Arvosanoja en lähde antelemaan, mutta muutaman sanasen voisin tähän ketjuun silti kirjoittaa.
Isaskarin kanssa olen täysin samaa mieltä siitä, että Haukat on ehdottomasti ollut syksyn yllättäjä. Iloinen hyökkäyspeli on tuonut iloisen tuloksen. Alisuorittajasta ei kukaan vakavissaan kai ole eriävää mielipidettä esittänytkään; Sporthan se on.
Kokonaisuutena yllätykset ovat olleet vähissä. Käytännössä kaikki kymmenen muuta joukkuetta ovat pelanneet kutakuinkin odotusten mukaan. Ja jos muistellaan vuoden takaista aikaa, Sport konttasi silloinkin ja Haukat aloitti tosi pirteästi, joten yllätyksetkin on kopioitu sieltä.
Voimasuhteissa on tapahtunut pieniä muutoksia kauden alun myötä. Loppuvuoden marssijärjestys lienee kutakuinkin seuraavanlainen:
Jukurit
KalPa
Sport
Hermes
KooKoo
K-Vantaa
Hokki
Salamat
FPS
TuTo
Haukat
Ahmat
Sport konttasi kärkikolmikosta kärkikaksikon. Ilman Patrik Westerbackia vaasalaisten syömähammas ei ole yhtä terävä kuin ennen kauden alkua oletettiin, ja kun riveistä on poistunut myös Dusan Halloun, jonka odotusarvot olivat suht’ korkealla, ei hyökkäyksen laajuus riitä enää KalPalle ja Jukureille.
Edelleen kuitenkin uskon, että jos K Westerback onnistuisi lopultakin loukkaantumisten jäätyä historiaan saamaan joukkueestaan tehoja irti, jäisivät kärkikaksikkoa lukuunottamatta muut taakse. Kokonaan toinen juttu on se, pystyykö Westerback siihen. Näyttöjä kaivataan!
Savon jäsentenvälisessä pidin pitkään KalPaa hivenen vahvempana – ehkäpä se olikin. Suuren roolin Sami Salosen sairasloma ja samanaikainen Petri Lehtosen paluu Jukureiden tehoketjun keskelle taisivat kuitenkin kääntää kisan loppuvuoden ajaksi niukasti mikkeliläisten puolelle. Jukureiden suoritusvarmuus ja tasaisuus on ollut jälleen kerran ihailtavaa, vaikka pelisysteemi ei suurin maalijuhliin usein periksi anna.
Lasse Kanerva saattaa kokeneena maalintekijänä olla kova sana keväällä, mutta en usko, että Kanerva vielä tämän vuoden puolella ihmeitä esittää. Miehen kunnosta minulla ei tosin mitään tietoja ole, mutta pelailihan Lehtonenkin vuosi sitten Norjasta palattuaan kymmenisen ottelua 0+0-suhdanteessa.
KooKoon ja Kiekko-Vantaan järjestykseen laittaminen oli vaikeaa jo ennen kauden alkua, eikä se helppoa ole nytkään. KooKoon suoritusvarmuus on ollut parempi – siitä pitkälti kiitos ilmeisesti maalivahti Suomalaiselle – joten pääkaupunkiseutulaisia korkeampi sijoitus siitä. Sentteriosastoa pidin heikkona kärkitaistelua ajatellen jo ennen Karhulan floppausta, joten nyt se on sitä ainakin.
Kiekko-Vantaalla saattaisi olla parhaana päivänä kykyjä kukkoja parempaan, mutta taso heilahtelee enemmän. Se, että Mestis-tason hyökkääjiä ei riitä tällä hetkellä kuin kolmeen ketjuun, ei voi olla näkymättä.
Hermes oli kautta edeltävässä rankingissäni KooKoon ja K-Vantaan takana, mutta suunta on ylöspäin. Maalivahti on joukkueensa tärkein pelaaja, ja Miika Wiikmanin paljastuminen noinkin luotettavaksi vahdiksi nosti osakkeita. Lisäksi kannattaa muistaa, että Hermes on pelannut noin puolet otteluistaan kolmella ketjulla, ja kun listoille lisätään kokoajan lisää ottelutuntumaa saava Martin Lamich, Markku Vuorisalo ja Ville Kiiskinen, on joukkue paperille jo varsin kova.
