Astma ja koira - Mahdoton yhtälö?

[huskis]

Onko sinulla allergia vai astma?

Itsellä astma. Nyt olisi kiikarissa sellainen perun karvaton koira. Olisi tarkoitus mennä tutustumaan ko. rotuun ja mahdollisesti ottamaan "hoitoon" viikonlopuksi ja katsoa tuleeko oireita.

Ihan vaan allergia. Mutta voipi olla, että nykyiset koirat jäävät viimeisiksi. Että kun noista aika jättää, niin lisää ei tuu. Onneksi noilla on vielä monta vuotta edessä, nuorempi täytti vasta vuoden.

 

[Squit]

Itse kun parkasin maailmaan, hyvin piakkoin todettiin potralla pojalla keuhkoastma. Astmaa hoidettiin maskeilla ja nestemäisellä astma lääkkeellä kuurin omaisesti. Yöt nukuttiin "ufon" huristaessa ja välillä tuli oltua pitkiä aikoja sairaalassa "keräilemässä voimia". Yks kaks leikkiessä pihalla ja taputellessa keski-kokoista suurempaa koiraa, naama turposi ja silmät muurautui umpeen.

Nyt olen 23 vuotias ja omistan kolmannen koirani. Viimeisin astma kohtaus on joskus murosiässä koettu, sitä ennen edellisestä kohtauksesta oli vuosia. Koirani on sekarotuinen piski ja koiralla on kahta erityyppistä karvaa, joten karvanlähtö on ympärivuotista. Silti ei ole tullut mitään koskaan. Välillä "haistaa" kun koira on likainen. Olen silti koira allerginen isoille koirille. Mitä isompi ja lyhytkarvaisempi koira, sitä helvetillisempää on Squitilla. Pahimpana kokemuksena kolmen tanskan dogin talous. Se hilseen tunteminen ihossa on jotain järkyttävää. Lisäksi ihoni oireilee isojen koirien nuolaisusta pahasti. Iho muuttuu punaiseksi ja nypyjä löytyy jotka kutiavat ankarasti.

 

[Tsorro]

Sama vika Rahikaisella. Pienenä olin jopa viikkoja sairaalassa kun ei henki kulkenut. Varttuessani oireet väheni ja voisi sanoa että katosi. Olin fyysisesti hyvässä kunnossa tuohon n 20 ikävuoteen kun tuli treenattua tosissaan. Nyttemmin on treenaminen ollut hiljaisempaa ja astma muistuttelee välillä olemassa olostaan, menee tosin itsesään myös ohi ilman lääkkeitä.

En tiedä kusettaako tässä itseään tuolla koira "unelmalla", mutta olen kuullut niin paljon tarinoita kuinka koiran ottaessaan allerginen/astmaattinen saa koirastaan siedätyshoitoa ja pikkuhiljaa alkaa tottumaan allergeeneihin. Vieraista koirista tulisi edelleen oireita.

Pakko se on jossain vaiheessa koittaa saada hoitoon joku karvaton koiruus ja katsoa mitä tapahtuu. Tosin eihän esim viikonlopun aikana ehdi saada juuri minkäälaista kuvaa kuinka tulen reagoimaan mutta hieman suuntaa antavaa.

 

[Aces]

Itse kun parkasin maailmaan, hyvin piakkoin todettiin potralla pojalla keuhkoastma. Astmaa hoidettiin maskeilla ja nestemäisellä astma lääkkeellä kuurin omaisesti. Yöt nukuttiin "ufon" huristaessa ja välillä tuli oltua pitkiä aikoja sairaalassa "keräilemässä voimia". Yks kaks leikkiessä pihalla ja taputellessa keski-kokoista suurempaa koiraa, naama turposi ja silmät muurautui umpeen.

Aikas samanlainen hommeli itsellänikin ollut, allerginen astma todettiin jo 3-vuotiaana ja sairaalassakin tuli oltua hengitysvaikeuksien takia. Allergioina todettiin lapsena kissa, koira ja hevonen.

