Kaseva saa jatkuvasti ja ehkä yllättävänkin paljon radiosoittoa epäteinikanavilla. Kolme pitkäsoittoa levyttäneen yhtyeen toimintamalli oli epäkaupallinen ja kotikutoisen amatöörimäinen. Tai pitäisikö sanoa on, sillä kai yhtyeen vieläkin ymmärretään olevan toiminnassa. Varttunut yleisö muistaa Kasevan vielä hyvin, ja osa nuoremmastakin väestä muistaa jonkin Striptease Tanssijan kaltaisen hitinpoikasen.
Kaseva soi kyllä tasaisesti tietyillä radiotaajuuksilla, että sikäli bändi ei ole vaipunut unholaan. Mielestäni Kaseva ansaitsisi paikkansa rock-historian kaanonissa ”Suomen Beatlesina”, vaikka yhtyeen tuotanto jäikin kolmeen pitkäsoittoon. Tuommoista hienostunutta poppia ei tehdä koskaan liikaa iskelmän ja metallin luvatussa maassa.
Nyt muuten soi taustalla aiemmin mainitsemasi Velvet Undergroundista tutun Lou Reedin American Poet, livetallenne vuodelta 1972. Tosin Lou Reedia ja Velvet Undergroundiakaan on vaikea lokeroida artisteiksi "jotka olisivat ansainneet suuremman suosion". Kumpaisestakin on muodostunut rockin instituutioita, jotka mainitaan vielä satojen vuosien kuluttuakin musiikin historiankirjoituksessa. Levyjäkin on myyty runsaan neljän vuosikymmenen saatossa valtavat määrät, vaikka aktiivivuosinaan VU ei tosiaan ollut mikään listajyrä.
Minusta Velvet Underground on kokenut valtavaa jälkihypeä ts. ylihehkutusta olemassolonsa jälkeen. Punkkarit ja nykyajan indierokkarit ovat maininneet bändin nimen usein, vaikka epäilen että tuskin monet ovat edes kuunnelleet Velvet Undergroundin musiikkia. Velvet Undergroundilla oli mainiot hetkensä, vaikka pidän bändin ensimmäistä ja toista levyä kovin yliarvostettuina. Sen sijaan kolmas levy ”The Velvet Underground” on loistava levy, jolla Lou Reedin biisinkirjoituskynä on ollut terävimmällään. VU ja herra Reed ovat mielestäni olleet parhaimmillaan silloin, kun musiikki on ollut yksinkertaisimmallaan, ja myös silloin kun Reed ja kumppanit olivat kuivilla kovista huumeista. Minusta hyvä nyrkkisääntö on se, että huumeaddiktoituneet rock-muusikot tekevät sekundaa, ja siksi vaikkapa suuri osa 60-luvun lopun hippimusasta (Jefferson Airplane, Grateful Dead jne.) on kuuntelukelvotonta nykyään.
Oman kokemukseni perusteella Nuggets-musiikkikokoelmat ovat yksi mainio tapa löytää entisajan ”aliarvostettua” rockmusiikkia. Britti-invaasion ja varsinkin yhdysvaltalaisen garage rockin puolella oli 60-luvulla paljon loistavia bändejä, joista ei koskaan tullut kuuluisia ja joiden primitiivinen musiikki olisi jäänyt täysin unholaan ilman noita kokoelmia. Tähän voisin heittää niminä vaikka loistavan kamaripopyhtyeen Left Banken, aussibändi Easybeatsin tai vaikka sofistikoituneen popyhtyeen The Zombiesin, ja olihan ykkösosassa edustettuna yhdysvaltalaiset The Sonics ja The Remains muiden mainioiden jenkkibändien ohessa.