Avioliiton monet kasvot – keskustelua avioliitosta ja perheistä

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Ajattelin aloittaa uuden ketjun, koska monessa ketjussa puidaan ko. asiaa.

Tässä ketjussa voimme siis keskittyä keskustelemaan avioliiton määritelmää konservatiivisesti ja liberaalimmin sekä nyt juuri eduskunnan hyväksymää tasa-arvoista avioliittolakia ja mahdollisiin tuleviin lakialoitteisiin, koskien sukulaisten välistä- ja moniavioisuutta sekä avioliiton ikärajoja tai mitä nyt mieleen tuleekaan. Voimme myös miettiä avioliiton historiaa ja kirkon osuutta asiaan.

-

Itseäni ihmetyttää avioliittojen solmiminen nykypäivänä. Miksi mennä sanomaan: "Kunnes kuolema meidät erottaa", jos sillä kerran ei ole nykypäivänä mitään merkitystä? Miksi edes mennä avioliittoon? Onko avioliiton tarkoitus vain järjestää mahtavat juhlat ystäville ja sukulaisille, kun ollaan niin rakastuneita. Myös pitkään yhdessäolleiden avioliitto saattaa perustua vain juridiseen näkökulmaan. Itse olen ollut lähen 10 vuotta saman naisen kanssa ja asunutkin noin 8 vuotta saman katon alla. Toki harmittaa, että jos nyt poistun keskuudestanne, niin mitä rakas avovaimoni saa ja mitä hän saisi, jos olisimme naimisissa? Lesken eläkkeeseen hän ei pääse käsiksi ja muutenkin juridisesti olemme huonommassa tilassa. Mitä jos saamme lapsen? Meidän pitää mennä kuulusteluihin, kun taas avioliitossa olevien ei tarvitse. Kannattaisiko nyt alkaa ajamaan avoliitossa asuvien oikeusturvaa? Itse kun en halua avioliittoon, koska sen merkitys on minulle kusta ja paskaa. En myöskään haluaisi rekistöröidä avoliittoani. Kuinka pitkään yhdessäolo voisi muuttua avioliittoon rinnastettavaksi? Yhteinen taloushan meillä on ollut jo niin kauan, kun olemme yhdessä asuneet, joten mielestäni olisi oikein, että toisen kuoltua voisi "leskellä" olla oikeus lesken eläkkeeseen.

Siinä pieni avaus ja loppuuun ksymyksiä:

Mitä avioliitto sinulle merkitsee? - Ei mitään.
Pitääkö kirkon siunata/vihkiä vasten omaa vakaumustaan esimerkikisi homopareja? - Ei mielestäni.
Onko nyt päätetty tasa-arvoinen avioliittolaki mielestäsi oikea ratkaisu? - Kyllä

 

[Leelian Lepotuoli]

Hmm. En ole varma, mutta eikö avopareillekin ole kehitetty jonkinlaista taloudellista turvaa ja elatusvelvollisuutta. 5 vuoden yhteisasumisen jälkeen? Rakkaudesta kai naimisiin mennään ja juhlat perheelle ja ystäville on yksi iso juttu. Joskus menee sukset ristiin ja elämä tuo tuollessaan. http://www.oikeus.fi/fi/index/esitteet/avioliittolaki/puolisoidenoikeudetjavelvollisuudetavioliitossa.html.

Muistan kun Lauri Tähkä saavutti suosionsa huipun Elonkerjuu bändissään ja rahaa alkoi tulla ovista ja ikkunoista, mies paineli lakimiehen pakeille tekemään avioehdon. Vaimonsa hoitanut kodin ja perheen vuosia miehen kiitäessä maailmalla toteuttamassa itseään. Niin kauan kuin ollaan persaukisia ollaan tasavertasia, mutta kun rahaa tulee ne on vaan mun.

Mun mielestä vuosia yhdessä olleet parit eivät toimi näin.