Siskolla on nyt ollut pari vuotta vehnäterrieri ja sitä olen välillä hoidellut ja mitään oireita ei ole ollut. Ex-tyttökaverilla oli sekarotuinen hauveli ja eleltiin saman katon alla niin siitä tuli välillä pientä kutinaa ja näppylää iholle, muttei sellaisia oireita kuin lapsena kun silmät ja joka paikka kutisi enemmän tai vähemmän. Kissa-allergiaakaan ei ole ilmennyt enää, mutta hevosallergia on edelleenkin voimissaan tosin lievempänä kuin lapsena. Oman kokemuksen mukaan allergiaoireet ovat lieventyneet vartuessani murto-osaan lapsuusvuosien oireista.

 

[Tunturisusi]

Itsekin olen koira-allergikko ja nyt karvaturri on pyörinyt nurkissa kohta pari vuotta ilman mitään ongelmia.

Eli joskus kymmenisen vuotta sitten sain tietää, että olin sekä kissalle että koiralle allerginen. Siitepölyallergia oli tuolloin tiedossa ja kissat ärsyttivät silmiä, mutta koira-allergia oli täysi yllätys, kun koskaan ei mitään ongelmia ole ollut. Samalla kertaa lastenlääkäri kertoili, että minulla oli lievä astma/olin astmaan taipuvainen tapaus. Eli toisinsanoen tämä ei ollut ihan varma voiko tilaani luokitella astmaksi, vai oliko minulla vain tavallista suurempi riski sairastua astmaan. Joka tapauksessa sain siedätyshoidon tuolloin siitepölylle, jotta astma ei puhkeaisi tai muuttuisi pahemmaksi.

Vuosikaudet olin haaveillut siitä koiruudesta, ja lopulta tein päätöksen hankkia koiran, meni sitten syteen tai saveen, puhkeaisi astma tai ei. Luotin kuitenkin, että ongelmia ei tulisi, koska ikinä, ei koskaan, mitään oireita ei ole tullut koirista, rotuun katsomatta. Sen sijaan jos kissa on kymmentä metriä lähempänä, silmät ja nokka alkavat vuotaa välittömästi. Eikä mitään vaikeuksia ole ollut. Kaiken lisäksi isänikin, joka on pahasti allerginen kaikelle, jolla on enemmän karvoja kuin ihmisellä, on nyttemmin siedättynyt ainakin minun koiralle, eikä oireile enää ollenkaan. Lisäksi koiran tulon jälkeen en ole sairastanut ainoatakaan flunssaa, joita ennen koiraa oli kuitenkin kolme-neljä kertaa per vuosi. Itse olen ajatellut, että koira on vahvistanut puolustuskykyäni ilmeisesti pitämällä immuunisysteemiä lievästi aktivoituna koko ajan.

Astmaatikolle, joka koiraa halajaa, olisi varmasti kaikkein paras ratkaisu, jos pystyisi sopimaan muutaman kuukauden koeajan kasvattajan kanssa, eli pennun voisi palauttaa, jos oireita ilmenee. Tämä vaatii tietenkin melkoista joustoa kasvattajalta, mutta varmasti joku halukas löytyy, kunhan malttaa etsiä rauhassa.

Lisäksi lapsuusajan astmahan on luonteeltaan sellainen, että usein aikuisena ei ole mitään oireita. Toki astma voi puhjeta vanhemmallakin iällä uudestaan, mutta muistaakseni valtaosa on edellä mainittuja tapauksia, joissa tauti häviää iän myötä kokonaan, eikä koskaan palaa.

 

[Tsorro]

Tietääkseni itse astma ei häviä milloinkaan. Oireet voivat helpottua tai jopa kadota mutta itse sairaus kyllä pysyy. Voi olla että olen väärässäkin.
Niinkuin aikaisemmin kirjoitinkin niin teini-iässä oireeni katosivat lähes kokonaan. Mutta nyttemmin joudun silloin tällön ottamaan lääkettä. Mielestäni fyysisen kunnon tila vaikuttaa tähän asiaan erittäin paljon.

 

[Sides]

Tietääkseni itse astma ei häviä milloinkaan. Oireet voivat helpottua tai jopa kadota mutta itse sairaus kyllä pysyy. Voi olla että olen väärässäkin.
Niinkuin aikaisemmin kirjoitinkin niin teini-iässä oireeni katosivat lähes kokonaan. Mutta nyttemmin joudun silloin tällön ottamaan lääkettä. Mielestäni fyysisen kunnon tila vaikuttaa tähän asiaan erittäin paljon.

