No nyt mennään aika kauas ketjun aiheesta, mutta olen vahvasti eri mieltä Koivistosta. Minulle hän edusti toivoa siitä, että Suomi voisi olla viimein muutakin kuin Neukkulan kylkeen pysyvästi liimattu harmaanankea Kekkkoslovakia, jossa jopa koululaiset laitettiin jankkaamaan liturgiaa ystävyydestä. Erityisesti Koiviston toiminta EU-jäsenyyden hakemisen suhteen on jäänyt historialliseksi ansioksi. Ahon hallituksen ollessa pelosta halvaantunut, Koivisto toimi. Vuonna 1992 valtiopäivien avajaisissa Koiviston puhe linjasi Suomen EU:hun ja länteen. Harmillista vain että hänen jälkeensä tullut Ahtisaari ei saanut samalla vauhdilla Suomea NATOon. Koivisto nuivuutta Viron itsenäisyyshankkeen suhteen voi toki nykypäivän tiedoilla arvostella, mutta kelläpä meistä olisi ollut silloin kristallipallo käytössä. Neuvostotasavallan irtautuminen oli kuitenkin astetta suurempi muutos kuin Suomen vapautuminen YYA:sta. Oikeastaan se, että Neuvostoliiton syvä lahovika nousi pintaan saakka, yllätti koko maailman.