TOP-6:n takana kärkkyy Hokki. Epävarmuustekijä Jaakko Huhti on ollut kelpo tekijä maalillaan, Lauri Lahesalun paluu nosti puolustuksen kiekollista osaamista huimasti, ja hyökkäyksessä ei mitään vikaa ole ollutkaan. Jos joku kärkijoukkueista alisuorittaa, Hokki poimii päänahan.
Viimeisessä pudotuspelipaikassa lienee vahviten kiinni Salamat. Materiaali ei ihmeisiin riitä, mutta Jan Lundell on kovan tason tekijä maalilla, ja pitkälti Lundellin ansiosta Salamat on ollut tosi vahva nimenomaan päävastustajiaan vastaan.
Vahvan haasteen Salamoille pystyy antamaan kuka tahansa kolmikosta TuTo, FPS ja Haukat.
Parhaat mahdollisuudet saattaisi olla FPS:llä, mutta ilman HPK-apuja taso laskee auttamatta keväällä. Maalivahtipelistä ei kiinni pitäisi jäädä, kun hyvän tason koppaajia on peräti kolme, ja jämäkän puolustuksen merkitys on nähty lukuisissa puolustuksen kautta napatuissa vieraspisteissä. Kunhan FPS saa vielä kotipelinsä kuntoon, on se valmis pudotuspelitaistoon, mutta mitä sitten, kun Korkeavuori, Yli-Junnila, Lappalaisen tai Suutarinen eivät enää vieraile apuina? Ykkössentterin puute ja materiaalin kapeus asettaa rajoitteensa.
TuTosta ei ole paljonkaan sanottavaa. Kohtalaisesti aloittanut nuori joukkue parantanee hiljalleen, eikä joukkue jää paperilla paljoakaan Salamoista jälkeen. Lehtisalon, Ahon ja etenkin Pulliaisen kevään pelipaikalla on tässäkin palapelissä merkitystä. Alkukauden tehokas ylivoimapeli on yllättänyt.
Haukat on ollut syksyn ilopilleri, mutta jos tarkkaan sarjataulukkoa katsoo, ei joukkue ylisuorittamisestaan huolimatta mahtuisi aivan kahdeksan joukkoon tälläkään hetkellä, jos ottelumäärät tasattaisiin. Lisäksi pisteitä alkukaudesta torjuneita Laaksoharjua, Puurulaa ja Räisästä tuskin enää ainakaan kovin usein on käytettävissä, eivätkä omat vahdit yllä samaan. Realismi rajoittaa sen verran, että uskoisin unelman kaatavan notkahduksen jossain vaiheessa tulevan. Alakerta on paperilla kehno.
Samaa tolkutin KJT:n osalta vuosi sitten, ja lopulta play offs-paikka jäikin varsin kauas. Toivovat varmaan Järvenpäässä, että olisin tällä kertaa väärässä. En usko, että olen.
Ahmoille karsintojen välttäminen olisi talven toinen joulu, ja oikeastaan uuden vuodenkin voisi laittaa vielä kaupan päälle. Ei Ahmat tasoltaan juurikaan muista alakastin porukoista jälkeen jää, mutta takamatkaa on jo, joten kahden joukkueen taakse jättäminen olisi kova temppu.
Ahmat on pelannut yhdeksän ottelua, jotka ovat päättyneet korkeintaan yhden maalin erolla. Määrä on ihan ok, mutta yhden sortin ihme on se, että voittoja on noista tasaisista väännöistä tullut vain yksi.
Alkukauden ongelmia ovat olleet ykkösmaalivahdin löytämättömyys, lukuisat turhat jäähyt ja kehno alivoimapelaaminen. Kun nuo kolme yhdistää, selittyy hurja omiin menneiden maalien määrä. Suunta on kuitenkin hiljalleen parempaan päin.
