Se on fakta, että neloskiepin varauksella Stouni jr. joutuu oikeasti tekemään hommia, että edes saa näytönpaikan NHL:ssä.
TOP10-varauksena niitä näytönpaikkoja taas saa, vaikkei olisi vielä valmis tuohon rooliin.
Esimerkkinä nyt vaikkapa Kaapo Kakko. Hänen NHL-ura on valitettavasti heikonlainen tähän asti. Jos olisi varattu 4. kiepillä, niin tuo olisi jo aikoja sitten kipattu farmiin, eikä välttämättä saisi mahdollisuuksia. (Toki toinenkin vaihtoehto on, että olisi saanut itselleen sopivamman roolin pienemmällä paineella ja onnistunut paremmin.)
Vastapainona vaikka joku Pajuniemi, joka tahkosi 5. kiepin varauksella pari kelvollista AHL-kautta ilman ainuttakaan NHL-peliä. Ilkeästi sanottuna oli lähinnä rosterin täytteenä NHL-joukkueelle ja mahdollisuuden saaminen olisi vaatinut jotain ylimaallista onnistumista bussisarjassa tai loukkaantumissumaa/onnekasta sattumaa.
Noita menneitä varauksia kun katsoo, niin TOP-10 varaukset on yleensä ne ns. varmat kortit. Sieltä tulee useimmin niitä huippuja. Sen jälkeen 1.-2. kierros on jo melkoista hakuammuntaa. Osumia on paljon, mutta hutejakin todella paljon.
3. kiepistä eteenpäin on jo huomattavan vähän osumia. Tulee sieltäkin pelaajia, mutta varausten määrään nähden todella vähän.
Eli eniten tämä "heikko" varausnumero näkyy siinä arvostuksessa. Kärkivarauksille annetaan mahdollisuuksia ja saa jopa epäonnistua ajoittain. 4. kiepin varaus voi saada pelkästään yhden mahdollisuuden. Se ei välttämättä ole edes sopimus vaan joku leiri. Jos siinä ei onnistu, niin voi olla NHL-ura nopeasti taputeltu.
Toki hyvät näytöt Euroopassa nostaa mahdollisuuksia siihen NHL-saumaan huomattavasti. Pääseehän sinne ilman varaustakin, jos pelaa tarpeeksi hyvin.
Mutta siis usko Kiviharjun NHL-uraan on selkeästi aika ohkaista juuri nyt lätäkön toisella puolella. Toivotaan, että varannut seura näkee asian toisin kuin kaikki muut seurat ja antaa todelliset saumat. Kyllä Stouni jr. sitä kuuluisaa potentiaalia edelleen on. Nyt vaan raakaa työtä ja toiveita, että loukkaantumiset ei enää vaivaa.
Lisäksi seuroissa tuolla on hirveä ero. Toisissa osataan kehittää varauksista NHL-pelaajia ja toisissa ei koskaan.
--
Samassa valossa Pikkaraisen ja Koivun NHL-urista ei vielä kannata kauheasti hehkutella. Näyttöjä tarvitaan vielä paljon, että se paikka tuolla kirkkaissa valoissa joskus aukeaa.
Jos kehitys jatkuu, niin voisi olettaa, että molemmat sopimuksen saavat jossain kohtaa. AHL:stä on kuitenkin monesti todella pitkä matka NHL-kokoonpanoon.
Palkkakaton ja sääntöjen myötä myös monenlaista kikkailua joutuvat seurat tekemään, mikä monesti vähentää näitä näyttöpaikkoja näille vähän alempana varatuille. Sitä huonosti suorittavaa kallispalkkaista kun ei niin vaan heivatakaan farmiin.
Hemmingillä noista nyt on selkeästi tukevin selkänoja, vaikkei hänellekään mikään ilmaiseksi tule. 1. kierroksen varauksena on kuitenkin arvokas seuralleen, jos ei pelaajana, niin kauppatavarana.
Henk. koht. toivon, että jokainen näistä tulee tekemään jäätävän kovan NHL-uran ja Jokinen myös. Todennäköisempää on, että joku näistä sen ehkä tekee.