Anoppi / Appiukko !

[mikkojii]

Eikä sovi aliarvioida anopin/apen vaistoja, elämänkokemusta ja perusvittumaisuutta, ovathan he itsekin olleet samassa asemassa joitakin vuosia takaperin.

Tämäpä yksilö ei huomannut mitään! Täydellinen rikos, josta tietävät vain minä ja JA:n lukijat. Enempää en paljasta *hymiö*

 

[kakkonen]

Pistit siis pelkästään kakkoseen.

mitä tarkoitat? kakkoseen?

 

[girlzilla]

Itse olen vasta seurusteluasteella, mutta reiluun vuoteen on mahtunut paljon myös näiden appivanhempiehdokkaiden kanssa. Poikaystäväni isä on aivan mahtava tyyppi, ja on kuulemma rakastunut minuun heti kun ekan kerran minut kotiin tuotiin näytille. Poikaystävän äiti ihan samanlainen, ihana ja herttainen tyyppi joka taitaa tykätä minusta enemmän kuin omat vanhempani. Anoppiehdokkaassa on vain yksi vika, ei osaa oikein olla tunkematta nenäänsä toisten (eli minun ja poikaystäväni) asioihin. Hän on myös luonteeltaan aikamoinen hössö, ja itse olen täysi vastakohta. Poikaystäväni äiti on kuvitellut heti alusta lähtien, että me olemme menossa joskus naimisiin. Viime jouluna sain anoppiehdokkaalta 7 joululahjaa, mm. samoja lautasia kuin poikaystäväni sai häneltä. Silloin on vähän kiristänyt kurkkua, että mitäköhän tässä on meneillään... Olemme kuitenkin vasta 18- ja 19-vuotiaita nuorukaisia, ja välillä tällaiset vihjailut vähän ahdistavat. Eivät ahdista poikaystävääni, ihme kyllä.

Omat vanhempani tykkäävät kovasti poikaystävästäni, mutta asun äitini kanssa joten isäni ei ole nähnyt häntä niin usein kuin äitini. Isä pistää poikaystäväni yleistietouden ja etikettitaidot koetukselle kyllä tasaisin väliajoin. Hyvin on tähän asti pärjännyt. Olen ollut aina meidän perheen lapsista isälle läheisin, ja vielä nuorin joten kaipa isä yrittää vain suojella.

 

[tombraider]

Girlzilla: Muista kuitenkin vaalia suhdetta appiukkoosi. Esim. yllättävä saunailta appiukon kanssa olisi varmasti hänelle mieleinen. Onhan se myös tapa tutkailla, että minkälainen poikaystäväsi mahdollisesti on parinkymmenen vuoden päästä.

Rohkeasti vaan. Et varmasti pety.

 

[Veijari]

Girlzilla: Muista kuitenkin vaalia suhdetta appiukkoosi. Esim. yllättävä saunailta appiukon kanssa olisi varmasti hänelle mieleinen. Onhan se myös tapa tutkailla, että minkälainen poikaystäväsi mahdollisesti on parinkymmenen vuoden päästä.

Rohkeasti vaan. Et varmasti pety.

Omaan pervoon mieleeni myös pälkähti heti ajatus, että MIKSIKÖHÄN appiukkokokelas rakastui heti alussa pystytissiseen nuoreen naiseen? Niin, miksi ihmeessä?

 

[odb]

Omaan pervoon mieleeni myös pälkähti heti ajatus, että MIKSIKÖHÄN appiukkokokelas rakastui heti alussa pystytissiseen nuoreen naiseen? Niin, miksi ihmeessä?

