Gambina on oiva seuralainen esimerkiksi kalapuikoille, keitetyille perunoille ja hernekeitolle.
Gambina ja lonkero yhdessä ovat aivan saatanan hyvä yhdistelmä. Pullo iso-G:tä ja 6 pack lonkeroa niin juoma on siinä. Jumalainen yhdistelmä suorastaan.
Gin Lemon on kyllä sellaista tavaraa, että jo pelkästään nimen kuulemisesta tulee todella huono olo.
Mulla taas tulee erittäin hyvät muistot mieleen. Tuota tuli juniorina silloin reilu 10 vuotta takaperin jokuset kännit vedettyä ja kertaakaan ei mennyt yli. Jotenki se pullo oli juuri riittävä pienelle meikäläiselle: jalat eivät lähteneet alta ja silti sai humalat. Vielä kun voltteja ei nyt aivan äärettömästi ollut, niin ikäviltä yllätyksiltä vältyttiin. Toisin oli sitten esimerkiksi bissen ja salmarin kanssa: bissen oikeaa määrää oli vaikea hahmottaa ja yleensä tuli haetettua liikaa. Salmari sen sijaan potkaisi yleensä aivan liian kovaa ja eihän sitä juniori voi jättää viinaa juomatta. Herran jumala sitähän oli vaikea saadakin!
Salmari on yksi ainoista alkoholijuomista, joitan mä en yksinkertaisesti siedä. Yksittäisen shotin voin vastahakoisesti oikeassa seurassa ottaa, mutta that's it. Tuolla tavaralla tuli vedettyä skidinä muutamat överit ja vieläkin joku sopukka aivoissa kieltäytyy tästä nautintoaineesta. Salmiakki itsessään on hyvää ja kossua voin tarvittaessa juoda, mutta noiden yhdistelmä etoo jo ihan ajatustasollakin.
Muutenkin nämä "hyvänmakuiset" drinkit ja shotit ovat omalla kohdallani lisätty varoituslistalle. Noiden kanssa en ihan rehellisesti sanoen osaa hallinnoida juomista, vaan homma menee käytännössä aina yli. Maustamattomilla vahvoilla juomilla homma pysyy sentään joskus hallinnassa, makuaistit kun eivät vaadi lisää nektaria. Rehellisesti sanoen en kyllä muista koska olisin viimeksi vetänyt viinalla kännit ja Jack Daniel's on pysynyt varmaan kohta pari vuotta piilossa. Nämä ufojen aivovammaverenkuukautisvuodot sitten jäävät yksittäisiksi annoksiksi jos on aivan saatanan pakko. Esimerkiksi pillun perässä juostessa.
Heitetään nyt vielä arvosteluna Riga Black Balsam. Tuossa viime kesänä kävin Latviassa ja pienessä tuubassa pyysin baarissa "jotakin hyvin latvialaista". Mausta mä en oikeasti osaa sanoa yhtään mitään. Jotenkin tuo tuntui happamalta ja makealta samaan aikaan, kaikki muut sävyt toki huomioiden. Hyvin vaikea tuota mustaa myrkkyä oli upottaa, vaikka periaatteessa se ei pahalta maistunutkaan. Jotenkin tuosta myrkystä tuli mieleen kombinaatio, jossa "on vähän kaikkea" ja sen takia "varsinaisesti mikään" ei pääse oikeuksiinsa. Faijalle roudasin myöhemmin pullon kun lento kulki Riian kautta ja Ei ole kehuja tullut. Osa on kuitenkin löytänyt tuosta "sen jonkin" tai vähintään saanut hyviä drinkkejä väsättyä kuulopuheiden mukaan. Tää on näitä juomia, joita mielestäni jokaisen pitää maistaa kerran: valtaosa kokee vain Latvian karumman puolen, mutta joku onnekas menettää sydämensä.