Liekö syynä tässäkin tapauksessa ajatusrikosten ennaltaehkäisy?Ei avaudu miksi vankikarkurin kuvaa ei voi julkaista. Siis janari on vasta pistänyt jonkun kylmäksi ja ei ole muka mitenkään vaarallinen. Siellä juoksentelee murhaaja vapaana ja ainoat tuntomerkit on sellaiset ettei niiden perusteella pysty tunnistamaan, jos sattuisi vastaan tulemaan.
Nimen perusteellakin taitaa olla ns. vähemmistön edustaja, jos Iltalehden tiedot pitää paikkansa.Ei avaudu miksi vankikarkurin kuvaa ei voi julkaista. Siis janari on vasta pistänyt jonkun kylmäksi ja ei ole muka mitenkään vaarallinen. Siellä juoksentelee murhaaja vapaana ja ainoat tuntomerkit on sellaiset ettei niiden perusteella pysty tunnistamaan, jos sattuisi vastaan tulemaan.
Liekö syynä tässäkin tapauksessa ajatusrikosten ennaltaehkäisy?
No tuo sanonta kai viittaa enemmänkin siihen lopputulokseen: ei ole olemassa mitään absoluuttista totuutta, joten kiistely siitä, mikä on parempaa on turhaa. Ihan varmasti on tutkittu. Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksella on jopa aistinvaraisen tutkimuksen professori, ja aistinvaraista tutkimusta tehdään koko ajan. Varmasti myös tuosta näkökulmasta, kun kerran sivulla näkyy olevan väikkärin aiheena makutottumusten periytyvyyskin. http://goo.gl/GlciEu Ja ihan käytännön tasolla esim. Master of Wine -tutkinto jää suorittamatta monilta juuri sen tähden, ettei nenät ja suu kykene erottelemaan tarpeeksi tarkasti viineistä löytyviä vivahteita. Tuon tutkinnon suorittaneita suomalaisia taitaa olla vain kaksi. http://goo.gl/UIs8Xo (Linkki MoW -kotisivuille).Sanonta "makuasioista ei voi kiistellä". Siis mitä! Miksei? Nehän ovat parhaita kiistelynaiheita, sillä absoluuttista totuutta ei ole osoitettavissa.
Onko muuten ihmisten makuaisteissa eroja, onko tätä tutkittu? Olen täysin varma, että oma makuaistini on huomattavasti keskivertokansalaista tarkempi. Tämä tuli äsken mieleen, kun join kahvia poikkeuksellisesti UHT-maidolla, jonka imelä maku lyö läpi.
Se jos henkilö itse tarjoaa autokyydin, mutta ei voi tulla hakemaan kotoa/viedä kotiin asti. Tämä on havaittu erityisesti naisten "ongelmaksi". En ole koskaan tajunnut, että jos tarjoat kaverille kyydin, kun olette menossa samaan paikaan ja ei tarvitse kahdella autolla lähteä, niin ei voida hakea ovelta ovelle, jos/kun tuo lisäkoukkaus ei käytännössä tuo valtavaa lisävaivaa. Yleensä on paljon hankampaa sen kyydittävän hankkiutua erikseen noutopaikkaan kuin autoilijan pyöräyttää pieni lenkki. Eilenkin parempi puolisko oli menossa koirien kanssa paimentamaan ja sai kyydin kaveriltaan, mutta omalla autolla piti ajaa reilu viisi kilometriä tapaamispaikkaan, kun "ei viitsi siellä Hesassa turhaan ajella". Henk.koht. jos kyytiä tarjoa, niin totta helvetissä on oletuksena, että viedään perille asti, koska loppupeleissä se on usein todella pieni vaiva. Jos tuohon pieneen vapaa-ajan menetykseen tai rahalliseen tappioon ei pysty taipumaan, niin ehkä kannattaisi sitten vain ajella itsekseen.
Joo niinpä. En mä kyllä millään suostuisi menemään nukkumaan esimerkiksi ennen kymmentä kun ne illan viimeiset tunnit ovat vuorokauden parhaimmat, ainakin mulle. Ehkä joku aamuvirkku ajattelee toisin ja nauttii aamukuudelta, jolloin mua ainakin vituttaa suuresti jos olen jo hereillä. Väsyttääkin niin hirveästi.Tämä keskustelu siitä, milloin ihmiset käy nukkumaan sopii kyllä erinomaisesti tämän otsikon alle. Joo, oon itse huono nukahtamaan illalla ja vaikka aamulla töihinlähdön merkiksi kello soisi 05:10, niin ennen puoltayötä nukahtaminen on käytännössä mahdottomuus. Muutama tuttu taasen alkaa juuri näissä kimppakyydeissä valittaa, miten eivät ehdi nukkumaan kunnolla, jos treeneistä palattaessa ollaan esimerkiksi klo 22:15 takaisin Lappeenrannassa. Toki nukkumistarve on yksilöllistä ja sama tyyli ei toimi kaikilla.
Sitä mä olen kanssa mietiskellyt, että nauttivatkohan aamuvirkut yhtä paljon kuin iltavirkut?
Kun faijani eräänä yönä kuoli vuosia sitten, niin hänen puolisonsa oli todella surun murtama. Menimme aamulla sairaalaan vielä tarkastamaan tilanteen ja lääkäri kertoi jotain asioita siinä. Faijan puoliso sitten pyysi tältä lääkäriltä, että josko voisi saada päivän saikkua, niin vastaus oli: "suru ei ole sairaus" ja hän ei sillä perusteella voi kirjoittaa sairaslomaa. Vitutusko sitten on sairaus? Tyhmyys varmaan onkin, että ehkä tässä on siitä kyse.
Faijan viimeinen virhe oli kuolla Vantaalla ja Peijaksen sairaalassa.Ompa outoa. ...
Ei avaudu, että mikähän lääketietellinen koodi on Kankaanniemen sairaslomalapussa? Jos kaveri on mokannut ja vituttaa, niin kuka lääkäri myöntää tuolla syyllä sairaslomaa kun pitäisi olla ihan oikea diagnoosi. Olen ennenkin ihmetellyt tätä käytäntöä, että jäädään "sairaslomalle" kun ei haluta olla julkisuudessa.
Kun faijani eräänä yönä kuoli vuosia sitten, niin hänen puolisonsa oli todella surun murtama. Menimme aamulla sairaalaan vielä tarkastamaan tilanteen ja lääkäri kertoi jotain asioita siinä. Faijan puoliso sitten pyysi tältä lääkäriltä, että josko voisi saada päivän saikkua, niin vastaus oli: "suru ei ole sairaus" ja hän ei sillä perusteella voi kirjoittaa sairaslomaa. Vitutusko sitten on sairaus? Tyhmyys varmaan onkin, että ehkä tässä on siitä kyse.
"suru ei ole sairaus"
Niin tai näin, mielestäni kenenkään ei pitäisi missään tilanteessa sanoa niin ihmiselle, joka on vastikään menettänyt läheisensä - oli asiasta ammatillisin tai muin perustein mitä mieltä tahansa.No tottahan tuo on, että suru ei ole sairaus. Toki lääkäri voi halutessaan kirjata sairaudeksi esim. sen akuutin stressireaktion, mutta suru itsessään ei ole mikään sairaus.
Niin tai näin, mielestäni kenenkään ei pitäisi missään tilanteessa sanoa niin ihmiselle, joka on vastikään menettänyt läheisensä - oli asiasta ammatillisin tai muin perustein mitä mieltä tahansa.