No omaan mieleen pälkähti heti ajatus että taitaa tämä tombraider olla itse kyseinen appiukko..:o

 

[Jukan takahiukset]

Itselläni on verrattain hyvät suhteet appivanhempiini. Olen tuntenut heidät jo kohta kuusi vuotta, eikä kertaakaan ole tullut kunnon riitaa mistään. Anopin kanssa tuskin riitaa edes saisi aikaiseksi, vaikka onkin aika helposti loukkaantuvaa sorttia. Appiukon kanssa paikoin aina tulee ns. sanallista vääntöä ja molemmat jääräpäinä ei halua antaa periksi. Kuitenkaan mitään vakavaa ei ole tapahtunut. Ei ole edes ollut lähelläkään. Hän on auttavaisin ihiminen, jonka tiedän. Välillä avustaminen tuntuu jopa liialliselta. Sitä miettii, mitä sitä itse tekisi vastapalvelukseksi. En enää ota siitä kuitenkaan paineita ja annan asioiden mennä ohi omalla painollaan. Helmikuussa hän rakensi meille mm. ihan uuden keittiön yksinään. Palkkioksi annoin hänelle pullon XO:ta ja mäyräkoiran, siis kaljaa. Appiukko oli aivan otettu tuosta varsin mitättömästä lahjuksesta. Pääasia, että oli tyytyväinen. Mökillä hän viimeksi pesi ja vahasi automme ihan hyvää hyvyyttään! Korkkasin hänelle olutpullon suorituksen jälkeen ja kiitin kohteliaasti. Viime vuonna appiukko rakensi meille hirsimökin järven rantaan. Tästä olin aika otettu. Apua häneltä saa aina, jos vain pyytää, tai oikeastaan ei tarvitse edes pyytää.
Appiukon pahin luonteenpiirre on se, että hän kuvittelee tietävänsä kaikki ja haluaa hallita kaikkea, joka vähänkään liittyy hänen tuttavapiiriinsä tai jopa sen ulkopuolelle. Alussa hän koetteli aika ajoin hermojani ihan reilustikin, mutta myöhemmin hän on tajunnut sen, ettei minulle paljoa kannata huudella, koska en juurikaan "kunnioita" hänen kaikkitietäväisyyttään.

Niinhän se siis on: tulen toimeen appivanhempieni kanssa aivan loistavasti. Suhde heihin on muotoutunut justiinsa sopivan läheiseksi/etäiseksi. Myös vaimoni ja hänen appivanhempiensa suhde on erinomainen. Itseasiassa ei asiat tämän paremmin oikeastaan voisi ollakaan.

 

[Sv veinikretski]

Tuli muuten mieleeni että olen itsekkin appiukko, harvoilla käy näin hyvä tuuri että saa tälläisen appiukon kuin vkretski, olen antanut useita ohjeita ja aivan aiheesta. Tyttäreni on kuitenkin jostakin syystä hivenen käärmeissään ja on sitä mieltä ettei appiukon kuulu puuttua toisten seksi-elämään.

Laajan kokemuksen omaavana minun on kuitenkin annettava silloin tällöin muutamia ohjeita kyseiseltä alueelta, mitä 25v. vanhat tietävät kyseiseltä alalta, sanon ei mitään! Olisivat tyytyväisiä että joku neuvoo. Tulikin mieleeni että pitää soittaa.

Ps. Minua ei kyllä turauteta !

 

[Yläpesä]

Laajan kokemuksen omaavana minun on kuitenkin annettava silloin tällöin muutamia ohjeita kyseiseltä alueelta, mitä 25v. vanhat tietävät kyseiseltä alalta, sanon ei mitään!

Minkälaisia ohjeita mahdat jaella? Näytätkö mallia, suusanallisestiko yrität asiat selvittää vai pitääkö niille piirtää? Epäilen kuitenkin, ettet ole kehdannut taskulampun kanssa yrittää paikan päälle.

 

[Sv veinikretski]

Minkälaisia ohjeita mahdat jaella? Näytätkö mallia, suusanallisestiko yrität asiat selvittää vai pitääkö niille piirtää? Epäilen kuitenkin, ettet ole kehdannut taskulampun kanssa yrittää paikan päälle.

