Keskusta: Juha Sipilä, Olli Rehn
Keskustan järkisiipi ja liberaalisiipi. Sipiläkin kykeni ainakin ministerivalinnoissa jättämään vanhan paska-kepun vaille valtaa.
Perussuomalaiset: Timo Soini, Jussi Niinistö
Pakko Soinia arvostaa, vaikka populismi välillä meneekin jo itsetehostuksen puolelle. Niinistö jämäkkä, eikä muistaakseni mitään hörhötaustaa, kuten useilla muuten fiksunoloisilla persuilla.
Kokoomus: Vapaavuori, Stubb, Pelkonen ja Zysse.
Vapaavuori ei turhia höntyillyt ja hoiti ministerinpaikat kunnialla, Stubb nähdäkseni pienestä mammaroinnista huolimatta sitä millä asenteella politiikassa pitäisi edetä, Pelkonen julkkistaustastaan huolimatta osoittanut kykyä ja Zysse nyt varmaan rationaalisimpia poliitikkoja Suomessa.
Vartiainenkin kannanotoissaan järkimiehiä, mutta poliittisia näyttöjä ei vielä ole.
SDP: Osku Pajamäki
Demariksi hämmästyttävän pätevä, eläkekoijauksen esille tuominen ansiosta ikuisesti kova jätkä.
Vihreät: Ode Soininvaara, Pekka Haavisto, Ville Niinistö ja JJ Kasvi.
Ode on ainoa jolle soisin Suomessa rajattomat valtaoikeudet diktaattorina. Vihreillä valitettavasti ihan valtakunnan kärkijannuja järkimiehinä, mutta sen jälkeen taso putoaa selvästi.
Vasemmistoliitto: Claes Andersson ja Jari Myllykoski.
Andersson jäi mieleen intellektuellina järkimiehenä. Myllykoskea olen tavannut muutamaan otteeseen ihan oikeassa maailmassa ja taustastaan huolimatta ihan järkimiehiä, kuten Satakunnasta "kakkosmies" Erno Välimäkikin.
RKP: Elisabeth Rehn, Carl Haglund
Rehn ja Haglund molemmat loistavia puolustusministereitä. Haglund muutoinkin ihan kärkipäätä nykypoliitikoista, valitettavasti RKP Satakunnassa oli lähinnä änkyrämaanviljelijöitä, jolloin heidän äänestäminen oli mahdotonta.
Kristilliset: Sari Essayah
Vaikuttaa puolueestaan huolimatta ihan järkevältä, tämä oli vaikein arpa täyttää, koska puolueena melko vastenmielinen.
