Tietyllä tavalla uskoin, että käsittelimme jo faktan ja mielipiteen välisen eron, mutta olkoon.
Jälkimmäinen vastaus on sitten mielenkiintoinen ja vahvistaa käsitystä, joka keskustelusta on syntynyt. Kyse ei siis olekaan resursseista tai syliajasta vaan siitä, että oma äiti on vain jotenkin maagisesti aina parasta mitä lapsille on tarjolla. Jos siis äideiltä itsellään kysytään. Tämä selittää sitä anttirinnemäistä lausuntoa josta keskustelu lähti, että millään tutkimuksilla ei asia muutu. Asenne on entuudestaan tuttu jopa näin lasten kanssa kotona olleen isän roolista.
Toisin kuin tasa-arvokeskustelun molemmilla laidoilla olevilla laidoilla olevien ihmisten joukossa ajatellaan tasa-arvo ei ole mikään pelkästään naisten oikeuksia ajava liike, vaan tasa-arvo tarkoittaa myös sitä että naiset kantavat vastuunsa työllisyysasteen nostamisesta ja sitä kautta kestävyysvajeesta, vanhusten hoidosta ja muusta hyvästä kauniista osallistumalla työelämään.
Tiedän että äitien kaikkivoipaisuuskuvitelma on itseään ruokkiva ja toteuttava kierre, eli kun he ovat sen kolme vuotta per ipana kotona, niin he tekevät itsestään ”korvaamattomia”. Kuitenkaan mikään annettu fakta tuo ei ole. Ihan samalla tavalla homma vaatii kaikilta opettelua ensimmäisellä kerralla.