Väitetään että "kaikella on jokin tarkoitus", mutta aika hemmetin vaikeaa on tällaisten tapahtumien jälkeen tuohon uskoa.
Mä en usko tohon, että kaikella olisi tarkoituksensa. Aina välillä saadaan lukea juttuja siitä, että hänestä ei olisi tullut sitä ja sitä, jos ei olisi tapahtunut niitä ja niitä kauheita asioita, mutta eihän se voi olla niin. Monille sattuu kauheita asioita, eikä se johda mihinkään hyvään. Luulen, että se on vain niin, että paskamaisia juttuja sattuu ja sille ei voi mitään. Jos tästä tarinasta jotain halutaan ottaa esille niin se, että lapsia ei saa päästää mihinkään yksin. Jos lumileikeissä olisi ollut muita skidejä mukana niin se olisi ehkä saatu kaivettua ylös. Tuossa iässä nimittäin leikitkin ovat niin hazardeja, että hengenlähtö tai loukkaantuminen on usein säkästä kiinni. Ite putosin 7 vuotiaana jäihin, mutta onneksi kädet jäi jään päälle, koska joku oli tehnyt reiän vahvaan jäähän, joten pääsin sieltä pois ja kävelin 1,5 kilsaa pakkasessa märkänä, eikä onneksi siinäkään käynyt mitään, mutta huonomminkin olisi voinut käydä. Samoin monella oli fillaritouhuissa pää auki vähän väliä, jotkut ajoivat auton kanssa yhteen, pulkalla, Stigalla ja suksilla jengi törmäsi puuhun ja ties mihin, jotkut putosivat puusta, joku sai osuman luftarista tai jousipyssystä jne. Eli siis alle kymmenvuotiaan elämä on aikalailla vaaroja ja vauhdikkaita tilanteita, ikävää, että se johtaa joskus kuolemaan. En kyllä usko, että sillä mitään tarkoitusta on.