Kun Niemen soppari julkaistiin, vapaasti lainattuna hän sanoi pelin olevan yksittäisiä tilanteita lukuunottamatta samanlaista kuin NHL:ssä. Ettei olisi käynyt niin, että tultiin vähän takki auki Eurooppaan katselemaan menoa? Ei välttämättä tietoisesti, mutta ehkä Vantaalla lämpimänä kesäiltana venyttelyn sijasta kääntyi kyljys grillissä, lenkeillä ne viimeiset kilsat menivät aiempaa rauhallisempaa tahtia ja valmennuksen kehotukset, vinkit ja tipsit menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Koska pelihän oli samaa, NHL:ssä hän torjui Crosbyn ja Kanen kuteja Poryadinin tai Darzinsin kutien sijasta ja taistellut peliajasta Lehtosen, Pricen ja Huet'in kanssa Kalninsin sijasta. Kyllähän se kiekko tarttuisi jo vanhasta muististakin, varsinkin kun jokaisena iltana ei tarvitse torjua maailman parhaiden kuteja ja peliajasta kamppailee joku poikanen Limbažin kylästä.
Mun silmään, ja en siis ymmärrä maalivahtipelistä tai maalivahdeista yhtään mitään, meno näyttää juurikin tuolta. Parit jäähyt mies on ottanut huolimattomuuttaan pelaamalla kiekkoa sallitun alueen ulkopuolella, loistavien torjuntojen vastapainoksi on mennyt tukku ihmeellisyyksiä ja taso heittelee pelien sisälläkin paljon. Mulle nuo näyttäytyvät siinä valossa, että fokus ei ole jatkuvasti pelissä 100% tasolla. Mun olisi helppo ymmärtää se, jos esimerkiksi kiekon siirtely maalipaikassa, laukaisukulmat tai vastaavat pelilliset seikat tuottaisivat ongelmia. Se olisi luonnollista ja osa sitä muutosta, joka tulee sarjan vaihtuessa. Mutta sitä mä en ymmärrä, että pelistä toiseen tulee mustia hetkiä, joiden aikana kuuluu vain "oho!" kiekon mennessä verkkoon jonkun ihme heiton seurauksena, tuomarin käsi nousee tyhmän jäähyn merkiksi miehen pelattua kiekkoa väärässä paikassa tai mies muutoin vain kaatuilee tai hötkyilee miten sattuu. Maalivahdin rooli on siitä karu, että pienetkin lipsumiset näkyvät hyvin herkästi maalitaululla.
Raaka fakta on se, että tällä hetkellä Niemi on rasite joukkueelle. Yhdeksään otteluun 30 päästettyä, yksi voitto ja 88,7% ovat lukuja, joita kukaan ei toivonut näkevänsä. Henkilökohtaisesti olin pettynyt Niemen sainaamiseen, mutta edes mä en uskonut, että marraskuun puolivälissä pitäisi pohtia mikä mättää, pelätä pahinta miehen pelatessa tai toivoa Kalninsin olevan torjuntavuorossa.