Maalivahtikysymys on varmaan jo niin läpi koluttu ettei ennen tammikuuta tarvitse hirveästi spekuloida, kuin korkeintaan sillä että kenellä riittää vielä polla ylipäätänsä mennä sinne seisomaan tolppien väliin. Fakta on kuitenkin se, että kolmesta viime vuosina pelanneesta Almunia on ainoa jota voidaan pitää valioliiga-maalivahtina, joskin heikkona sellasena.
Näillä mennään, ja asia jota toivoisi nyt näkevän on sitä asennetta ja herättelyä jolla saadaan koko joukkue antamaan kaikkensa seuransa puolesta, joka pelissä ja vaikeina aikoina. Ongelma on vain se, että joukkueessa ei ole näitä pelaajia nimeksikään. Joukkueen herättelijä harvemmin on junnu tai uusi hankinta. Pelaajan pitää ensin saavuttaa tietty status joukkueen sisällä, ennen kuin nämä rikkaat pennut ottavat palautteen tosissaan vastaan. Tämän hetken joukkueesta ainoat edes vähän potentiaaliset hommaan ovat Vermaelen ja ja...siinähän se.
Kausi muodustunee aika perus Arsenal kaudeksi, toisinaan hienoja esityksiä, ylivoimaa ja nautittavaa katsottavaa. Kovimmat pelit hävitään lähes poikkeuksetta ja lisäksi munitaan aina välillä peli silloin tällöin kun on paha mieli ja ei jaksa. Sijoille 3-4 tämä riittää kuitenkin, taas.
Oikeastaan aika turhanpäiväinen kirjoitus, sillä tilanne ollut vuosia sama. Mutta olkoon, turhautumista.