Minulle on lääkärisystävä kertonut ja muualtakin olen asiasta lukenut, että yleensä murrosikäisenä astma menee joko pahempaan tai parempaan suuntaan. Itselläni on myös astma ja mulle kävi samalla tavalla, eli teininä lähes kaikki oireet hävisivät ja nykyään käytännössä flunssaisena tarvii lääkettä. Tottahan toki fyysinen kunto (eli siis keuhkot) vaikuttaa sairauden tilaan.

Mitä itse ketjun aiheeseen tulee, mulla on leonbergi ja koirasta en saa mitään oireita, en ikinä ole koirista saanut, vaikka kissoista tulee välittömästi oireita. Voi toki myös johtua siitä, että olen siedättynyt pennusta saakka koirille.

 

[Tsorro]

Homma etenee veljet!
Käytiin emännän kanssa tutustumassa perunkarvattomiinkoiriin ja kyllähän sen tietää miten siinä kävi kun oireita ei tullut.
Kuukauden kuluttua meidän kotiin astelee pikku koiruus. Käytännön asiat on saatu hienosti sovittua kasvattajan kanssa, eli jos oireita kuitenkin myöhemmin ilmenee niin saamme palauttaa koiran takaisin kasvattajalle ja sille etsitään varmasti uusi hyvä koti. Karultahan se kuulostaa että koira saatetaan palauttaa mutta pakko se on kokeilla.

 

[Käkätin]

Käytännön asiat on saatu hienosti sovittua kasvattajan kanssa, eli jos oireita kuitenkin myöhemmin ilmenee niin saamme palauttaa koiran takaisin kasvattajalle ja sille etsitään varmasti uusi hyvä koti. Karultahan se kuulostaa että koira saatetaan palauttaa mutta pakko se on kokeilla.

Hyvä homma, että kasvattaja ymmärsi teidän tilanteen.
Toivotaan ettei mitään oireita tulisi jotta koira voisi pysyä teillä.

Omasta kokemuksista voin sanoa, että koirasta luopuminen on todella vaikeaa.
Olen luultavasti tämän ennenkin toiseen ketjuun kirjoittanut, mutta kirjoitanpa tännekin. 6-vuotiaasta asti ollut astma ja nykyään on vaikea aikuisiän astma plus kaksi koiraa, kääpiösnautseri ja sekarotuinen.
Astman kannalta kuitenkin sekarotuinen tuottaa hieman enemmän töitä, koska karvaa irtoaa paljon. Ite olen ratkaissut ongelman käyttämällä koiran trimmerillä säännöllisesti. Myös säännöllisellä harjaamisella pystyy hieman estämään sitä kauheaa määrää karvoja ympäriinsä. Hoidan harjaamisen aina kun vain mahdollista ulkona pihalla. Harjaamisen jälkeen saattaa olla hieman tukkonen olo jos on pientäkin flunssaa, mutta lääkkeen ottaminen rauhoittaa nopeasti.

Loppujen lopuksi kuitenkin olen pystynyt elämään ihan siedettävästi säännöllisellä lääkityksellä koirien kanssa. Lääkärikin sanoi, kun ilmotin etten suostu luopumaan koiristani, että kunhan vain hoidan lääkkeiden oton tarkkaan niin ongelmia ei pitäisi tulla.

 

[Tsorro]

Hieno kuulla että monella on positiivia kokemuksia. Tiedän sen jo nyt että koirasta luopuminen olisi erittäin vaikeaa ja raskasta jos niin kävisi. Mutta tiedän senkin, että koiran ystävyttää ja vilpillistä lämpöä et voi millään mitata.
Minäkin aloin keväällä ottaa ennalta ehkäisevää lääkitystä aamuin-illoin, tätä silmällä pitäen, ja aion jatkaa niin lopun elämäni. En ole lähes vuoteen tarvinut avaavaa lääkettä, joten hyvältä näyttää nyt.
Toivotaan että pentuajan aikana ei suurempia oireita tulisi, silloinhan ne tulee jos tulee, koska koira paskoo ja kuseksii sisälle kun ei ressukka osaa vielä pidättää eikä ymmärrä että sisälle ei saa kuseksia..

