Keskellä viikkoa oltiin eksyksissä tutuista kuvioista, kun vakioksi muodostuneen Bolton tappion jälkeen käytiin häviämässä Fulhamille, josta normaalien tapahtumien mukaan otetaan varma voitto. Jälleen sama tämän kauden kuvio toistui, kun ensimmäisellä puoliskolla päästettiin vastustaja johtoon. Sen sijaan Tottenham pelissä voitto oli selkiö, kun Arsenal teki avausmaalin.
Arsenalin pelaajat omaavat sen verran paremman tekniikan kuin useimmat sen vastustajat, että he pystyvät pitämään palloa hallussa, mutta voiman puute maalitilanteisiin pääsemiseksi ja pehmeä viimeistely estävät pistetilin karttumisen.
Adebayor omaa potentiaalin tulla suureksi hyökkääjäksi, mutta epätasaisuus vaivaa myös häntä. Plussaa on se, että Adebayor on ollut parhaimmillaan ns. isoissa otteluissa. Eilisessäkin ottelussa hyvää paikan hakua sekä liikettä kärjessä ja viimeistelykin toimi.
Olisikohan Arsenalin pelaajilla ollut huonohko keskittyminen osaan tämän kauden otteluista? Tuntuu siltä, että suurissa peleissä ollaan skarppina, eikä virheitä tule, mutta heikompia vastustajia vastaan oma pää soi lähes joka hyökkäyksestä. Eilenkin peli olisi ollut toisenlainen, jos Malbranque olisi hyödyntänyt pelin alussa Arsenalin puolustuksen pienoisen sekoilun. Muuten varmaa puolustuspelaamista, eikä hätäpäivää. Djouroun pitäisi olla, jos ei ole, Senderosin edellä joukkueen sisäisessä rankingissa.