Mielenkiintoinen valinta
Nostalginen valmentajanvalinta.
Ensi kesänä tulee kuluneeksi 20 pitkää vuotta siitä, kun Sakari Pietilä asteli Ilveksen silloisen managerin Seppo Hiitelän ja puheenjohtaja Simo Hirvosen luottomiehenä yhdessä kohti tulevaa menestyksekästä valmentajan uraa. Liikuntatieteiden kandidaatti Pietilä tuli joukkueen perämiseen Suomen jääkiekkoliiton valmennuspäällikön hommista. Jääkiekkoliitossa Pietilä ehti olla ennen nimittämistään töissä kaksi vuotta - tultuaan Rauno Korvan tilalle tuohon tehtävään.
Ilveksellä oli tuohon aikaan nuori ja kehityskykyinen joukkue. Joukkueen puolustuksessa aloitteli uraansa (toista kautta) nuori ja lahjakas puolustaja Jyrki Lumme. Myös toinen nuori puolustaja Pasi Huura lukeutui joukkueen tulevaisuuden toivoihin. Hyökkäyksessä eräs Mika Nieminen pelasi ensimmäistä liigakauttaan yhdessä mm. Timo Peltomaan ja Juha Pajuojan kanssa. Joukkueen A-nuoria ja tulevaisuuden kykyjä valmensi nykyjoukkueesta tutun Tommi Huhtalan isä Jarmo Huhtala.
Kokemusta tuossa joukkueessa edustivat jo pitkään liigassa pelanneet Hannu Helander, Jukka Tammi, Risto Jalo, Jari Viitala, Juha Rajala, Jukka Hirsimäki, Kari Heikkilä ja Vesa Salo - tulipa mukaan kesken kauden myös eräs Raimo Helminen. Tulevia SM-liigavalmentajia, toimitusjohtajia ja jopa osaomistajia ryhmässä riitti hyvin; Hirsimäki, Pajuoja, Jalo, Lumme, Heikkilä, Kivi...
Sakari Pietilä tuli tuon joukkueen perämiseen nuorena valmentajana ja teki heti vaikutuksen myös jokaiseen kokeneeseen pelaajaan. Pietilä toi Ilvekseen entistä vahvemman roolituspelaamisen, vahvan suoritusylpeyden ja yksittäisten pelaajien suuren henkilökohtaisen vastuun koko joukkueesta. Yksinkertaistettuna hän loi joukkueelle ensimmäiseksi erittäin vahvan työmoraalin.
"Ilves on taitava ja luisteleva joukkue, jossa on sekä vanhempia että aivan nuoria pelaajia. Olemme rakentamassa uusia kuvioita, tekemässä muutoksia ja ennen kaikkea etsimässä kurinalaisuutta joukkueen otteisiin. Haluaisin olla tarpeeksi kärsivällinen ja pitkäjänteinen työni tekemisessä, koska muutosten ja varsinkin pysyvien sellaisten aikaansaaminen on pitkä prosessi. Ja kun muutoksia halutaan, päävalmentaja joutuu varmasti tekemään kipeitäkin ratkaisuja. Ovatko ratkaisut olleet oikeita - sitä ei mitata vielä huomenna eikä ylihuomennakaan. Pyrin työskentelemään nykypäivässä, mutta tulevaisuuden ehdoilla."
"Olemme puhuneet paljon pelaajien suoritusylpeydestä ja vastuusta. Näiden pitäisi näkyä monissa yksityiskohdissa alkaen kaksinkamppailuista, syöttöherkkyydestä, liikkumisesta aina vaikkapa kavereitten auttamiseen saakka. Olemme puhuneet paljon pelkistetysti pelaajien roolista, vastuusta tehdä jokapäiväiset työt mahdollisimman hyvin. Ja näitä rooleja on kyettävä nopeasti muuttamaan."
"Tämä tietenkin vaatii pelikuria joukkueena ja kunkin pelaajan omassa roolissa, se vaatii vaihtokuria, se vaatii kovaa urheilijan moraalia taistelemaan myös heikkona päivänä ja itsensä voittamista - ja se vaatii antautumista otteluun ja kaksinkamppailuihin," Pietilä kertoi kauden 1987-1988 Ilveksen kausikirjassa.
Pelikuri, toisten auttaminen ja pitkäjänteinen työ nostettiin Sakkemaiseen tapaan sanoissa yhä uudelleen ja uudelleen esiin. Ilveksen penkin päässä Pietilä opittiin tuntemaan ulospäin hyökkäävän jääkiekon apostolina, mutta tosiasiassa Pietilän valmennusteesit olivat jo tuolloin lähtökohdiltaan puolustavassa kiekossa. Tai ei tietenkään pelkästään puolustavassa kiekossa, vaan siinä, että peli lähtee puolustuksesta, mutta hyökkäyksen ja puolustuksen välinen yhteistyö toimisi mahdollisimman hyvin. Ja toimihan se - Ilves pelasi Pietilän kanssa mielestäni kokonaisvaltaisesti parasta kiekkoa, mitä minä muistan viimeisiltä noin 25 vuodelta.
Pietilä on ollut aina poikkeuksellisen motivoitunut työhönsä. Ja tämä motivaatio - yhdessä älykkään johtamistavan, kovan vaatimisen ja erinomaisen pelifilosofian kanssa - on tarttunut esimerkillisen hyvin miehen uralla koko joukkueeseen. Hän tosin halusi saada etäisyyttä valmentamiseen, mutta nyt valmennus kiinnostaa taas enemmän ja toivottavasti Saken valmennusura saa nyt tästä tavallaan taas uuden startin. Hän on yksinkertaisesti liian lahjakas kiekkoihminen istuakseen SM-liigajoukkueen valmentajan paikan ulkopuolella.
Minä odotan erittäin suurella mielenkiinnolla tulevaa, sillä olen aina arvostanut Pietilää kiekkopersoonana hyvin korkealle. Pietilä on ollut erittäin tiiviisti ja ennen kaikkea monipuolisesti kiinni kiekkomaailman erilaisissa muutoksissa, hänellä on kokemusta monista eri tehtävistä ja osaa näin ollen ajatella asioita kokonaisuuksina, hän saa joukkueensa tekemään asioita haluamallaan tavalla ja hän ajattelee peliä, tuntee pelin ja elää pelissä. Viime kausien valmennuskokemus puuttuu, mutta tietotaito, näkemys ja ihmistuntemus on aivan varmasti kunnossa. Mitä muuta valmentaja edes tarvitsee (vastaukseksi ei kelpaa tussi ja valmentajan taulu)?