Olen lähettänyt kotivideo materaalia paikan päälle, liian vähän appivanhemmat jakavatkin omaa tietotaitoaan tältä alueelta. Vuosien kokemus hukataan kuin perma tuuleen. Se ei ole mikään valtava investointi jos pari kameraa ostaa makkariin, näin perheen vanhat tavat säilyvät mukavasti !

 

[Olkku]

veinikretski kirjoitti Tuli muuten mieleeni että olen itsekkin appiukko, harvoilla käy näin hyvä tuuri että saa tälläisen appiukon kuin vkretski, olen antanut useita ohjeita ja aivan aiheesta.

Noin hyvää tuuria ei voi käydä tosiaan muilla. Tuotakin esimerkkiä, joku voisi pitää tunkeilevana ja kyse on sentään opastamisesta.

veinikretski kirjoittiTyttäreni on kuitenkin jostakin syystä hivenen käärmeissään ja on sitä mieltä ettei appiukon kuulu puuttua toisten seksi-elämään.

Ihme tytär, ei noin nuorien kuulu touhuta seksiasioissa, ilman isän neuvoja.

veinikretski kirjoitti Laajan kokemuksen omaavana minun on kuitenkin annettava silloin tällöin muutamia ohjeita kyseiseltä alueelta, mitä 25v. vanhat tietävät kyseiseltä alalta, sanon ei mitään! Olisivat tyytyväisiä että joku neuvoo.

Totta jokasana. veinillä on rautainenote. Mitä tästä tulisi, jos lapset alkaisivat omimpäin touhuilemaan, ilman neuvoa. Ei lasta, eikä paskaa. Se olisi eriasia, jos puuttuisi jotenkin lapsensa ja tämän puolison henkilökohtaiseen elämään, eikö.

 

[Kilgore Trout]

Meillä menee appiukon kanssa ihan ok ja olen hänelle todella kiitollinen siitä avusta mitä sain taloa rakentaessa. Kanniskelen hänelle konjakki/viskipulloja ulkomaan reissuilta - enkä vänkää vastaan vaikka appiukon mielipiteet joustavat siinä missä g.w.bushin - ei koskaan väärässä!

Mutta mitäpä se minua haittaisi, turha käydä kinaamaan saati riitelemään, kun sillä ei voi kuitenkaan mitään saavuttaa.

Anopin kanssa on sitten hankalampaa ja paras tulos tulee kun pitää välit riittävän etäällä. Pakolliset samalle tontille majoittumiset kuten juhannus mökillä hoituu, kun väistyy tilanteista järvelle, päiväunille, kirjaa lukemaan, kauppareissulle, saunaa lämmittämään jne.

Muuten saattaisi jatkuva asioihini puuttuva naputus ja yleinen hössötys käydä hermoille. Meikä kun on tottunut tekemään monet asiat oman mielensä mukaan tai sitten ei ollenkaan - välttämättä en kaipaa kymmeniä neuvoja siitä mitä minun pitäisi laittaa aamiaisella leivän päälle tai miten tyttären seurustelua pitäisi ohjata. Pahaa hän ei varmasti tarkoita mutta välillä se nyppii pahasti.

 

[Kyle]

Tuli muuten mieleeni että olen itsekkin appiukko, harvoilla käy näin hyvä tuuri että saa tälläisen appiukon kuin vkretski, olen antanut useita ohjeita ja aivan aiheesta. Tyttäreni on kuitenkin jostakin syystä hivenen käärmeissään ja on sitä mieltä ettei appiukon kuulu puuttua toisten seksi-elämään.

Ei sulta sattuisi olemaan enempää tyttäriä, puh. numerot yveenä.


Ps. Saisimpa määki kretskin appiukoks.

 

[Nunuc]

Ps. Saisimpa määki kretskin appiukoks.

Olisi kyllä aivan mahtavaa. Noh, ainanan sitä voi unelmoida.

Ps. Vaihdetaan paikoitellen kärttyinen appiukko (samanoloinen anoppi kaupan päälle) vkretskiin ja koppaan keskikaljaa. Yhteenotot...ööh, siis yhteydenotot yv:llä.

Edit. typo

 

[Evenuel]

Eipä ole appivanhempien (entisten sellaisten) kanssa ollut mitään ongelmaa - tosin eipä me nyt niin kauhean tiiviisti olla pidetty yhteyttäkään. Mutta heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien on tehty selväksi, että kuulun perheeseen. Jopa nyttemmin, vaikka ko. miehen kanssa on tullut jo erottua Se oli hieno tunne se.

Mitä sitten tulee tilanteeseen toisinpäin, niin mielestäni tuleva puolisoni saa loistavan appiukon. Pitää vain osata ottaa tietty asenne ja olla oikeanlainen huumorintaju. Tämä nyt saattaa kuullostaa hehkuttamiselta, mutta rima tulevan puolison suhteen on noussut ihan hirmuisen korkealle. Sitä kun sanotaan, että naiset etsivät isänsä kaltaisen miehen puolisokseen. Ihan mielenkiintoista - ja varmasti totta.
Kauhean vaikeaa ei meillä isukin hyväksyntää ole saada. "Kun viskipullon tuo, niin on tyttären ansainnut."

Ja onpa tämän tytön tulevalla puolisolla (jos sellaisen joskus löydän) sellainenkin etu, että anoppia ei tule kaupan päälle ollenkaan.

 

[Ted Raikas]

Ei löydy appiukkoa eikä anoppiakaan. Joten paha puhua mistään suhteista moisiin. Epäilen kyllä että olisin mikään kovin hyvä kandidaatti kenenkään tyttärelle. Eli ei minua juuri tarvitse sietääkään, kun en kenenkään tytärtä piiritä.

Olisin omassa epämääräisessä elämäntavassani ja tilanteessani varmasti monen sovinnaiseen elämäntapaan piintyneelle appivanhemmalle suoranainen piikki lihassa.

Ex-tyttöystävän vanhempiin kehittyi ihan hyvät välit, mutta välillä tuntui että he pitivät minua aika epämääräisenä tapauksena, varmaan osittain suhteellisen korkean ikänikin takia... Kun taas toisaalta en kait vaikuttanut ihan niin vanhalta.

Vähemmästäkin menee vanhemmilla sormi suuhun.

 

[Sv veinikretski]

Ex-tyttöystävän vanhempiin kehittyi ihan hyvät välit, mutta välillä tuntui että he pitivät minua aika epämääräisenä tapauksena, varmaan osittain suhteellisen korkean ikänikin takia... Kun taas toisaalta en kait vaikuttanut ihan niin vanhalta.

Vähemmästäkin menee vanhemmilla sormi suuhun.

Täytyy kyllä sanoa että kyllä meikäläiselläkin olisi mennyt jos 60 vuotias papparainen olisi tullut tyttöä elokuviin hakemaan, vaikka näyttäisikin parivuotta nuoremmalta ! :)

 

[Osmo Rapeli]

mitä tarkoitat? kakkoseen?

Etkös sinä ole se öljytty ontelo siellä takana?

Tuli muuten mieleeni että olen itsekkin appiukko, harvoilla käy näin hyvä tuuri että saa tälläisen appiukon kuin vkretski, olen antanut useita ohjeita ja aivan aiheesta. Tyttäreni on kuitenkin jostakin syystä hivenen käärmeissään ja on sitä mieltä ettei appiukon kuulu puuttua toisten seksi-elämään.

Tuosta tulikin mieleeni kysyä mitä porukka yleensä miettisi siitä, millaista olisi kun palstalaiset itse tapaisivat itsensä appiukkona, tai jos todellinen tai kuvitteellinen tytär/poika toisi Sinut itsesi näytille?

