Nyt ei ole hirveästi aikaa, joten sanon mielipiteeni mahdollisimman lyhyesti ja nopeasti.
Yleisellä asevelvollisuudella ei ole minun silmissäni minkäänlaista itseisarvoa instituutiona. (Kasvatuksellisuus, tasa-arvo ynnä muut mielipidekysymykset voivat toki tuoda yksilökohtaisesti lisäarvoa armeijan käymiseen, mutta eivät todellakaan ole riittäviä argumentteja yleisen asevelvollisuuden säilyttämiseksi.) Kyseessä on käytännöllinen valinta. Mikäli Suomi olisi Norjan, Ruotsin (ja muiden Länsi-Euroopan maiden) tapaan vakaiden länsimaiden ympäröimä, yleinen asevelvollisuus voitaisiin minun puolestani lakkauttaa saman tien. Ainut potentiaalinen vihollisemme on kuitenkin edelleenkin itänaapurissa. Venäjä on epävakaa jättiläinen, jonka kehitystä on hankalaa ennustaa kovin monen vuoden päähän. (Voisi kysyä, kuinka moni osasi 20 vuotta sitten ennustaa, että vuonna 2005 Neuvostoliitto on sortunut, Saksat yhdistyneet, Baltian maat itsenäistyneet ja silloiset Varsovan liiton maat kuuluvat Natoon.) Tällä hetkellä Venäjä ei muodosta välitöntä uhkaa, mutta kymmenen vuoden päästä voi olla toisin.
Venäläinen näkemys sodankäynnistä on valitettavasti huomattavasti perinteisempi kuin länsimaissa. Suomalaisten kokoisesta kansasta ei saada kasattua niin suurta palkka-armeijaa, että se muodostaisi tätä uhkakuvaa vastaan edes jonkinlaisen pelotteen. (Mikäli Suomen asukasluku olisi merkittävästi suurempi, tämä onnistuisi ja asevelvollisuus joutaisi tällöinkin mielestäni mennä.) Ja totta on luonnollisesti se itsestäänselvyys, että venäläiset kyllä hyökkäävät tänne puolustusvoimiemme koosta riippumatta jos todella haluavat, mutta kriisitilanteessa tuohon päätökseen vaikuttaa huomattavasti todellinen puolustuskykymme. (Tähän yleensä vastataan sanomalla, ettei suomalaisilla asevelvollisilla ole minkäänlaista taistelukykyä; ainut vain, etteivät ne vastassa olevat perusnurmiporat mitään ramboja ole vaan samanlaisia asevelvollisia, joskin sillä erotuksella että kyseessä ovat ne yhteiskunnan huono-osaisimmat, jotka eivät armeijaa ole kyenneet välttämään. Venäjällähän tämä on mahdollista esim. korkeakouluopintojen ja suhteiden perusteella.)
Venäjää koskevat uhkakuvat ovat toki vuosien saatossa jossain määrin muuttuneet ja monipuolistuneet, mihin on myös nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän puitteissa reagoitu. Tämän voi helposti nähdä, mikäli hyväksyy muitakin lähtökohtia kuin yleisen asevelvollisuuden täydellisen vanhentumisen. Venäjän Itämeren-laivaston koko ja iskukyky on murto-osa NL:n vastaavasta ja se on ahdistettu Itämeren pohjukkaan siinä missä ennen oli käytössä koko Suomenlahden etelärannikko. Tämän seurauksena kiinteä rannikkotykistö on Suomessa käytännössä ajettu alas. Venäjän armeijan kokoa on merkittävästi supistettu, minkä seurauksena Suomen armeijan sodanajan vahvuutta on yhtä lailla vähennetty (nykyisin 350 000). Nämä vain ensimmäisinä mieleen tulleina esimerkkeinä.
Taas kerran on nostettu argumentiksi se, ettei kansalaisilla todellisuudessa ole puolustustahtoa koska suurin osa jättäisi asevelvollisuuden suorittamatta jos vain pystyisi. Tätä voi aivan perustellusti verrata verojen maksuun: harva niitä maksaa mielellään ja jos jotain kyetään pimittämään, näin myös tehdään. Harva kai silti olisi valmis luopumaan koko verotusjärjestelmästä ja sen suomista eduista. (Suomessahan veropopulismia on lupaus olla alentamatta veroja - siinä olisi monella ulkomaalaisella ihmettelemistä.) Suurin osa armeijan käyneistä tuntuu kuitenkin yleisen asevelvollisuuden hyväksyvän. Armeijassa on toki se ongelma, ettei sen yhteiskunnalle tarjoama turvallisuushyöty realisoidu välittömästi ja näkyvästi kuin korkeintaan virka-apua kadonneiden etsinnässä tms. annettaessa.
Tämä tästä. Sinänsä on huvittavaa, että näissä keskusteluissa aina juuri yleistä asevelvollisuutta puolustavia syytetään tunteella reagoimisesta ja vanhoihin juoksuhautoihin jämähtämisestä. Tätä ketjua lukiessani olen kyllä ollut havaitsevinani vahvaa asenteellisuutta, mutta vain siellä juoksuhaudan toisella puolella.