Urheiluseurakin voi muuttua. Esimerkiksi jos on vuosia kannattanut englantilaista jalkapalloseuraa, jota pyörittää englantilaiset jalkapalloihmiset, mutta jonain päivänä koko seura on venäläisen tai saudiarabialaisen miljardöörin omistama. Eikä itse asiassa tarvitse mennä edes näin pitkälle. Lisää voi kysyä Espoosta ja Helsingistä.
Seuran lisäksi myös seuran pelaama sarjataso ja koko pelisysteemi voi muuttua. Esimerkiksi Mestis, josta ei voi enää nousta pelaamalla SM-liigaan. Ei karsimalla, ei voittamalla sarjan, ei mitenkään muuten paitsi pesemällä selkiä kabineteissa rahatukot käsissä. Esimerkiksi konkurssin partaalla keikkunut uusiomuoviseura Espoo United voisi todennäköisesti nousta SM-liigaan jos Salonoja löisi euroja riittävän summan asianomaisten saunakaverien käteen.
Omalla kohdallani TuTo-kannatus ei ole kadonnut, mutta into koko sarjatasoon (Mestis) ja sitä myötä koko suomalaiseen sarjajääkiekkoiluun on romahtanut Mestiksen sulkemisen ja farmisarjaksi muuttamisen myötä niin paljon, että itse seurakaan ei enää kiinnosta samalla intohimolla kuin ennen. Fanituksen taso on laskenut ja asenne jatkuvasti kyynistynyt. En myöskään koe voivani sitoutua kannatusmielessä random-lainapelaajiin tai 1-2 vuoden diilillä mukana oleviin palkkasotureihin jotka käyvät kääntymässä seurassa.
Kuvaavana esimerkkinä TuTon tämän kauden kapteeni Hannu Kuru, joka pelasi Tepsissä lainasopimuksella muutaman ottelun ja siirtyi sitten pysyvästi Tepsiin. Kiva juttu pelaajalle, mutta ikävämpi juttu kannattajan kannalta, että joukkueen kapteenikin häipyy heti kun pystyy. Miksi sellaista pelaajaporukkaa jaksaisikaan kauheasti kannattaa joille seuralogo ei merkitse yhtään mitään ja jossa pelaajat vaihtuvat koko ajan, jopa kapteenien häipyessä kesken kauden?
Parhaimmillaan, niinä vuosina kun nousumahdollisuuksia oli eikä Mestis/divari ollut mikään suljettu farmisarja niin kävin katsomassa lähes kaikki kotiottelut. Jonain vuonna kävin ihan kaikki, plus vieraspelejä, harkkapelejä, pudotuspelit ja jonkun junnupelinkin. Tänä vuonna olen käynyt katsomassa yhden kotiottelun. Pari enemmän oli tarkoitus käydä, mutta niihin en terveydellisistä syistä päässyt.
Aika kuvaava muutos tämä kuitenkin on ollut, ja ensisijainen ongelma ei ole seurassa vaan sarjassa ja koko suomalaisjääkiekkoilussa. Koska tuskin olen tässä asiassa yksinäni niin SM-liigan ja Jääkiekkoliiton omahyväisen umpinainen sulkeutuneisuus saattaa viime kädessä vaarantaa koko lajin suosiota. Ehkä on tosin aikakin saada enemmän kannatusta sellaisille lajeille, joissa sarjajärjestelmät ovat terveempiä. Jalkapallossa voi nimekäskin seura mokata ja pudota - ja nousta sitten taas terveempänä takaisin.