Listaa riittää kyllä tälle ketjulle.
Mountain
-Vanhan blues-pohjaisen 70-luvun progebändin haluaisin kyllä nähdä vielä jossain vaiheessa. Pappalardi nyt on ollut jo vainaa vuosia, mutta Corky Laing ja itse Iso-Leslie West vaikuttavat vielä bändissä. Bassoa soittelee Rev Jones. Bändi on vielä voimissaan ja on pyöräyttänyt pari levyäkin 2000-luvulla, tosin viimeisin on Bob Dylan-covereita sisältävä lätty. Anyway, jenkkejähän Mountain kiertelee, mutta olisi upeaa jos äijät Suomeen rantautuisivat. Missisisippi Queen!
Molly Hatchet
-Pitkän linjan southern rock-bändi tuli toukokuussa nähtyä, mutta keikka kolahti sen verran lujaa Lynyrd Skynyrdin lämppärinä, että uusinta ei tekisi pahaa. Asenteella jätkät vielä vetävät ja etelänlippua heilutetaan edelleen vankasti. Mollien rouheat kitarariffit ovat olleet aina mun juttu.
Black Sabbath
-Ei tule kyllä koskaan toteutumaan, mutta alkuperäinen Sabbath-olisi mahtavaa nähdä. Ossi tosin on vain nykyään hoopo varjo entisestä hevi-Osbournesta ja Bill Ward vaikuttaa missä lie. Iommin ja Geezerin motivaatio lieneekin Heaven And Hellissä nyt ja tulevaisuudessa, joten Sabbath-nimellä tuskin enää koskaan kierrellään.
Blue Öyster Cult
-B.Ö.C on kai käynyt Suomessa muistikuvieni mukaan viimeksi 90-luvun puolivälissä ja minulle kyllä kävisi jos nämäkin vanhat pierut kävisivät heittämässä best of-mielessä kiertuetta täälläkin päin Eurooppaa. Olen tykännyt myös Cultin uudemmasta tuotannosta, joten ihan vanhojen hittien perässä en minäkään ole. Tyylikäs bändi kaiken kaikkiaan ja tärkeä lenkki rock-historiassa.
Bad Company
-Paul Rodgershan teki Companyn kanssa jonkinlaista Reunionia, mutta ilmeisesti mitään pysyvämpää tästä ei tainnut tulla. Company oli ensimmäisiä rock-bändejä, jotka iskivät kuin tuhat volttia ja Rodgersin äänestä olen aina pitänyt. Hyviä levyjä löytyy roppakaupalla.
Nazareth
-Vanhan liiton Skotti-rokkarit kävivät viimeksi 2008 Suomessa uuden levyn myötä ja toivoisin tämänkin bändin kohdalla, että McCafferty ja kumppanit heittäisivät vaikkapa jotain klubikeikkaa jossain vaiheessa Suomeenkin. Nazareth on ollut aina yksinkertaisen tehokasta ja raakaa rockia, joka on ehkä hieman jäänyt 70-luvun suosituimpien hevibändien varjoon, vaikka tältäkin bändiltä löytyy juurikin 70-luvulta ne huippulevyt. Vielä pitäisi nähdä Danny McCafferty siis kähisemässä Razamanazia mikkiin lavalla ennen kuin bändi heittäytyy eläkkeelle.
ZZ Top
-Parta-Jalmareita ei ole tullut nähtyä, mikä kyllä harmittaa, mutta uskon vielä siihen että vaarit Suomeenkin eksyvät. Kulttibändi, jonka kappaleista saisi vaikka minkälaista loistavaa settilistaa. Uudet levyt ovat olleet myös mielestäni hyviä, vaikka ovat saaneet vaihtelevia arvosanoja. Eipä haittaisi vaikka vetäisivät Rhythmeenin alusta loppuun, ei varmaan jättäisi Toppien keikka kylmäksi.