Tulipa pitkä.
Isaskarin kanssa olen täysin samaa mieltä siitä, että Haukat on ehdottomasti ollut syksyn yllättäjä. Iloinen hyökkäyspeli on tuonut iloisen tuloksen. Alisuorittajasta ei kukaan vakavissaan kai ole eriävää mielipidettä esittänytkään; Sporthan se on.
Kokonaisuutena yllätykset ovat olleet vähissä. Käytännössä kaikki kymmenen muuta joukkuetta ovat pelanneet kutakuinkin odotusten mukaan. Ja jos muistellaan vuoden takaista aikaa, Sport konttasi silloinkin ja Haukat aloitti tosi pirteästi, joten yllätyksetkin on kopioitu sieltä.
Voimasuhteissa on tapahtunut pieniä muutoksia kauden alun myötä. Loppuvuoden marssijärjestys lienee kutakuinkin seuraavanlainen:
Jukurit
KalPa
Sport
Hermes
KooKoo
K-Vantaa
Hokki
Salamat
FPS
TuTo
Haukat
Ahmat
Sport konttasi kärkikolmikosta kärkikaksikon. Ilman Patrik Westerbackia vaasalaisten syömähammas ei ole yhtä terävä kuin ennen kauden alkua oletettiin, ja kun riveistä on poistunut myös Dusan Halloun, jonka odotusarvot olivat suht’ korkealla, ei hyökkäyksen laajuus riitä enää KalPalle ja Jukureille.
Edelleen kuitenkin uskon, että jos K Westerback onnistuisi lopultakin loukkaantumisten jäätyä historiaan saamaan joukkueestaan tehoja irti, jäisivät kärkikaksikkoa lukuunottamatta muut taakse. Kokonaan toinen juttu on se, pystyykö Westerback siihen. Näyttöjä kaivataan!
Savon jäsentenvälisessä pidin pitkään KalPaa hivenen vahvempana – ehkäpä se olikin. Suuren roolin Sami Salosen sairasloma ja samanaikainen Petri Lehtosen paluu Jukureiden tehoketjun keskelle taisivat kuitenkin kääntää kisan loppuvuoden ajaksi niukasti mikkeliläisten puolelle. Jukureiden suoritusvarmuus ja tasaisuus on ollut jälleen kerran ihailtavaa, vaikka pelisysteemi ei suurin maalijuhliin usein periksi anna.
Lasse Kanerva saattaa kokeneena maalintekijänä olla kova sana keväällä, mutta en usko, että Kanerva vielä tämän vuoden puolella ihmeitä esittää. Miehen kunnosta minulla ei tosin mitään tietoja ole, mutta pelailihan Lehtonenkin vuosi sitten Norjasta palattuaan kymmenisen ottelua 0+0-suhdanteessa.
KooKoon ja Kiekko-Vantaan järjestykseen laittaminen oli vaikeaa jo ennen kauden alkua, eikä se helppoa ole nytkään. KooKoon suoritusvarmuus on ollut parempi – siitä pitkälti kiitos ilmeisesti maalivahti Suomalaiselle – joten pääkaupunkiseutulaisia korkeampi sijoitus siitä. Sentteriosastoa pidin heikkona kärkitaistelua ajatellen jo ennen Karhulan floppausta, joten nyt se on sitä ainakin.
Kiekko-Vantaalla saattaisi olla parhaana päivänä kykyjä kukkoja parempaan, mutta taso heilahtelee enemmän. Se, että Mestis-tason hyökkääjiä ei riitä tällä hetkellä kuin kolmeen ketjuun, ei voi olla näkymättä.
Hermes oli kautta edeltävässä rankingissäni KooKoon ja K-Vantaan takana, mutta suunta on ylöspäin. Maalivahti on joukkueensa tärkein pelaaja, ja Miika Wiikmanin paljastuminen noinkin luotettavaksi vahdiksi nosti osakkeita. Lisäksi kannattaa muistaa, että Hermes on pelannut noin puolet otteluistaan kolmella ketjulla, ja kun listoille lisätään kokoajan lisää ottelutuntumaa saava Martin Lamich, Markku Vuorisalo ja Ville Kiiskinen, on joukkue paperille jo varsin kova.