 

[Yläpesä]

Myös pitkään yhdessäolleiden avioliitto saattaa perustua vain juridiseen näkökulmaan. Itse olen ollut lähen 10 vuotta saman naisen kanssa ja asunutkin noin 8 vuotta saman katon alla. Toki harmittaa, että jos nyt poistun keskuudestanne, niin mitä rakas avovaimoni saa ja mitä hän saisi, jos olisimme naimisissa? Lesken eläkkeeseen hän ei pääse käsiksi ja muutenkin juridisesti olemme huonommassa tilassa. Mitä jos saamme lapsen? Meidän pitää mennä kuulusteluihin, kun taas avioliitossa olevien ei tarvitse. Kannattaisiko nyt alkaa ajamaan avoliitossa asuvien oikeusturvaa?

Avioliitto on kahden suvun yhteinen omaisuudenhallintasopimus ja sitä on tavattu juhlistaa meilläpäin alkoholipitoisilla juhlilla päivätolkulla. Avioliittosopimus takaa maan, kiinteistöjen, irtaimiston ja muun hallinta- ja perimisoikeudet. Sopimus ei pidä sisällään rakkautta.

Avoliittoon päätyvät ihmiset jotka eivät halua/uskalla sitoutua. Heidän pitää kokea olevansa vapaita nostamaan kytkintä vaikka aamulla ilman sitoumuksia toista osapuolta kohtaan. Tai heidän pitää voida heittää toinen pihalle asunnostaan ilman että toinen osapuoli voi vaatia puolta levykokoelmasta. Sen vuoksi he eivät halua allekirjoittaa avioliittosopimusta.

Minusta on hyvin nurinkurista, että avoliittoihmiset alkavat huudella hallinta- ja perimisoikeuksien perään. Senhän saa hyvin helposti, allekirjoittamalla avioliittosopimus. Kaikki on jo etukäteen mietitty ja turva sen jälkeen kattava. Stop narina.

Siinä pieni avaus ja loppuuun ksymyksiä:

Mitä avioliitto sinulle merkitsee? - Ei mitään.
Pitääkö kirkon siunata/vihkiä vasten omaa vakaumustaan esimerkikisi homopareja? - Ei mielestäni.
Onko nyt päätetty tasa-arvoinen avioliittolaki mielestäsi oikea ratkaisu? - Kyllä

Avioliitto on pysyvästi yhdessä asuvien ja varsinkin lapsia hankkivien monituhatvuotisen perinteinen sopimus jolla he vahvistavat juridisen asemansa.
Kirkolta pitää ottaa pois vihkimisoikeus ja jättää sille oikeus siunata eri kohteita oppiensa mukaisesti.
Nyt hyväksyttävä avioliittolaki on oikea ratkaisu ja yhdenmukainen länsimaisten sivistysvaltioiden kanssa.

 

[Sonny Burnett]

Kysymys v.1987 avioliittolain muutoksesta.

Sitä ennenhän avioeroon etsittiin lakituvassa syyllinen osapuoli. Menettikö syyllinen oikeuksia omaisuuden jaossa vai menikö silloinkin omaisuus automaattisesti tasan?

 

[Rod Weary]

Itseäni ihmetyttää avioliittojen solmiminen nykypäivänä. Miksi mennä sanomaan: "Kunnes kuolema meidät erottaa", jos sillä kerran ei ole nykypäivänä mitään merkitystä? Miksi edes mennä avioliittoon? Onko avioliiton tarkoitus vain järjestää mahtavat juhlat ystäville ja sukulaisille, kun ollaan niin rakastuneita.

Mulla ei ole mitään muistikuvaa, mitä siellä maistraatissa kysyttiin, ennen kuin oli mun vuoro vastata "tahdon". Jos haluaa lukea kaikkia tekstejä kuin piru Raamattua, niin sitten on kyllä muutenkin vaikeaa elämässä kaikkien sääntöjen ja ohjeiden kanssa. Enkä mennyt naimisiin ainakaan isojen bileiden takia, koska sellaisia ei järjestetty. Itse vihkiminen oli pieni intiimi tilaisuus kahden todistajan läsnäollessa, minkä jälkeen nautimme lasilliset kuohuvaa. Tuohon ei tarvita edes häitä, sen voi toteuttaa ihan koska vaan, jos on tarpeeksi hyvä fiilis.

