Koska kannatan SM-liigan sarjajumbona komeilevaa joukkuetta, pitäisin minun varmaan ehdottomasti olla suljetun liigan kannalla. Näin ei kuitenkaan ole. Itselläni on tuoreessa muistissa ajat, jolloin SaiPa pelasi vielä divarissa ja kävin katsomassa useimmat kotiottelut. Divarin katsojamäärät olivat tuolloin aivan toista luokkaa kuin nykyään. Tämä näkyi myös joukkueiden budjeteissa. Nykyään divari on enemmänkin nuorten pelaajien näyttämö, mutta takavuosina siellä oli enemmän myös vanhempia ja kokeneempia pelaajia ja ennen kaikkea ulkomaalaisvahvistuksia. Ne muutamat ulkolaispelaajat joukkueissa toivat väriä koko sarjaan. Muistan kyllä kuinka vuosikausia inhosin SaPKon Gennadi Kurdinia, kun se tuntui jaksavan pelata vuodesta toiseen ja oli aina Lappeenrannassa niin pirun vaarallisen tuntuinen.
Nyt, vaikka SaiPa on liigassa, muistelen kaiholla divarin kulta-aikoja. Vaikka se sarjanousu oli miten vaikea karsintojen kautta, oli se silti mahdollinen. Ei SaiPakaan lähtenyt nimettömällä joukkueellaan TuToa vastaan liigakarsintoihin ennakkosuosikkina. SaiPan ennustettiin voittavan korkeintaan yhden matsin, sillä TuTossa oli riveissään sellaiset nimimiehet kuin Risto Siltanen, Jukka Seppo, Jukka Tammi ja olikohan vielä Jari Hirsimäkikin. SaiPalla ei vastaavia tähtiä ollut, mutta huonommasta materiaalista huolimatta taisteluhalu oli valtava. TuTon starat taas eivät syttyneet parhaalla tavalla karsintoihin, joten SaiPa jyräsi liigaan puhtaasti voitoin 3-0.
Minä kannatan koko sydämestäni liigan avaamista. Mutta yhtä vahvalla tunteella vastustan suoraa nousua ja putoamista. Muistan miten pahalta tuntui, kun SaiPa kauden 90-91 -päätteeksi putosi divariin ilman karsintoja. Erityisen pahalta se tuntui siksi, että SaiPa ei ollut mikään heittopussi. SaiPa keräsi tuolla kaudella enemmän pisteitä kuin yksikään sarjasta pudonnut joukkue on koskaan kerännyt. Putoamisen vaikutukset näkyi pitkään, seura oli pari vuotta konkurssin partaalla, mutta yllättävää kyllä pääsi jaloilleen. Tästä kunnia kuuluu vain ja ainoastaan puheenjohtaja Reijo Paajaselle ja muille taustavoimille, jotka eivät jättäneet uppoavalta näyttävää laivaa.
Liigaan nousun pitäisi olla mahdollista, mutta ei se liian helppoa saa olla, kuten se olisi suoran nousun aikana. Nousua edeltävänä keväänäkin SaiPa pääsi karsintoihin, mutta joutui siellä Ilveksen raatelemaksi. Kärppä-faneillakin on omakohtaisia kokemuksia hävittyjen karsintojen julmuudesta. Sitten, kun nousu lopulta onnistuu, tuntuu se sitäkin paremmalta.
Ja verrataan nyt Mestiksen sarjakärkeä ja liigan jumboa, Jukureita ja SaiPaa. Jukurit näytti ulkomaisia joukkueita vastaan pelatessaan, että se ei missään nimessä ole huono porukka. 4-3 -tappio Zurichille kuulostaa tulokselta, joka voisi olla myös SaiPalle todennäköinen samasta ottelusta. Jos SaiPa ja Jukurit pelaisi pudotuspelisarjan, lähtisi SaiPa luonnollisesti ennakkosuosikkina otteluun, mutta Jukureilla olisi myös kaikki mahdollisuudet yllätykseen. Varsinkaan Mikkeliin ei meillä olisi mitään mahdollisuutta lähteä hakemaan varmaa voittoa.
Ensimmäinen syy, miksi haluan liigan avoimeksi, on divarin arvostuksen ja suosion palauttaminen. Kuten joku täällä sanoi, ei Mestiksen voittopokaali ole niin arvostettu, että se motivoisi katsojia ostamaan kausikortteja kuten avoimen liigan aikana. Toinen syy on SM-liigan pitäminen mielenkiintoisena. Kautta on nyt jäljellä vaikka miten paljon, mutta jo nyt osa joukkueista voi heittää hanskat tiskiin. Ässät pani Mogerin pihalle, SaiPa passittaa Bondarevsin pois, Lukko kauppaa kalliita pelaajiaan, ym. Vanhan karsintajärjestelmän aikaan ei tällaista olisi tapahtunut. Meilläkin Lappeenrannassa olisi ihan todellinen paniikki karsintapeikon hengittäessä niskaan. Joukkuetta saatettaisiin yrittää epätoivoisesti vahvistaa, että saataisiin Lukko tai Ässät kiinni. Nyt millään ei ole mitään väliä. Matseissakin suurin jännitys lappeenrantalaisittain tuntuu olevan, saako Machulda lisää tehopisteitä, joilla nousisi pistepörssissä. Tähän on saatava muutos!