Kokemus: Takana viisi vuotta aso-asumista, jonka päätin viime syksynä ostamalla oman.
Yhtiömme oli suht. halpa (rakennettu valtion lainatuella), joten vastike oli vuokramarkkinoihin verrattuna jopa edullisempi (93m2 n. 34 mk/m2). Ymmärtääkseni näin ei kuitenkaan nykyään useimmiten ole, vaan vastike on kutakuinkin vuokratasolla. Ei siis tule edullisemmaksi asua asolla vuokraan verrattuna. Taloudellisuus ei siis ole oikea peruste valita asoa. No joo, kun siitä joutuu maksamaan sen 15% asunnon arvosta, tulee tietenkin kerättyä pieni pääoma vaikka oman ostoon, ja tuohon aso-maksuunhan saa normaalin edullisen asuntolainan korkoetuineen. Eli pieni rahallinen hyöty siinä on vuokra-asuntoon nähden. Mutta jollei tuota pääomaa ole ennestään yhtään, joutuu maksamaa "vuokraa" ja sen päälle vielä lainaa, joten taloudellinen tilanne voi olla jopa huonompi (rahaa palaa enemmän/kk kuin vuokralla).
Muita huomioon otettavia asioita:
- vuokralainen voi saada kenkää milloin vaan. Asolaisella on ikuinen hallintaoikeus asuntoonsa, ellei riko yhtiön sääntöjä (tarkoittaa todistettavasti häiritsevää elämää tai asunnon väärinkäyttöä).
- aso-talot ovat suht. uusia, joten materiaalit ja tekniikka ovat vielä aika tuoreita, verrattuna vuokra-asuntoihin joita löytyy joka lähtöön.
- meillä oli melkoinen vaihtuvuus asunnoissa. Ihmisiä muutti yhtenään ja juuri kun oli tutustunut, kaveri katosikin kokonaan. Ilmeisesti asoa käytettiin "ponnahduslautana" omistusasuntoihin.
- Aso-asukkaat pitävät parempaa huolta kämpästään, koska se on osin oma, ja pois muuttaessa voi menettää panttimaksun jos on pitänyt kämppää huonosti.
- Aso-taloissa "toimii" asukasdemokratia, eli asukkaat saavat päättää talon asioista, pihasta, huoltoyhtiöistä, säännöistä jne. Vuokrataloissa tämä ei aina päde. Meillä tapahtui jopa yhden kerran niin että vastike LASKI seuraavalle vuodelle. Vuokra-asumisessa en ole koskaan törmännyt tähän. Laskemiseen päädyttiin kun päätettiin itse hoitaa tietyt asia pihalla huolto-yhtiöltä ostamisen sijaan.
- Aso-taloissa sosiaalitapaukset ovat vähemmän edustettuina kuin vuokrataloissa, josta syystä elämä rauhallisempaa (ennen asoa takana 20 v. vuokra-asumista useissa kohteissa)
- Moni luulee vielä saavansa aso-asunnon omakseen. Näin ei ole, asukas omistaa ainoastaan hallintaoikeuden asuntoonsa maksamalla siitä 15%. Tämän oikeuden voi antaa perintönä, mutta sillä ei voi käydä kauppaa. Kun asunnosta lähtee, saa oman osuutensa indeksillä korotettuna takaisin ja yhtiö hankkii asuntoon uuden asukkaan.
- Tätä ei meillä tapahtunut, mutta luullakseni on tänäpäivänä aivan mahdollinen tapahtuma: Jos saman yhtiön jossain kohteessa on taloudellisia ongelmia, KAIKKI yhtiön aso-talot osallistuvat niiden peittämiseen. Eli, jos jostain talosta toisella puolen kaupunkia kaikkoavat asukkaat ja siitä kuitenkin on koko ajan kuluja, muut aso-kohteet joutuvat kaivamaan kuvettaan tämän talon kulujen kattamiseksi. Vaikka siis omassa talossa talous olisikin hyvin suunniteltu ja toteutettu. Aso-talojen suosio on vähentynyt korkeasta hintatasosta ja matalasta korkotasosta (joka yllyttää ostamaan oman asunnon) johtuen ja siitä syystä taloissa on tyhjillään olevia asuntoja.
- Mitä tapahtuu sen jälkeen kun asossa on asuttu, sanotaan 15-20 vuotta ja rakentamiskustannukset on jo maksettu yhtiölle takaisin? Vastaus ei ole että vastike putoaisi, ja asumisesta tulisi merkittävästi edullisempaa. Vaan vastike menee yhtiölle puhtaaksi voitoksi. Viimeistään tässä vaiheessa asolaista alkaa jurppia ihan yhtä paljon kuin tavallista vuokralaistakin.
Eli jos ajattelet että vuokran maksu on "turhaa", ei asokaan kyllä sinulle tuntuisi sopivan (koska se on vain kehitetty vuokralla asumisen muoto) . Harkitsepa noita eri rakennusfirmojen "osa-omistus" -vaihtoehtoja. Niissähän tavoitteena on lopulta omistaa se asunto ja varsinaisen lainankin ottaa yhtiö etkä sinä. Itse maksat vain vastiketta yhtiölle, joka käyttää rahat ylläpitokustannuksiin ja lainan poismaksuun. Näissä tosin menettää sen verotuksellisen korkoedun, joka oman lainan ottamisessa on kuitenkin tuntuva etu. Oma johtopäätökseni oli, että kun työura on vakinainen, tulojen puitteissa mahdollisen oman asunnon säästäminen on kaikessa mielessä järkevin ratkaisu. Enkä ole katunut.
Mutta kaikkea ei voi saada. Olen itse edelleen sitä mieltä että taloudellisesti paras ratkaisu asunnon hankkimiseen on saada se perintönä.