 

[Twite]

Opiskelukaverin poikaystävällä oli astma ja 2 koiraa. Kaikki oli ihan jees. Sitten tuli paha astmakohtaus ja henki pois. Suoraa syy-yhteyttä ei tietenkään varmistettu, mutta...

Vituttaa vieläkin että olin niin urpo että en mukamas ehtinyt hautajaisiin vaikka erikseen kutsuttiin.

 

[Raymond Pearl]

Itselläni on lapsuusiästä asti ollut astma ja koira-allergia. Murrosiässä oireet vähenivät urheilun myötä merkittävästi, eikä koiratkaan tuntuneet enää aiheuttavan oireita. Niinpä aikuisiällä tuli päätettyä hankkia koira.

Allergiaoireita alkoi kuitenkin tulla hyvin nopeasti. Koirasta en kuitenkaan ollut valmis luopumaan vaan hankin hoitavan lääkityksen ja siivousrytmi on pidetty aiempaa tiheämpänä. Hyvin olen pärjännyt sen jälkeen, vaikka selkeästi huomaakin, että esim. hotelliyö työreissuilla kummasti avaa tukkoisuutta. Lääkityshän ei ole mitenkään järjettömän halpaa lystiä. Tätä nykyä talossa astelee myös toinen koira.

Näiden karvattomien koirien hankkimista suunnittelevia muistuttaisin, että koirien hilse ja sylki ovat usein oireita aiheuttavia - eivät niinkään karvat. Oireiden aiheuttamisessa voi olla myös rotukohtaisia eroja (ainakin itse huomaan selvän eron) ja siksi kannattaakin vierailla eri kasvattajien luona testaamassa, aiheuttaako ko. rotu hengityksen pihinää tai muita oireita enemmän kuin toinen.

Lisäksi itse tein sen virheen, etten rauhoittanut makuuhuonetta koirilta, jolloin ainakin se tila, jossa nukutaan olisi mahdollisimman vapaa koirapölystä. Koiran harjaamiset ja trimmaamiset (nypinnät tms.) pitäisi myös aina tehdä muissa kuin allergikon asuintiloissa, koska varsinkin jälkimmäinen nostaa tietyillä roduilla järkyttävän paljon hilsettä pintaan.

 

[Tsorro]

Näiden karvattomien koirien hankkimista suunnittelevia muistuttaisin, että koirien hilse ja sylki ovat usein oireita aiheuttavia - eivät niinkään karvat. Oireiden aiheuttamisessa voi olla myös rotukohtaisia eroja (ainakin itse huomaan selvän eron) ja siksi kannattaakin vierailla eri kasvattajien luona testaamassa, aiheuttaako ko. rotu hengityksen pihinää tai muita oireita enemmän kuin toinen.

Lisäksi itse tein sen virheen, etten rauhoittanut makuuhuonetta koirilta, jolloin ainakin se tila, jossa nukutaan olisi mahdollisimman vapaa koirapölystä. Koiran harjaamiset ja trimmaamiset (nypinnät tms.) pitäisi myös aina tehdä muissa kuin allergikon asuintiloissa, koska varsinkin jälkimmäinen nostaa tietyillä roduilla järkyttävän paljon hilsettä pintaan.

Karvattomathan on helpompi hoitosia juuri sen takia että hilse on helppo pestä pois ja sitten vielä rasvata pesun jälkeen jotta iho pysyy hyvässä kunnossa!
Makuuhuoneen ovi tullaan meillä pitämään kiinni koko ajan, eli koiralla ei ole sinne mitään asiaa.

 

[Raymond Pearl]

Karvattomathan on helpompi hoitosia juuri sen takia että hilse on helppo pestä pois ja sitten vielä rasvata pesun jälkeen jotta iho pysyy hyvässä kunnossa!

Varmasti näin. Yritin vain kumota sitä yleistä olettamusta, että irtoavat karvat olisivat se, mikä aiheuttaa ongelmat.

 

[Tsorro]

No niin. Koira on ollut talossa nyt kaksi kuukautta eikä suurempia oireita ole tullut. Kun kunnolla peuhaa otuksen kanssa niin välillä nokka alkaa vuotaan ja aivastuttaan, mutta ei haittaa.
Kyllä se niin upea kaveri on!!