Mitä avioliitto sinulle merkitsee? - Täydellistä sitoutumista.
Pitääkö kirkon siunata/vihkiä vasten omaa vakaumustaan esimerkikisi homopareja? - Ei ole pakko, enkä odota tuota tapahtuvaksi ihan lähivuosina.
Onko nyt päätetty tasa-arvoinen avioliittolaki mielestäsi oikea ratkaisu? - Toki. En keksi yhtään syytä, miksei olisi. Mielensäpahoittajia on toki aina. Mutta se on heidän oma asiansa.

En siis puolustele avioliittoa avoliittoa vastaan. Se on ihan jokaisen kahdenkeskinen asia puolisonsa kanssa, miten liittonsa elää.

 

[pernaveikko]

Mun mielestä vuosia yhdessä olleet parit eivät toimi näin.

Ainakin englantilaiset jalkapallovaimot ovat saaneet taloudellisen osansa ja ehkä muissakin maissa käydään jotain oikeutta.

Avioliitossa ihan suoraan vituttaa se, että jotkut menevät jumalan edessä ikuiseen liittoon, vaikka viimeksi kävivät kirkossa rippihommissa. Mennään kirkossa, koska joku kertoi miten pitää tehdä. Jos taas mennään talous- ja verosyistä naimisiin, niin sehän on pelkästään järkevää.

Toki rakkaudestakin voi mennä, mutta sitten maistraattin, jos ei satu olemaan uskovainen.

 

[Pekko Pelikaani]

Itse olen naimisissa ja en kuulu kirkkoon. Naimisiin menty maistraatissa juurikin talous- ja verosyistä. 3 yhteistä lasta sitoo paljon enemmän yhteen kuin mitkään viralliset paperit tai papin aamenet.

Tämä tietysti off topic mutta en kuulu kirkkoon pelkästään tavan vuoksi kuten tuntuu yli puolet
kirkkoon kuululista tekevät.
Tavan vuoksi kirkkoon kuuluminen kuin ostaisi kausikortin esim jalkapallo otteluihin vaikkei niissä käy :)

 

[Leelian Lepotuoli]

Tämä tietysti off topic mutta en kuulu kirkkoon pelkästään tavan vuoksi kuten tuntuu yli puolet
kirkkoon kuululista tekevät.
Tavan vuoksi kirkkoon kuuluminen kuin ostaisi kausikortin esim jalkapallo otteluihin vaikkei niissä käy :)

No voihan sitä kirkollisveron maksamista ajatella jonkinlaisena hyväntekeväisyytenä, jos ei muuten senkaltaista hommaa harrasta. Seurakunta järjestää paljon ohjelmaa, kerhoja, leirejä ja harrastusta esim. vähävaraisten perheiden lapsille. Myös diakonia-apu on arvokasta näinä aikoina kun ihmiset menettävät työnsä ja toimeentulonsa. Vaikken minäkään mitään hengellistä ohjausta kaipaa, luen usein Espoon seurakuntasanomat ja bongailen ohjelmaa jossa vois lasten kanssa käydä. En kylläkään pidä siitä, että ei makseta k.veroa mutta sen kattava toiminta kyllä kelpaa.

 

[DAF]

Tämä tietysti off topic mutta en kuulu kirkkoon pelkästään tavan vuoksi kuten tuntuu yli puolet
kirkkoon kuululista tekevät.
Tavan vuoksi kirkkoon kuuluminen kuin ostaisi kausikortin esim jalkapallo otteluihin vaikkei niissä käy :)

Mitä sitten on kirkkoon kuuluminen tavan vuoksi? Sitä, ettei osallistu tapahtumiin mutta maksaa kirkollisveroa? MInä kuulun moneen sellaiseen yhdistykseenkin, joiden tapahtumissa en käy, mutta minulle se kuuluminen on tuenilmaus heille an sich.

 

[Rod Weary]

En kylläkään pidä siitä, että ei makseta k.veroa mutta sen kattava toiminta kyllä kelpaa.

Sama toimii tietysti käänteisenä. Hyvä- ja keskituloisten verotulot kyllä kelpaavat, mutta mitään verorahoilla ylläpidettyjä palveluja ei saisi käyttää, kun on varaa myös maksaa niistä.

 

[Pekko Pelikaani]

No voihan sitä kirkollisveron maksamista ajatella jonkinlaisena hyväntekeväisyytenä, jos ei muuten senkaltaista hommaa harrasta. Seurakunta järjestää paljon ohjelmaa, kerhoja, leirejä ja harrastusta esim. vähävaraisten perheiden lapsille. Myös diakonia-apu on arvokasta näinä aikoina kun ihmiset menettävät työnsä ja toimeentulonsa. Vaikken minäkään mitään hengellistä ohjausta kaipaa, luen usein Espoon seurakuntasanomat ja bongailen ohjelmaa jossa vois lasten kanssa käydä. En kylläkään pidä siitä, että ei makseta k.veroa mutta sen kattava toiminta kyllä kelpaa.

Olet aivan oikeassa mutta miksi sitä hyvän tekeväisyyttä "kirkollisvero" pitää jakaa isojoen kivitalojen ylläpitämiseen..

Meillä. vanhat vaatteet lahjoitetaan eteenpäin ja vaimo näin joulun alla vie jonkun keräyksen kautta ruokatarvikkeita perheille. Ei niihin tarvita mitään kirkollisveroa.

 

[Leelian Lepotuoli]

Sama toimii tietysti käänteisenä. Hyvä- ja keskituloisten verotulot kyllä kelpaavat, mutta mitään verorahoilla ylläpidettyjä palveluja ei saisi käyttää, kun on varaa myös maksaa niistä.

No se on jo ihan toinen tarina se! :)

 

[Pekko Pelikaani]

Mitä sitten on kirkkoon kuuluminen tavan vuoksi? Sitä, ettei osallistu tapahtumiin mutta maksaa kirkollisveroa? MInä kuulun moneen sellaiseen yhdistykseenkin, joiden tapahtumissa en käy, mutta minulle se kuuluminen on tuenilmaus heille an sich.

Todennäköisesti sinut on liitetty kirkkoon kun olit nykyistä vähemmän tietoinen maailman menosta et siis liittynyt omasta tahdostasi
Osa kuuluu kirkkoon koska siihen täytyy kuulua ja AINA on kuuluttu.

 

[DAF]

Todennäköisesti sinut on liitetty kirkkoon kun olit nykyistä vähemmän tietoinen maailman menosta et siis liittynyt omasta tahdostasi
Osa kuuluu kirkkoon koska siihen täytyy kuulua ja AINA on kuuluttu.

Älä laita sanoja suuhuni. Olen liittynyt ev.lut. kirkkoon ihan itse.

 

[Pekko Pelikaani]

Älä laita sanoja suuhuni. Olen liittynyt ev.lut. kirkkoon ihan itse.

Laitoinko....kirjoitin että todennäköisesti

 

[Lomppi]

Avoliittoon päätyvät ihmiset jotka eivät halua/uskalla sitoutua. Heidän pitää kokea olevansa vapaita nostamaan kytkintä vaikka aamulla ilman sitoumuksia toista osapuolta kohtaan. Tai heidän pitää voida heittää toinen pihalle asunnostaan ilman että toinen osapuoli voi vaatia puolta levykokoelmasta. Sen vuoksi he eivät halua allekirjoittaa avioliittosopimusta.

Minusta on hyvin nurinkurista, että avoliittoihmiset alkavat huudella hallinta- ja perimisoikeuksien perään. Senhän saa hyvin helposti, allekirjoittamalla avioliittosopimus. Kaikki on jo etukäteen mietitty ja turva sen jälkeen kattava. Stop narina.


Kirkolta pitää ottaa pois vihkimisoikeus ja jättää sille oikeus siunata eri kohteita oppiensa mukaisesti.
Nyt hyväksyttävä avioliittolaki on oikea ratkaisu ja yhdenmukainen länsimaisten sivistysvaltioiden kanssa.

Ylimmäisestä kappaleesta kutakuinkin samaa mieltä. Vapauden kaipuu on nykyään trendikästä. Tyhmyyttä mielestäni sen sijaan on asustella avoliitossa vuosikausia, jos kuitenkin aikomuksena on pysytellä saman kumppanin kanssa. Jos ei aio karata, miksei mennä naimisiin?

Tuo omaisuusjuttu on hauska myös. Viimeksi eilen keskustelin erään naisen kanssa, joka on asunut avoliitossa jo yli kymmenen vuotta saman miehen kanssa. Löytyy lapsi ja omakotitalo ynnä muut pelit ja pensselit. Sanoin siinä sitten ohimennen, että mene tyttö naimisiin miehes kanssa. Kovasti oli ajatusta vastaan, kun kuulemma samat oikeudet omaisuuteen voi hoitaa testamentein. Kysyin, onko testamentit tehty. No eipä ollut "vielä" ja voin kertoa, että ei tulla koskaan tekemäänkään. Rakkaudesta ei maininnut mitään, mutta mainittakoon nyt omalta kohdaltani, että rakkaus oli itselleni tärkein motiivi mennä naimisiin vaimoni kanssa noin kaksi vuotta ensitapaamisemme jälkeen.

Heitän vielä tuohon avopuolison asemaan jotain. Tuo avioliiton omaisessa suhteessa asuminen siis oikeuttaa käsittääkseni saamaan jonkinlaista "tasinkoa" mahdollisesti varakkaammalta avopuolisolta "eron" sattuessa. (Laitoin eron lainauksiin korostaakseni asian naurettavuutta tässä yhteydessä.) Tuota tilannetta ei kuitenkaan kannata lapsenuskossaan millään tavalla verrata avioliitossa olevan juridisesti turvattuun asemaan. Tarkoitan siis, että esimerkiksi omaisuutta jaettaessa ns. suhteen köyhempi puoli saa käytännössä korkeintaan jotain murusia toisen nimissä olevasta omaisuudesta tasinkona. Hullunkurisinta asiassa on se, että monesti tätä omaisuutta on yhdessä kerätty ja siitä huolta pidetty, se vaan on unohtunut laittaa molempien nimiin. Puhumattakaan siitä, että toinen on hoitanut koko yhdessäolon ajan kotia, jääden erossa tyhjin käsin.

Se taas, että avoliitossa olevat alkaisivat seuraavaksi huutelemaan entistä paremman oikeusturvan suhteen eron hetkellä kuvaa mielestäni nykyisen ihmisväestön naiviuutta. Koko ajan on nähtävissä, että ilman vakuutusta (avioliittoa) eron hetkellä koko elämä voi hajota. Mutta eihän sitä nyt naimisiin, siinähän joutuisi sitoutumaan. Mutta puolison pitää kuitenkin sitoutua minuun. Näin on hyvä

Sitten parista alimmasta kappaleesta. Mielestäni kirkolta ei pidä ottaa vihkimisoikeutta pois. Miksi pitäisi? Eihän sellaista ihmisten jotka eivät sitä tahdo, ole pakko käydä kirkossa vihittävänä. Maistraatti löytyy joka maakuntakeskuksesta. Ei pidä nyt tasa-arvoateismin huumassa alkaa suvaitsemattomaksi ja poistaa meiltä niin haluavilta oikeutta mennä kirkossa naimisiin.

Tuohon viimeiseen kappaleeseen mielipiteeni on, että minulle on aivan sama. Sanotaan nyt vaikka kyllä, ettei vain leimata juntiksi. Sen vaan sanon, että koittakaanhan paneutua nyt samalla aatteen palolla näihin muihin epäkohtiin (talousongelmat ja väkivaltarikokset nyt pahimpina). Näytitte olevanne tehokkaita mielipiteenmuokkaajia, käyttäkää valtaanne hyvään, älkää pelkästään omien intressienne hoitamiseen. Niin se Teräsmieskin tekee.

Ylläolevat heikosti jäsennellyt ajatelmat ovat minun mielipiteitä. En tule niitä muuttamaan sillä, että joku tulee vänkäämään uskista tai suvaitsevatonta. Voin muuttaa niitä jonain päivänä jos itse huomaan sille olevan tarvetta.

Niin, ja vaimoni on merkittävästi minua varakkaampi.

 

[DAF]

Kyllä, laitoit. Ei kannata spekuloida moisella asialla, kun ei ole tieto. Mitä noin muuten kirkon jäsenyyteen ja traditioihin tulee, kirkon jäsen voi mainiosti mennä avioliittoon myös maistraatissa tai voi olla ylipäätään käymättä rippikoulua ihan omalla päätöksellään. Eivät nämä asiat mitään tahdottomien koneiden asioita ole.

Edelleen kysymys on, mitä on kuulua kirkkoon "tavan vuoksi". Minusta sellaiseen määritelmään ei riitä se, ettei käy jumalanpalveluksissa. Tai sitten yleisesti kuulutaan "tavan vuoksi" moniin yhteisöihin. Ennemmin asema on se, että hyväksyy ja haluaa tukea tiettyjä toimintoja ja periaatteita. Ei kaikesta jäsenyydestä ole tarpeen hakea euromääräistä hyötyä.

 

[Pekko Pelikaani]

Kyllä, laitoit. Ei kannata spekuloida moisella asialla, kun ei ole tieto. Mitä noin muuten kirkon jäsenyyteen ja traditioihin tulee, kirkon jäsen voi mainiosti mennä avioliittoon myös maistraatissa tai voi olla ylipäätään käymättä rippikoulua ihan omalla päätöksellään. Eivät nämä asiat mitään tahdottomien koneiden asioita ole.

Edelleen kysymys on, mitä on kuulua kirkkoon "tavan vuoksi". Minusta sellaiseen määritelmään ei riitä se, ettei käy jumalanpalveluksissa. Tai sitten yleisesti kuulutaan "tavan vuoksi" moniin yhteisöihin. Ennemmin asema on se, että hyväksyy ja haluaa tukea tiettyjä toimintoja ja periaatteita. Ei kaikesta jäsenyydestä ole tarpeen hakea euromääräistä hyötyä.

Anteeksi jos pahoitin mielesi. Tarkoitukseni ei ollut mitenkään loukata arvon kirjoittajaa.
Yritätkö sinä vuorostasi lokeroida minut että kun en kuulu kirkkoon motiivinani on taloudellisen hyödyn tavoittelu.

 

[Bob Rambo]

Jos ei aio karata, miksei mennä naimisiin?

Ehkä epäloogisin ajatteluketju, mitä olen tämän aiheen tiimoilta eläissäni lukenut. Miksi pitäisi mennä naimisiin? Todistaakseen, ettei aio karata? Auvoisa yhteiselo ei riitä, vaan siihen pitää sotkea jokin täysin turha juridinen sopimus, vaikkei kiinnosta koko instituutio paskaakaan?

Taloudellisiin asioihin sen verran, että kuka on oikeasti niin typerä, ettei varaudu turvaamaan tasan omaa tulevaisuuttaan esim. rahastotileillä tai ylipäänsä huolehtimalla, että myös omiin nimiin jää omaisuutta, sattui mitä tahansa? Onko tällainen ajattelu yleistäkin, ettei huolehdita itse omasta tulevaisuudestaan vai mitä helvettiä? Tähänkö sitä avioliittoa tarvitaan?

Minun puolestani jokainen halukas saa kyllä mennä naimisiin, jos se jotain merkitsee. Iloitsen itsekin ystävieni onnesta heidän hääpäivinään, vaikkei itse avioliitto taas ei kiinnosta paskaakaan.

Mitä avioliitto sinulle merkitsee? - Juridinen sopimus, jollaista en koe tarvitsevani, koska pidän itse itsestäni huolen ja avustan myös avopuolisoani tässä.
Pitääkö kirkon siunata/vihkiä vasten omaa vakaumustaan esimerkikisi homopareja? - Tasan niin kauan kuin huoraavat valtiota ja muita kansalaisia kuin jäseniään, pitää. Paras vaihtoehto toki olisi, että kirkko luopuisi kokonaan vihkimisistä, erotettaisiin valtiosta ja pelkästään siunaisi jäseniään. Liitot sitten maistraatissa.
Onko nyt päätetty tasa-arvoinen avioliittolaki mielestäsi oikea ratkaisu? - Ainoa oikea ratkaisu.

 

[TheMagnificent]

Muistan kun Lauri Tähkä saavutti suosionsa huipun Elonkerjuu bändissään ja rahaa alkoi tulla ovista ja ikkunoista, mies paineli lakimiehen pakeille tekemään avioehdon. Vaimonsa hoitanut kodin ja perheen vuosia miehen kiitäessä maailmalla toteuttamassa itseään. Niin kauan kuin ollaan persaukisia ollaan tasavertasia, mutta kun rahaa tulee ne on vaan mun.

Ei kai avioehtoa voi vain yksipuolisesti ilmoittaa vaikka olisi millainen lakimies. Pitää olla molempien puolisoiden suostumus. Jos ei kelpaa niin ei ole pakko allekirjoittaa. Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä kuinka tuollainen asia otetaan kahvipöydässä esille, kun vuosien naimisissaolon jälkeen tilipussi alkaakin yhtäkkiä karttua astetta rivakampaa tahtia.

 

[Geezer]

Olet aivan oikeassa mutta miksi sitä hyvän tekeväisyyttä "kirkollisvero" pitää jakaa isojoen kivitalojen ylläpitämiseen..

Mitä tai millaisia isoja kivitaloja kirkollisverolla oikein ylläpidetään? Ja, mitä väliä kirkollisveron käyttökohteilla on, jos ei itse maksa kyseistä veroa?

 

[Kirjoittelija]

Edelleen kysymys on, mitä on kuulua kirkkoon "tavan vuoksi".

Sitä, että kuuluu kirkkoon, vaikkei usko heidän opetukseensa isästä, pojasta ja pyhästä hengestä.

Pekko Pelikaani tuossa viittasi kirkon tapaan värvätä jäsenikseen ihmisiä, jotka eivät itse kykene ottamaan asiaan mitään kantaa. Sehän on täysin loogista, sillä kun toiminnan lähtökohtana on niinkin epäuskottava tarinakokoelma kuin raamattu, on tietysti luonnollista pyrkiä hankkimaan jäsenistöä juuri luku-, lasku- ja puhetaidottomien ihmisten piiristä.

 

[Leelian Lepotuoli]

Mitä tai millaisia isoja kivitaloja kirkollisverolla oikein ylläpidetään? Ja, mitä väliä kirkollisveron käyttökohteilla on, jos ei itse maksa kyseistä veroa?

Aaaa.. Mä ihmettelin mitä kivitaloja Isojoella ylläpidetään kirkollisverolla, ni en viitsinyt ottaa kantaa. Sorry Pekko :)

 

[Rinksu]

Sitten parista alimmasta kappaleesta. Mielestäni kirkolta ei pidä ottaa vihkimisoikeutta pois. Miksi pitäisi? Eihän sellaista ihmisten jotka eivät sitä tahdo, ole pakko käydä kirkossa vihittävänä. Maistraatti löytyy joka maakuntakeskuksesta. Ei pidä nyt tasa-arvoateismin huumassa alkaa suvaitsemattomaksi ja poistaa meiltä niin haluavilta oikeutta mennä kirkossa naimisiin.

Olen myös ihan samaa mieltä. Vaihtoehtoja kuitenkin on monta. Itsellä avioon astuminen meni tyyliin:itse halusin siviilivihkimisen (taloudelliset syyt) ilman mitään seremonioita ja sukulaisille oltaisiin ilmoitettu joskus sitten kun jaksetaan. Vaimo halusi perinteiset kirkkohäät. Kompromissiksi muodostui pieni kirkollinen seremonia seurakuntatalolla parin todistajan läsnäollessa ja lähimmille sukulaisille sitten kahvitilaisuus. Ja sitten lomalle kylpylään. Muijakin lopulta myönsi, että kyllähän tässä aika helvetisti helpomalla päästiin.

Avioliitto itselle on siis puhdas taloudellinen liitto. Sitoutumista toiseen joko on tai ei ole. Avioliittosta huolimatta. Emännän kanssa ollaan pidetty yhtä jo 17 vuotta ja naimisissakin ollaan oltu jo kymmenen. Kirkkohäät eivät tuota muuksi olisi muuttaneet.

Kirkko ratkaiskoon itse kantansa homojen vihkimiseen. Valtio ratkaisi omansa ja Suomen pitäisi olla sekulääri valtio. Näin se sitten käytännössä toimii. Ja tasa-arvoinen avioliittolaki oli ainut oikea ratkaisu.

 

[Lomppi]

Auvoisa yhteiselo ei riitä, vaan siihen pitää sotkea jokin täysin turha juridinen sopimus, vaikkei kiinnosta koko instituutio paskaakaan?

Taloudellisiin asioihin sen verran, että kuka on oikeasti niin typerä, ettei varaudu turvaamaan tasan omaa tulevaisuuttaan esim. rahastotileillä tai ylipäänsä huolehtimalla, että myös omiin nimiin jää omaisuutta, sattui mitä tahansa? Onko tällainen ajattelu yleistäkin, ettei huolehdita itse omasta tulevaisuudestaan vai mitä helvettiä? Tähänkö sitä avioliittoa tarvitaan?

Niin, mutta kun se ongelma ei koskekaan niitä pariskuntia joilla auvoisa yhteiselo jatkuu läpi elämän. Ongelma on siellä missä se auvo muuttuu vihaksi, katkeruudeksi ja kostonhimoksi. Eli aika monia eroavia pariskuntia. Tuossa tilanteessa se turha juridinen sopimus antaa selkeät pelisäännöt ja myös sitä taloudellista turvaa myös niissä tapauksissa, että se omaisuus olisikin huolimattomasti (tai toista vedättäen) merkattu toisen nimiin. Yleensä, siis yleensä parisuhteissa kai rakennetaan koko sen olemassaolon ajan yhteistä hyvää. Ei ole oikein, että suhteen "fiksumpi" saa erossa pitää kaiken missä sattuu olemaan hänen nimitarransa.

Toinen juttu liittyy sitten kuolemaan. Jos on naimisissa, jaetaan omaisuus tasan kuolinpesän ja lesken kesken. Kuolinpesästä sitten jaetaan testamentein ehkä jotain, suurin osa menee kuitenkin yleensä jälkeläisille. Mietippä mitä tapahtuu, kun vaikka talo jossa asut on ollut vainajan nimissä. Sillojn lapsi perii kaiken, saattaa mennä talo alta. Jos on naimisissa, on leskellä asumisoikeus siihen asuntoon, peri sen kuka tahansa.

Valtio tarjoaa instituution joka turvaa eron hetkellä tasa-arvoisen jatkon molemmille osapuolille. Miksi tämä ei ole kannatetavaa tasa-arvoa? Valmis, helppo ja maksuton paketti.

Kysymys siis edelleen kuuluu, miksei mennä naimisiin, jos ei aio karata? Jos on puhtaat jauhot pussissa, eikä halua varmistella "voittoaan" erotilanteessa on avioliitto minusta kannatettavaa. Ja jos avioliiton solmimishetkellä toisella on omaisuutta paljon suhteessa toiseen, voi avioehdolla hoitaa ennen suhdetta kertyneen omaisuuden toisen tavoittamattomiin. Kuitenkin mielestäni suhteen aikana kerätty omaisuus on yhteistä, olipa se kumman nimissä hyvänsä ja kumman hyvänsä rahoilla hankittu.