Luulen, että Ässät-pesti tuli sekä Selinille että seuralle hyvään saumaan. Selinillä on tietynlainen uusi alku yhdistettynä paluuseen sinne, mistä kaikki alkoi. Se, jos mikä, sytyttää. On vähän pakkokin, koska Atussa on ollut nähtävissä ehkä vähän sellaista intohimon puutetta ja mukavoitumista. Siinä ei tavallaan ole mitään poikkeuksellista tai paheksuttavaakaan, sillä se on melko luonnollista, kun vuosikaudet mennään seurasta toiseen ja kirkkain kruunu jää saavuttamatta. Kun valmennuspestejä on löytynyt aina edellisen päätyttyä, ei myöskään ole ollut aikaa ottaa etäisyyttä kiekkoon, ladata akut täyteen ja päivittää omaa tietämystään.
Nyt tuli pieni breikki HIFK-pestin jälkeen, mutta oliko se kuitenkaan riittävän pitkä? Ehtikö tässä ajassa aidosti miettiä omaa suhdettaan nykylätkään ja miettiä, mitä pitää muuttaa? Vai mennäänkö samalla sabluunalla, kuten tähänkin asti? Se vain on niin, että esimiehen intohimo, tietynlainen kiima, ajaa myös alaisia eteenpäin ja kun sen saa näkymään kentällä, tapahtuu hyviä asioita. Ja Porissa tarvitaan nyt onnistumisia, sillä porilaisten lisäksi myös Liiga kaipaa vaarallista Ässää.
Itse näen pienenä uhkana sen, että nyt tuli (ilmeisesti suora?) kolmen vuoden pesti melko helposti. Vähän kuin molemmat olisivat tippuneet toistensa syliin. Porilainen hulluus ja intohimo lisättynä paineella, voivat olla ne voimat, jotka ajavat Atua eteenpäin ja hän kaivaa vähän kadoksissa olleen kiiman ulos koneistosta. Noinkin pitkä liigavalmentajaura ei tule vahingossa, vaikka menestys on Atua vähän kiertänytkin. Atu ja Ässät voi hyvinkin olla match made in heaven.