Ja mallihan oli perunkarvatonkoira.

 

[pleijjeri]

Kuten kejussa on todettu, jokainen on yksilö allergioineen, astmoineen ja koirarotuineen. Itselläni on kokemusta muutamista koiraroduista (japanin pystykorva, joku spanieli, joku perhoskoira, joku terrieri, chihuahua, rotwailer, ajokoira lisäksi kaverilla oli joku "allergisille sopiva koira joka aiheutti samat oireet kuin muutkin koirat) sillä porukoilla, anoppilassa ja parilla exälläkin on/oli koiria. Itse harrastan allergiaa (siitepölyt, elukat, muutamat mausteet) ja allergiasta aiheutunut astma puhkesi vajaan 10v iässä. Astma rauhoittui muutamassa vuodessa, mutta muistuttaa olemassa olollaan jos olen liikaa elukoiden kanssa tekemisissä. Onneksi ystävä- ja sukulaispiiriin ei mahdu ainuttakaan kissaihmistä, jotka ovat (kissat siis) kaikista pahimpia minun räkätuotannolle ja hengityksen kululle. Nykyisin käymme n. 1 kuukaudessa asustelemassa viikonlopun anoppilassa jossa on 2 japaninpystykorvaa. Tuo viikonloppu (pe-su) menee vielä ihan harmittomalla nenän niistelyllä, mikäli ei innostu rapsuttelemaan koiria liikaa ja sen jälkeen hiereisemaan omia silmiään josta seuraa armoton silmien kutina. Sama homma käy jos ihon pinta on rikki (esim kyynärtaipeet ovat kuivana) ja sillä kohtaa erehtyy koiraa hipaisemaan. Samat asiat pätee myös sukulaisten terrieriin. Tuo viikonloppu onkin sitten melko maksimi koirien kanssa sillä syksyllä hoidimme nuita japseja viikon verran ja viikon viimeiset 3 päivää olikin yhtä yskimistä ja köhimistä nenän niistämisen ohella. Kesällä anoppilassa meidän piti viettää kuukausi, mutta kahden viikon jälkeen oli pakko vaihtaa majataloa koirattomaan versioon. Lyhyt karvaisten koirien (esim ajokoirat, rotwailerit yms.) kanssa menee se ensimmäinen tunti vielä ok, mutta 2. tai viimeistään 3. tunti onkin sitten jo ehdottomasti liikaa. Kaikki nämä oireet loppuu viimeistään tunnin sisällä siitä kun on päässyt esin raikkaaseen ulkoilmaan tai muuten vaan pois koirien käyttämistä tiloista. Mitään äkillisiä ahdistuskohtauksia en saa vaan ikään kuin pikkuhiljaa röörit alkavat mennä tukkoon ja viimeistään siinä vaiheessa on lähdettä ulkoilmaan kun henki alkaa vinkumaan kuin höyryjuna.

Vaikka tykkäänkin koirista paljon ja emäntä vielä enemmän, en tule koiraa ottamaan sillä minun kohdalla siedätys tarkoittaa altistumista ja nuoruudessa jo kadonnut hengenahdistus palautui juurikin siitä syystä kun rupesin vierailemaan säännöllisemmin koirien luona. Ensimmäiseen puoleen vuoden jälkeen luulin vielä että allergiani olisi hävinnyt murrosiän myötä, mutta pian tämän jälkeen röörit sitten alkoivat menemään tukkoon vanhaan tapaan. Koska emäntä on suuri koirien ystävä, ei hän halua uskoa millään että juuri koirat olisivat se joka minun nokan pistää sattumoisin aina anoppilassa vuotamaan. Onpa hän käyttänyt minua allergiatesteissäkin pariin otteeseen tässä 4 vuoden yhdessä elon aikana kun ei ole muuten uskonut.

Suosittelen tosiaan tuota Tsorron tapaa ”testata” koiraa ja mielellään viikon tai parin ajan ja jos mahdollista vielä niin että testaus tapahtuisi koiran kotona jossa on jo valmiiksi koirasta lähtenyttä hilsettä, pölyä ja hajua. Eipä tuota ”voiko allerginen ottaa koiraa” tiedä muuten kuin kokeilemalla.