Kun miettii että on tullut nuorempien tyttöjen seurassa pyörittyä, joista osa on myöntänyt kaverivaiheessa hiukan pelänneensäkin minua, niin on pitänyt aina lunastaa se luottamus sellaisella asiallisella ja rauhallisella käytöksellä. Osa on ollut yllättynyt siitä että olen itseasiassa jopa jutellut heidän vanhempiensa kanssa! Äkkiä sitten siihen vaiheeseen että aina on pöytä koreana. Voi kun heidän tyttärensä olisivat aina olleet yhtä innoissaan kun nuo vanhemmat...ai ai ai.

Oli se silti mah~tawaa kun kävin Teräsnaisen kotona tuossa muutama viikko takaperin. Ensin heitettiin keihästä ja sitten päivällisellä taas pöytä koreana. En varmaan kiroillutkaan koko iltana.

En voi väittää silti että olisin mielissään jos kuvitteellinen oma tyttäreni toisi tällaisen jääkarhun näytille. Olisin vähintäänkin epäluuloinen enkä haluaisi todellakaan että tyttäreni harrastaa seksiä! Ah~hah!

 

[Sv veinikretski]

Tuosta tulikin mieleeni kysyä mitä porukka yleensä miettisi siitä, millaista olisi kun palstalaiset itse tapaisivat itsensä appiukkona, tai jos todellinen tai kuvitteellinen tytär/poika toisi Sinut itsesi näytille?

!

Voihan siitä jokainen tehdä sellaisen virtuaalikokeen peilin edessä, naamari kädessä ja välillä pois ja takaisin, sitten erinlaisia kysymyksiä ja sitten vaan vastaa itse ja miettii välillä, suosittelen kyllä pulloa koskenkorvaa ennen koetta. Kaljuperuukki on myöskin hyvä, näin sitten teet jonkulaisen lapun ja täyttelet sitä, erinlaisia kohtia rasti ruutuun periaatteella. Ääntä voi myöskin muutella, hieman samanlaisella periaatteella kuin Psyko-elokuvassa !

Ps. Olipa hyviä ideoita !

 

[ranger]

Mielenkiintoisia tarinoita. Eipa yleensa tule tallaisista juuri keskustelupalstalla jaariteltua, mutta menkoon tamanhetkisen tunnetilan kylkiaisina.


Siis mullahan on aivan mahtava appiukko. Olemme loistavissa valeissa, ja olemme olleet sita alusta saakka. Han antoi heti monella tavalla ymmartaa olevansa tyytyvainen tyttaren vavykokelasvalintaan, eika tama ymmarryksen jakaminen ole jaanyt omasta puolestani kiistosta vaille. Pakko myontaa, etta jannitin avaustapaamista aika lailla, koska olin kuullut/kokenut ikavia tarinoita jos jonkinlaisista appikokemuksista ja todella toivoin suhteen uusiin appivanhempiin toimivan, eika vahiten siksi, etta suhde tyttareen toimi sitakin paremmin. Ukko on mahdollisimman kiltti, hienotunteinen, auttavainen ja mukava herrasmies, ja kaiken huipuksi vannoutuneesti urheilu- ja huumorimiehia. Seurustelun alkuaikoina (puolenkymmenta vuotta sitten) oli joskus suorastaan noloa katsoa appea silmiin, koska tiesin hanen tunteellisesta ja laheisesta suhteesta silmateraansa eli tyttareen, ja samaan aikaan aivoissani raksutti vain, mita kyseisen pyoreasilmaisen ruskeaverikon kanssa tulee puuhailtua. Toisaalta en siihen aikaan kehdannut appivanhempien lasnaollessa muuta kuin pitaa napit totaalisesti erossa, mika ei ollut tuntikausia jatkuvien vierailujen aikana ihan pikkujuttu. Kun "virallistimme" suhteemme, ukko teki hyvin koskettavan eleen, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti, enka ole niita miehia, jotka unohtavat nain myotatuntoisen ja tarkean huomionosoituksen nain tarkealla hetkella. Tulkoonpa viela mainittua, kiekkosaitilla kun ollaan, etta aijapaha on muuten vannoutuneesti ja vuosikymmenten taakse IFK:n miehia, eika tama ole Punanuttuja kohtaan jo ennestaan tuntemaani sympatiaa ainakaan vahentanyt. Monesti tulee tuumailtua, etta saisivat menestya jo hanen takiaan. Perinteikkaana miehena han antaa myos erittain paljon arvoa Tampereen Ilvekselle. Arvot siis kohdallaan!

Anoppi on loistava tapaus myos ja mainio kokki, mutta valimme ovat ehka muodollisemmat. Joskus on tullut kihistya kiukkua erinaisista syista, mutta olen pitanyt molyt mahassani, koska varmasti parannettavaa tassa on itse kullakin, enka missaan tapauksessa halua hankaloittaa valeja. Kenties eniten hermojani koettelee heidan perheessaan ja suvussaan perinteena oleva jatkuva tapaileminen, mika usein viela tapahtuu sen kummemmin ilmoittamatta. Oma perheeni/sukuni on erakompaa sorttia, toki heidankin kanssaan sukuloimme erilaisissa tilanteissa ja tilaisuuksissa, mutta niista sovitaan ja niita suunnitellan etukateen huolellisesti. Erittain hienovaraisesti, mutta samalla yksiselitteisesti olen yrittanyt tehda emannan sukulaisille selvaksi, ettei asuntoomme varsinkaan viikonloppuisin ole mitaan asiaa, ellei siita sovita etukateen. Viesti on mennyt perille, mista olen todella kiitollinen. Muussa tapauksessa saattaisin nimittain sanoa pahastikin, jos joku tulisi sunnuntaiaamuna ovikelloa pimpottelemaan enka olisi osannut alkuunkaan varautua. Olen myos erittain herkkatunteinen minkaanlaisille korjausehdotuksille, jotka koskevat asuntomme kalustusta saati siisteytta, ellen naita neuvoja nimenomaan pyydeta. Tassakaan suhteessa ei juuri valittamista.

Omat vanhempani pitavat emannasta erittain paljon myos, varsinkin isa, joka vanhoilla paivillaan jaksaa muistutella meikalaista vaarien (= väärien, ehhehe) sylien vaaroista. Ei tosin nailla sanoilla, mutta rivien valista loytyy runsaasti tilaa. Isaukko ei nimittain ole helppo tapaus: minia, joka sanoisi hanelle vaaran sanan vaarassa paikassa, ja seurauksena olisi ilmiriita. Tasta kunnia kuuluu siis hyvin pitkalti paremmalle puoliskolle, joka osaa ja jaksaa hymyilla isaukon omalaatuisuuksille/paahanpistoille, eika isaukko nain ollen tyytyvaisyydessaan halua vallitsevaan asiantilaan muutosta. Aiti sen sijaan olisi luultavasti kelpuuttanut kenet tahansa, eli tyytyvainen on hankin. Toisaalta olemme heidan kanssaan tekemisissa erakkoluonteisuutensa vuoksi harvemmin, joten skismaakaan ei helposti paase syntymaan.


Summa summarum, lienen ollut koko lailla onnekas. Erittain hyvissa valeissa olen myos paremman puoliskoni veljen kanssa, joka on huipputyyppi. No, ehka siinakin oli alkuaikoina pienta kiristelya, kun han lasnaollessani piikitteli siskoaan veljellisesti milloin mistakin, mita en sulattanut sitten piirun vertaa, koska varsinkaan siihen aikaan huumorintajuni ei kattanut tata aluetta ollenkaan. Aika on kuitenkin hionut nama sarmat pois, ja varmasti olen lankomiehen (onko lanko muuten vaimon veli vai siskon mies vai molempia, en ikina muista) sietokykya venyttanyt tilanteessa jos toisessa itsekin.



Ranger

 

[TQoFE]

Oi kuinka hieno ketju, pitääkin nostaa ylös nyt kun asiat ovat vielä tuoreessa muistissa.

Azulin ja "appiukon" välit eivät ensimmäisen reilun vuoden aikana kovin kummoiset olleet, koska appiukko päätti heti ensitapaamisen ensimmäisellä minuutilla, että Azul on hienohelma kaupunkilaiskakara, joka ei ymmärrä mistään mitään. Ääneen ei sitä sentään sanonut, mutta kyllä sen huomasi kaikesta... Azul ja avomieskin kävivät aiheesta useamman kovaäänisen keskustelun, kun Azul ilmoitti ehdottomaan ja suorasukaiseen tyyliinsä, että hänhän ei persettään suurella halulla "anoppilaan" kanna, kun asenne on tuo.

Viime lauantaina appiukko sitten soitti pojalleen, että lähtevätkö poika ja Azul hänen kanssaan mökille pariksi päiväksi. Azulin ensimmäinen ajatus oli, että voi vittu, mutta enpä raaskinut sanoa ei, kun näin avomiehen ilmeen, joka suorastaan huusi, että hän haluaa isäukkonsa kanssa fisustamaan. (Sivuhuomautus nro. 1: Azulin mies ei lähtenyt yksinään, koska a) mies halusi Azulin mukaan ja b) oltiin jo valmiiksi keskellä skuttaa, josta ei pääse julkisilla Helsinkiin.)

Mökkeily osoittautuikin lopulta yllättävän mukavaksi reissuksi, sillä sen aikana appiukon asenne Azulia kohtaan muuttui melko radikaalisti; hän lopulta ymmärsi, ettei Azul välttämättä olekaan "vain hienohelma kaupunkilaiskakara". Siihen ei vaadittukaan ilmeisesti muuta kuin se, että appiukon heitettyä vitsillä, että "Azul voikin varmaan irrottaa tuon mateen verkosta", Azul kävi hommiin kyselemättä.

Appiukon ilme oli näkemisen arvoinen ja myöhemmin hän oli tuumannut avomiehelle, ettei ikinä olisi uskonut, että Azul koskeekaan siihen kalaan. (Sivuhuomautus nro. 2: Azul on nuorempana osallistunut useampaan otteeseen esimerkiksi hirven nylkemiseen ja paloittelemiseen, joten mateen irrottaminen verkosta ei ollut big deal.)

Siltä osin hyvä mieli, jatkossa anoppilaan on varmasti mukavampi mennä. "Anopin" kanssa ei ole mitään ongelmaa koskaan ollutkaan, ja nyt ilmeisesti appiukkokin alkaa hyväksyä Azulin.

Ongelmia on enää avomiehen tädin kanssa, joka jatkuvasti puhuu avomiehelle ikään kuin Azulia ei olisikaan. Hän puhuu aina miehen kodista, miehen kissoista, miehen autosta ym., vaikka varsin hyvin tietää, etteivät ne ole vain miehen vaan miehen ja Azulin yhteisiä. Suhtautuminen on muutenkin todella epäkohteliasta ja nuivaa; eräästä Azulin harrastuksesta kuultuaan jopa tokaisi, että "ai, ethän sä sitten mikään ihan turha tyttö olekaan". Painotti siis noita boldattuja sanoja.

Lisäksi appiukon äiti on nyt ilmeisesti päättänyt, ettei Azul sittenkään ole riittävän hyvä hänen pojanpojalleen. Jossain vaiheessa vielä tuntui, että Azul kelpaa, mutta nyt on taas alettu puhua samaan tapaan kuin miehen täti - kuin Azulia ei olisi olemassakaan. Vituttaa.

Edit: Azulin mies on siitä onnellisessa asemassa, ettei hänellä ole appivanhempia lainkaan; Azulin isä on kuollut ja äitiä ei ole.

