Ensin Wigan-pelistä käytyyn keskusteluun liittyen hajanaisia ajatuksia:
Voitto on aina voitto, mutta en vain itsekään pystynyt kyllä Arsenal-laseistani huolimatta tuntemaan samanlaista riemua kuin yleensä voittoisan ottelun jälkeen. Hyvin taistellutta Wigania kävi jopa sääliksi. Se vain nyt on niin, että kun se on paitsio, niin se on paitsio. Henkalta hyvä huomio siinä mielessä, että Adebayor ei ollut minustakaan paitsiossa. Toisaalta vaikutti kyllä siltä, että Wiganin puolustus oli lopettanut pelaamisen, ennen kuin pallo oli siinä tilanteessa maalissa.
Heskey-Flamini -tilanne oli sinänsä selvä rike, mutta oikeastaan tuomarin päätös oli oikea. Heskeyn pellehyppy oli sen verran ilmava, että saa syyttää täysin itseään hukatusta tilanteesta. Ärsytti jo viime viikolla Yakubun vastaavanlainen suoritus. Sen lisäksi, että silloin rike tapahtui alueen ulkopuolella. Ei sillä, ettenkö olisi tuominnut yhtä lailla Clichyn ja Henryn hypyt. Hyppiminen voitaisiin jättää suosiolla sille pikkutyttöjen rakastamalle portugalilaiselle. Yhdyn edellisen sivun linkissä oleviin Wengerin kommentteihin.
Cesc näytti jo Wigania vastaan väsymisen merkkejä, ja sai sen kaivatun huilivuoronsa eilen. Pelotti kyllä alkuun, sillä kyllähän todellisuudessa keskikentän pelinrakentelu on vahvasti hänen harteillaan. Tai sanotaan, että hän on siinä aivan ylivoimaisesti joukkueen paras. Puolustuspelaamisestakin olisin osittain eri mieltä kuin aiemmin kirjoittaneet. Vaikka Laticsia vastaan Fabregas olikin unten mailla, niin parempia esityksiä silläkin sektorilla on nähty. Oikea-aikaisen (pallottoman) liikkeensä ja katkojensa ansiosta espanjalainen tasapainottaa kyllä kummasti keskikentän peliä, minkä kaikki Arsenalia seuranneet tietävät. ManU-ottelu oli tästä hyvä esimerkki.
Näkisin, että hän pelaa kuitenkin niin suurta roolia, että puolustuspeli kärsii välillä väkisin hyökkäyspelin takia. Liike ei voi olla myöskään illasta toiseen samalla tasolla näin kovassa otteluruuhkassa, vaikken toki halua nyt tällä lausumallani sanoa sitä ettei Cescillä olisi kehittymisen varaakin. Sellaista ei pidä luulla, ei varsinkaan hänen itsensä. Minulle on ainakin jäänyt Fabregasista sellainen vaatimattoman kaverin kuva. Mitään diivailuja tai ylimielisyyttä ei ole havaittavissa - päinvastoin.
Sitten eiliseen peliin:
Jännittävien vaiheiden jälkeen hieno voitto eilen toki, vaikka olinkin avausmiehistön näkemisen jälkeen pessimistinen. Esimerkiksi Diaby oli kuitenkin jopa varsin hyvä, vaikka hiipuikin koko joukkueen tapaan siihen varsinaisen peliajan loppuun. Kehityskelpoinen ranskalainen on (olen toki nähnyt hänen pelejään aiemmminkin) ja olisi toki jo nyt vakituinen avauksen mies monessa muussa Valioliiga-seurassa. Fabregasin tasoiseen pelin rakenteluun ei pysty, mutta tälläinen Vieiran manttelinperijä hänestä voisi tulevaisuudessa tulla, niin kuin on puhuttu. Toisaalta voi kysyä, tarvitseeko täydessä voimissaan oleva Fabregas-Gilberto -kaksikko uutta Vieiraa? Mutta ilman muuta Diaby on jo nyt kohtuullisen hyvä korvaaja Gilbertolle.
Toisaalta ihmettelin kyllä Kuuselan tapaan, minkä ihmeen takia Djorou pantiin laitapakiksi ja Gilberto jätettiin topparin tontille. Puhuttiin, että jos Djorou ei olisi pystynyt Heskeyltä saamansa tärskyn jälkeen pelaamaan, niin Gilberto olisi joutunut jatkamaan topparina. Nyt Wenger teki niin vapaaehtoisesti. Ehkä keskikentälle haluttiin sitten tilaa ja näyttöpaikka juuri vaikkapa Diabylle ja Denilssonille.
Denilssonilta hyviä väläytyksiä, mutta hänestä huomaa vielä Diabyakin selkeämmin, että lisää pelejä tarvitaan. Hyvä esitys silti varsinkin kokemukseen nähden. Gilbertolta ei mikään loistoesitys, mutta kohtuullinen ottaen huomioon pelipaikan. Mies on kuitenkin aina kentällä ollessaan loistava esimerkki joukkueelle sitoutumisellaan ja rauhallisuudellaan. Kuulun ehdottomasti niihin, jotka näkisivät hänet mieluusti kapteenina vakituisestikin.
Baptista olisi saanut tehdä paikoistaan maalit, varsinkin toisesta rankkarista. Syöttökuviotkin päättyivät luvattoman usein brassin huolimattomuuteen. "Huonoin" Arsenal-pelaaja eilen ilman muuta. Rosicky taisteli, liikkui ja rakensi hyvin ennen vaihtoon tuloaan. Ljungberg yritti, mutta ei meinannut alkuun päästä millään pitkän tauon jälkeen peliin mukaan. Maali tuli sopivaan paikkaan niin hänen itsensä kuin ennen kaikkea joukkueen kannalta.
Jo pitkään organisaatioon kuuluneelta Aliadiereltä tietysti hieno esityö ja muutenkin pirteä esitys. Vaihtomiehet ratkaisivat, joten Wengeriltä loppuen lopuksi onnistuneet muutokset. Adebayorin hieno taistelu ja kaksi maalia ansaitsevat toki myös erikoismaininnan. Vankisti ehdottomasti jo ennestään vahvaa paikkaansa avauksessa.
Kaiken kaikkiaan Allardycen hätäistä huutoa oli mukava seurata, se tiesi Reebok- ja Bolton-kammon murskaantumista.