, mutta suurin osa joukkueista on jo kiivennyt halliensa katoille nähdäkseen tulevaisuuteen. Omalla katollaan istuu myös liigan johto. "Mitä tekisimmekään ensi kaudella?" "Pelataanko pelkkiä paikallispelejä, koko peli neljällä pelaajalla, ilman maalivahteja ja ammutaan tauoilla kaksi rankkarikisaa?" Aurinkoisen taivaan alla ei ole vaikea päätellä minne harvat pilvet matkaavat. Urpon ja kumppaneiden talon katolla on pilvistä, hyvä kun huomiseen asti näkee.
Sm-liiga ja pelimme ovat kulkenut haparoiden kaikilla osa-alueillaan liian kauan. Pudotuspelejä ei pelata sellaisille katsojaluvuille kuin haluaisimme. TV-kehitys uhkaa viedä yleisön. Poppakonstit naurattavat lajista tietämättömiäkin. Ja pelejä on liikaa!
Mikä meitä odottaa? Ottaako liiga kehitysaskeleensa jälleen taaksepäin? Ei ole syytä odottaa uusia päätöksiä sormi suussa. Kannattajien ääni esiin!
I. Kiekko pois TV:stä takaisin halleihin!
*Niin kauan kun pöllökanava ulostaa kiekkolähetyksiä, kiekon voi aivan hyvin poistaa TV:stä.
*Digikanavien lähetyspaketit tunkiolle! Yleisö kotisohvilta halleihin.
II. Pelimäärien vähennys!
*Pelejä pelataan vain hieman päälle 40.
*Pelejä pelataan vain torstaisin ja lauantaisin.
*Välisarjat pois.
*Säälipoffit pois.
III. Sääntörukkaukset helvettiin!
*Kahden viivan syöttö takaisin.
*Rangaistuslaukaukset takaisin keksijänsä uniin.
IV. Ei pelaaja/valmentajasopimuksia kesken kauden!
*Sopimusasiat kuntoon kesällä, nykyinen naurettava neppailu unholaan.
V. Ulkomaalaiskiintiö!
*Kolme ulkomaalaista/joukkue, palkkamenot pienemmiksi.
*Tilaa omille junioreille.
VI. Joukkueiden omistajat ja liiga erillään!
*Ei enää hjallis-harkimo-johdossa-tyylisiä tilanteita, ei seurapomoja kurinpitäjiksi.
VII. Kannattajat kunniaan!
*Oikeus seisoa ja laulaa katsomoissa, myös istumapaikoilla
*Oikeus tuoda kaikkiin peleihin kaiken kokoisia lippuja ja muuta materiaalia.
*SEURAJOHDOILLE! Erityisesti suurissa kaupungeissa liput halvemmiksi, opiskelijoille eli usein aktiivisimmille kannattajille alennushinta.
On toki selvää, että osa kohdista ei toteudu, koska kuten nykymaailmassa ja urheilussa yleisestikin kyse on kiekossakin aina rahasta.
Alkuun kyse oli ihmisistä, jotka kiekolla neppailunsa ohessa päätyivät jään reunalle katsomaan kuinka oman seudun pojat pärjäävät kaupungin toista joukkuetta vastaan. Saisiko pelin jälkeen julistaa, että oma asuinalue on ykkönen? Joskus kyse oli jopa kaukaisemmistakin vastustajista.
Oli aika jolloin ihmiset alkoivat maksaa pelissä käynnistä. Katsojille kyse oli urheilusta, viihteestä ja omasta joukkueesta. Pelaajille kyse oli urheilusta.
Tuli ja on aika jolloin keksittiin, että pelillä voi tehdä rahaa ja rikastua. Kyse oli ja on rahasta.
Tässä viestissä ei kuitenkaan ole kyse rahasta.
Kyse on kannanotosta.
Kyse on pelistä itsestään.
Kyse on tunteesta.
Barrikaadeille!
Sm-liiga ja pelimme ovat kulkenut haparoiden kaikilla osa-alueillaan liian kauan. Pudotuspelejä ei pelata sellaisille katsojaluvuille kuin haluaisimme. TV-kehitys uhkaa viedä yleisön. Poppakonstit naurattavat lajista tietämättömiäkin. Ja pelejä on liikaa!
Mikä meitä odottaa? Ottaako liiga kehitysaskeleensa jälleen taaksepäin? Ei ole syytä odottaa uusia päätöksiä sormi suussa. Kannattajien ääni esiin!
I. Kiekko pois TV:stä takaisin halleihin!
*Niin kauan kun pöllökanava ulostaa kiekkolähetyksiä, kiekon voi aivan hyvin poistaa TV:stä.
*Digikanavien lähetyspaketit tunkiolle! Yleisö kotisohvilta halleihin.
II. Pelimäärien vähennys!
*Pelejä pelataan vain hieman päälle 40.
*Pelejä pelataan vain torstaisin ja lauantaisin.
*Välisarjat pois.
*Säälipoffit pois.
III. Sääntörukkaukset helvettiin!
*Kahden viivan syöttö takaisin.
*Rangaistuslaukaukset takaisin keksijänsä uniin.
IV. Ei pelaaja/valmentajasopimuksia kesken kauden!
*Sopimusasiat kuntoon kesällä, nykyinen naurettava neppailu unholaan.
V. Ulkomaalaiskiintiö!
*Kolme ulkomaalaista/joukkue, palkkamenot pienemmiksi.
*Tilaa omille junioreille.
VI. Joukkueiden omistajat ja liiga erillään!
*Ei enää hjallis-harkimo-johdossa-tyylisiä tilanteita, ei seurapomoja kurinpitäjiksi.
VII. Kannattajat kunniaan!
*Oikeus seisoa ja laulaa katsomoissa, myös istumapaikoilla
*Oikeus tuoda kaikkiin peleihin kaiken kokoisia lippuja ja muuta materiaalia.
*SEURAJOHDOILLE! Erityisesti suurissa kaupungeissa liput halvemmiksi, opiskelijoille eli usein aktiivisimmille kannattajille alennushinta.
On toki selvää, että osa kohdista ei toteudu, koska kuten nykymaailmassa ja urheilussa yleisestikin kyse on kiekossakin aina rahasta.
Alkuun kyse oli ihmisistä, jotka kiekolla neppailunsa ohessa päätyivät jään reunalle katsomaan kuinka oman seudun pojat pärjäävät kaupungin toista joukkuetta vastaan. Saisiko pelin jälkeen julistaa, että oma asuinalue on ykkönen? Joskus kyse oli jopa kaukaisemmistakin vastustajista.
Oli aika jolloin ihmiset alkoivat maksaa pelissä käynnistä. Katsojille kyse oli urheilusta, viihteestä ja omasta joukkueesta. Pelaajille kyse oli urheilusta.
Tuli ja on aika jolloin keksittiin, että pelillä voi tehdä rahaa ja rikastua. Kyse oli ja on rahasta.
Tässä viestissä ei kuitenkaan ole kyse rahasta.
Kyse on kannanotosta.
Kyse on pelistä itsestään.
Kyse on tunteesta.
Barrikaadeille!
Viimeksi muokattu: