OK, tällä tavalla Ankat siis arvostavat fanejaan. Kyseessä oli siis keskiviikkoiltana runkosarjan viimeinen kotipeli, niin sanottu "Fan Appreciation Night" eli fanien arvostusilta. Anaheimin pelaajat osoittivat arvostustaan niille faneille, jotka olivat paikan päälle raahautuneet, pelaamalla täysin flegmaattisesti ja kiinnostusta vailla, ja niinpä suuri osa faneista poistui paikan päältä jo toisen erän jälkeen. Eivät Ducks-fanit nyt tosiaan niitä kaikkein fanaattisimpia ole, mutta aika surullista oli tätä peliä katsella. Ensimmäisessä erässä lähinnä käveltiin kaukalossa puolin ja toisin. Toisessa erässä Dallas rupesi vähän yrittämään, tuloksena kolme maalia täysin hengettömän Ankkalauman verkkoon. Vahvan toisen erän joukkueen maine senkun vahvistui ankkalinnalaisilla, heh! Viimeisessä erässä sitten lähinnä taas vain pelailtiin, kun oli pakko tämäkin turha matsi pelata ja Läntisen konferenssin voitto ei olisi voinut vähempää Duckseja kiinnostaa. Beauchemin sitten lahjoitti vielä kauniisti Dallasille neljännenkin maalin. Ottelun loputtua joillekin valituille faneille annettiin pelaajien pelipaidat suoraan päältä (tai en tiedä oliko ne jo vaihdettu uusiin), mutta sitä näytelmää ei ollut seuraamassa enää kuin kourallinen katsojia, halli loisti tyhjyyttään.
Näihin "kuviin" näihin tunnelmiin siis päättyi kausi runkosarjan osalta Ankkalinnassa. Yksi peli on vielä jäljellä Phoenixissä kai lauantaina, mutta jollei siellä ihmeitä tapahdu, niin aika toivottoman tuntuiselta näyttää Ducksien lähtöasetelma playoffeihin. Koko kausi lukuun ottaen joo, tulihan niitä pisteitä ihan kiitettävästi, ja noustiin usein kolmannessa erässä tappioasemasta voittoon ja voitettiin monia tiukkoja matseja, asioita, joita varmaan tarvitaan playoffs-peleissä, mutta kun tällaisen matsin näkee paikan päällä kuin eilen, niin ei millään usko jaksa riittää, että tässä vielä jostain Stanley Cupista tällä kaudella taisteltaisiin. Osoittakoot Ankat minun mielipiteeni vääräksi, mutta kyllä tosiaan jotain ihmettä tarvitaan, että myöhemmin keväällä tai alkukesästä vielä jotain juhlittaisiin.
Tässä pikainen katsaus vielä pelaajiin, vähän koko kaudenkin osalta, mutta ei mitään sen tarkempaa arvosana-arvostelua.
Maalissa on duo Andersen ja Gibson. Välillä loistavia, välillä tavallisia kuolevaisia. Kaksi hyvää nuorta maalivahtia, mutta ei mitään NHL-huippuja vielä. Eilisen jälkeen sanoisin, että lähdetään Gibsonilla pleijareihin. Ei kaikkia maaleja Andersenin syyksi voi laittaa, nättejä maaleja Dallasilta, mutta ei hän mitään ihmetorjuntojakaan esittänyt. Pieni huoli on tästä osastosta, sillä maalivahdillahan on usein ratkaiseva merkitys Stanley Cupin voitossa, mutta ei aina. Joskus riittää, kunhan torjuu keskinkertaisesti (vrt. esim. Antti Niemi Chicagon Cup-vuotena).
Puolustuksessa eilen kyllä Depres oli ala-arvoinen. BB tuntuu suosivan Stoneria. Stonerin ainoa vahvuus on oikeastaan silloin tällöin esiintuleva fyysinen pelaaminen, muuten on vaikeuksia pysyä perässä. Voisi yrittää ehkä korvata jommankumman Wiznillä. Fowler turhauttaa, koska hän luistelee niin pahuksen hienosti, ja sitä odottaa koko ajan vesikielellä, että hän puikkelehtisi kiekon kanssa läpi koko kentän ja ainakin yrittäisi maalin tekoa, mutta kauhukuvat Shane Doanin taklauksesta taisivat jäädä ikuisiksi ajoiksi takaraivoon. Sami aloitti eilen näkymättömästi, mutta esitti kyllä sitten melko hyvää pelinrakentelua ja yhdessä kohtaa piti kiekkoa vastustajan päädyssä varmaan 10-15 sekuntia putkeen ja yritti rakentaa maalipaikkaa. Puolustuspäässä koosta johtuen totuttuja vaikeuksia, mutta ei nyt mitään emämunauksia. Petrattavaa riittää Samillakin. Beauchemin oli muuten jämäkkä eilen paitsi se sekoilu joka johti Dallasin neljänteen maaliin. Lindholm oli pelin alkupuolen mielestäni Ducksien paras pelaaja, ja koko kauden ottaenkin on taas varmaan ainakin säilyttänyt tasonsa viime vuodesta. Ja onhan siellä sitten Josh Manson ollut silloin tällöin. Hyvää ja huonoa, kehittykööt farmissa toistaiseksi. Tämä Korbinian Holzer jäi minulle täysin oudoksi linnuksi, pelasiko yhdessäkään pelissä treidin jälkeen? Ei käsittääkseni.
Getzlaf oli poissa hyökkäyksestä eilenkin. Vähän huolestuttaa, että onko siellä jotain pahempaakin vammaa vai ihanko lepyytellään vaan pleijareita silmällä pitäen. Melko hyvä kausi kokonaisuutena, lopussa vähän hyytyi, oliko sitten loukkaantuminen syynä? Perry jostain puristi taas yli 30 maalia kaudella, vaikka on kyllä ollut ajoittain aika näkymätön. Eilenkin täysin osastossa HMV, mutta palkka juoksee...Kesler aloitti kauden vahvasti, mutta häipyi sitten kuvasta aika pahasti. Jos olisi alkukauden tasonsa säilyttänyt niin olisin tyytyväinen, nyt en ole. Palmieri on oikeastaan mielestäni täysin turha pelaaja. Häviää kaksinkamppailut koko ajan, ei omaa mitään räjähtävää nopeutta. Cogliano on ikiliikkuja ja teräsmies, kai se pakko on pitää pelaavassa kokoonpanossa, tuo ainakin ajoittain jotain energiaa. Eilen hänkin oli näkymätön suurimman osan aikaa. Silfverberg. Palaan entiseen mielipiteeseeni eilisen perusteella. Liian heikko, liian hidas. On parantanut kauden mittaan, mutta tosiaan tuota voimaosastoa ja nopeutta olisi syytä kehittää. Beleskey. Oli maalitykki kauden alussa, sitten häipyi kuvasta, loukkaantumisetkin kiusasivat loppua kohden. Vaipui samalle HMV tasolle kuin edelliskausina tämän kauden lopussa. Rakell on mielestäni edelleen päämäärätön hyrrä ja pyörijä jonka pelissä ei tunnu olevan oikein mitään ideaa. Pari loistosuoritusta kauden mittaan, mutta jotenkin siihen touhuun pitäisi saada järkeä ja tolkkua mukaan. Sekacin ura Duckseissa on toistaiseksi niin lyhyt, että en osaa oikein sanoa juuta enkä jaata. Potentiaalia ehkä on, jäädään odottamaan sen ulospuhkeamista. Fleischmann on juuri sellainen turhake kuin hänen ennustinkin olevan heti treidin jälkeen. Ei jatkoa Duckseissa tämän kauden jälkeen toivoakseni. Maroon on toivottoman hidas. Yritystä ehkä muuten olisi, mutta nopeus ei yksinkertaisesti riitä. En oikein osaa sanoa toivonko hänen jatkavan Duckseissa vai pitäisikö hänet lähettää muualle. Etem, ei näkynyt eilen pelissä. Pettymys minulle, ei ole ottanut edistysaskeleita. Uran jatko NHL-tasolla on vaakalaudalla. Tim Jackman on mielestäni yksi harvoja valopilkkuja Duckseissa, mies joka jaksaa yrittää pelistä toiseen, vaikkei Luoja ole niitä kaikkein parhaimpia jääkiekkoilijan lahjoja hänelle suonut. Kyllä Jackman pitää olla mukana kun lähdetään rymistelemään (toivottavasti) playoffeihin. Nate Thompson. Meneehän se siellä mukana. Ei herätä minussa tosiaankaan oikein minkäänlaisia tunteita. Tyypillinen nelossentteri, ihan hyvä kai sillä paikalla. Chris Wagner jäi minulle vähän vieraaksi, joten en osaa sanoa hänestäkään mitään.
Ja sitten vielä Bruce Boudreau. Eiköhän tämä nyt ollut tässä, varsinkin, jos ja kun pleijareissa ei taaskaan tule menestystä. Hyvä runkosarjavalmentaja, mutta kun tosipelit alkavat, niin katselee niitä korkeintaan kotona telkkarissa. Uutta valmentajaideaa minulla ei kyllä ole, ellei sitten joku Scott Niedermayer innostuisi siitä pestistä, mutta eipä taida, eikä hänellä mitään kokemusta tai meriittejä ole siitä työstä. Babcock oli hyvä silloin aikoinaan, mutta en nyt jaksa häntäkään takaisin Anaheimiin toivoa (enkä tiedä olisiko se edes realistista). Onko muilla Ankkafaneilla tai palstalaisilla mitään ideoita/kommentoitavaa Ducksien valmennusnäkymien suhteen?