Vastaus Velulle, vastaajana eräs keihäsvalmentajana toimiva kaverini. Luotsannut heittäjiä SM-mitaleille saakka.
"Harjoittelun puute, ja joillakin on vaan semmoinen takaraivo, että alkaa sykkimään jos askelmerkki viedään liian lähelle viivaa.
Hyvä esimerkki päinvastaisesta tapauksesta on Kimmo Kinnusen Tokion kisat, tunnetustihan Kimmo (kuten isä-Jorma) vetivät askelmerkin todella lähelle viivaa. No, viikkoa ennen Tokiota jo Japaninmaalla Kimmon askelmerkkiä otettiin ½m taaksepäin (isä-Jormahan itki kotimaassa, mutta olisiko ollut vauhtiheittämisen grand old fart, Leksa) ja heittoihin tuli lisää tuo 4-5m koska Kimmo uskalsi viedä vauhdin pönkän yli, näin saaden myös korkeamman irroituskohdan.
Mutta kai syynä on se että jos merkki tuodaan liian lähelle viivaa, ei uskalleta painaa heittoa vauhdilla menemään ja tämän taustalla on tietysti harjoituksen puute ja tekniikkaerot?
Sitäpaitsi monet suomalaiset nuoremman polven heittäjät menevät todella lähelle viivaa, syöksyen kuin Jan Z. Vanhemmilla heittäjillä tämä tapa heittää viivan takaa voi johtua myös omista valmentajista, jotka olivat tottuneet heittämään murskeelta jolloin pönkkää ei käytetty nostoon yhtä paljon kuin nykyään ja näin he opettivat näille nykyään 30v heittäjille vanhan tyylin.
Tekniikkerot vanhan "murske" ja nykyisen "tartani"tekniikan välillä ovat suuret, ja pikkuhiljaa Janin myötä myös Suomessa on omaksuttu tätä.
Tarkkaile muuten Ateenassa ristiaskelhypähdyksen jälkeen Närhen Matin oikean jalan alastuloa, jos kroppa on ohittanut nilkan ja polvi ei petä niin mitali tulee."