TOP-6:n takana kärkkyy Hokki. Epävarmuustekijä Jaakko Huhti on ollut kelpo tekijä maalillaan, Lauri Lahesalun paluu nosti puolustuksen kiekollista osaamista huimasti, ja hyökkäyksessä ei mitään vikaa ole ollutkaan. Jos joku kärkijoukkueista alisuorittaa, Hokki poimii päänahan.
Viimeisessä pudotuspelipaikassa lienee vahviten kiinni Salamat. Materiaali ei ihmeisiin riitä, mutta Jan Lundell on kovan tason tekijä maalilla, ja pitkälti Lundellin ansiosta Salamat on ollut tosi vahva nimenomaan päävastustajiaan vastaan.
Vahvan haasteen Salamoille pystyy antamaan kuka tahansa kolmikosta TuTo, FPS ja Haukat.
Parhaat mahdollisuudet saattaisi olla FPS:llä, mutta ilman HPK-apuja taso laskee auttamatta keväällä. Maalivahtipelistä ei kiinni pitäisi jäädä, kun hyvän tason koppaajia on peräti kolme, ja jämäkän puolustuksen merkitys on nähty lukuisissa puolustuksen kautta napatuissa vieraspisteissä. Kunhan FPS saa vielä kotipelinsä kuntoon, on se valmis pudotuspelitaistoon, mutta mitä sitten, kun Korkeavuori, Yli-Junnila, Lappalaisen tai Suutarinen eivät enää vieraile apuina? Ykkössentterin puute ja materiaalin kapeus asettaa rajoitteensa.
TuTosta ei ole paljonkaan sanottavaa. Kohtalaisesti aloittanut nuori joukkue parantanee hiljalleen, eikä joukkue jää paperilla paljoakaan Salamoista jälkeen. Lehtisalon, Ahon ja etenkin Pulliaisen kevään pelipaikalla on tässäkin palapelissä merkitystä. Alkukauden tehokas ylivoimapeli on yllättänyt.
Haukat on ollut syksyn ilopilleri, mutta jos tarkkaan sarjataulukkoa katsoo, ei joukkue ylisuorittamisestaan huolimatta mahtuisi aivan kahdeksan joukkoon tälläkään hetkellä, jos ottelumäärät tasattaisiin. Lisäksi pisteitä alkukaudesta torjuneita Laaksoharjua, Puurulaa ja Räisästä tuskin enää ainakaan kovin usein on käytettävissä, eivätkä omat vahdit yllä samaan. Realismi rajoittaa sen verran, että uskoisin unelman kaatavan notkahduksen jossain vaiheessa tulevan. Alakerta on paperilla kehno.
Samaa tolkutin KJT:n osalta vuosi sitten, ja lopulta play offs-paikka jäikin varsin kauas. Toivovat varmaan Järvenpäässä, että olisin tällä kertaa väärässä. En usko, että olen.
Ahmoille karsintojen välttäminen olisi talven toinen joulu, ja oikeastaan uuden vuodenkin voisi laittaa vielä kaupan päälle. Ei Ahmat tasoltaan juurikaan muista alakastin porukoista jälkeen jää, mutta takamatkaa on jo, joten kahden joukkueen taakse jättäminen olisi kova temppu.
Ahmat on pelannut yhdeksän ottelua, jotka ovat päättyneet korkeintaan yhden maalin erolla. Määrä on ihan ok, mutta yhden sortin ihme on se, että voittoja on noista tasaisista väännöistä tullut vain yksi.
Alkukauden ongelmia ovat olleet ykkösmaalivahdin löytämättömyys, lukuisat turhat jäähyt ja kehno alivoimapelaaminen. Kun nuo kolme yhdistää, selittyy hurja omiin menneiden maalien määrä. Suunta on kuitenkin hiljalleen parempaan päin.
Tulipa pitkä.