 

[Fordél]

Anoppia ja appiukkoa ei vielä varsinaisesti ole, mutta on kaksi ehdokasta noille paikoille. Anoppi on rento tyyppi, jonka kanssa en tosin ole hirmuisesti turissut, mutta ilmeisesti kaikki on hänen puoleltaan ok.

Appiukkoa taas en ole vielä nähnyt, mutta ilmeisesti sekin "ilo" on edessä ensi viikolla. Täytyy sanoa, että jännittää aivan pirusti, että mitenkä tuokin tapaaminen menee. Jäsen F. kun sattuu olemaan hyvinkin lääpällään tämän tyttäreen niin sitä haluaisi, että tuo tapaaminen menisi suotuisissa merkeissä. Täytyy vaan skarpata oikein kunnolla ja pyrkiä tekemään hyvä vaikutus.

 

[RooHoo]

Johan on ketju, hauskaa luettavaa...

Omat appivanhemmat asuvat (onneksi) suht kaukana, toinen Savossa ja toinen Uudellamaalla. Häissä jännättiin, että tulevatko toimeen keskenään. Eivät meinaa olleet tavanneet eron jälkeen ollenkaan. Olimme kyllä antaneet ukaasin, että jos eivät ole kunnolla, niin meille ei ole tulemista koskaan sen jälkeen. Anoppi on kyllä hellyyttävä, mutta armoton hössöttäjä. Sitä ei vaan kestä! Kun ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) lapsenlapsi syntyi, niin soitteli muutaman tunnin välein. Ihanasti kyllä muistaa viikoittain lapsenlastaan, lähettää kortteja ja soittaa jutellakseen. Appiukko onkin sitten ihan erilainen. Keskustelut menevät helposti väittelyksi eikä herra myönnä ikinä olevansa väärässä. Joka syntymäpäivä ei edes muista ainokaista lapsenlastaan. Omalle lapselleenkin soittaa useimmiten pienessä sievässä. Omien lasten tukeminen, edes sanallisesti, on suoranainen mahdottomuus. Appiukon äiti on samanlainen, joten jostain syystä mummoa käydään katsomassa aika havoin...

Omat vanhemmat on aika erilaiset, mutta kyllä tuo puoliso on niiden kanssa hyvin toimeen tullut. Asustelikin tulevien appivanhempiensa luona opiskeluaikana lähes puoli vuotta, allekirjoittanut oli yhteisessä kodissa noin 300km:n päässä. Isäpappa on jäyhä, mutta on hyväksynyt liiton. Sen tietää siitä, että käyttää nimityksiä "likka" ja "kolperi". Jos ei hyväksyisi, niin osaisi kyllä olla puhumatta (todistettu on ja veli on ihan samanlainen). Lapsenlapsi on se kultaakin kalliimpi. Äitini kanssa välit on aina olleet hyvät, monet reissut tehty yhdessä. Vanhemmiten on vaan tullut uteliaaksi ja koettaa neuvoa miten toimitaan. Kaikkia suunnitelmia yms. ei sitten kerrotakaan. Onneksi ovat auttaneet paljon, etenkin lapsenhoidossa. Halusivat pojan koko kesäksi kanssaan mökille :-)

ja nyt aamukahville

 

[Veijari]

sivuhuomautuksena Azulille;

Eikös se Azulin mies pysty huomauttamaan tädilleen tästä epäkohteliaasta puhuttelutyylistä? Yksi napakka mutta kohtelias huomautus muiden kuullen niin luulisi menevän perille?

 

[TQoFE]

Eikös se Azulin mies pysty huomauttamaan tädilleen tästä epäkohteliaasta puhuttelutyylistä?

Sekä tädin että appiukon äidin sanomisia ollaan yhdessä korjailtu, että "niin siis meillä kotona...", mutta eipä sillä ole ollut mitään vaikutusta...