Ja matka jatkuu!
Pelipäivät:
TBA. (Etukäteislöpinöissä ennakoitu, että perjantaina alkaisi).
Kauden aikaisemmat keskinäiset:
19.11. ANA @ CGY 3-4 VL (voittomaali: Sean Monahan)
26.11. CGY @ ANA 2-3 (voittomaali: Kyle Palmieri)
22.1. CGY @ ANA 3-6 (voittomaali: Tim Jackman)
21.2. ANA @ CGY 6-3 (voittomaali: Kyle Palmieri)
12.3. ANA @ CGY 3-6 (voittomaali: Sean Monahan)
Flames on siis vasten kaikkia ennakkokaavailuja se toinen kanadalaisjoukkue Canadiensin ohella, joka painoi tämän kauden NHL:ssä kahdeksan parhaan sakkiin. Divisioonajako ehkä antoi Flamesille helpomman tien tähän saakka, kuin esimerkiksi Centralin joukkueille, mutta tämä ei kuitenkaan ole mitään pois nuorelta ja uhrautuvalta Hartleyn poppoolta. Ducks puolestaan oli jo ennakkoon ajateltuna yksi NHL:n suurimpia, ja melkoisen vakuuttavasti tähän pisteeseen ollaan myös siellä kuljettu.
Tämän kauden osalta keskinäiset ottelut eivät ole siinä mielessä tuoneet kauheasti yllätysten aiheita, kun Ducks pystyi jälleen voittamaan valtaosan keskinäisistä, mukaan lukien voitot molemmista Honda Centerissä käydyistä matseista. Ensimmäinen Ducksin kotimatseista oli toki tuloksellisesti tasainen tämän päättyen 3-2 -lukemiin, mutta Ducks oli siinäkin pelissä ottelun alkupuolella niin selvässä komennossa, että vikan erän lopun kavennukset tekivät tästä hieman tiukemman. Honda Center on tosiaan ollut pirun vaikea paikka Flamesille, sillä viimeisin Flamesin runkosarjapelin voitto sieltä löytyy vuodelta 2004.
Viimeisin ja ainoa playoff-sarja jengien väliltä löytyy vuodelta 2006, joka meni aina game seveniin asti. Tuolloin Ducks pystyi kotihallissaan hoitamaan ratkaisupelin 2-1, vaikka Flames voittikin yhden vieraspelin.
Ducksin playoffs-pistepörssin TOP10:
Ducksin tämä kausi lähti vauhdilla liikkeelle, ja jo alkuvaiheessa runkosarjaa pystyttiin havaitsemaan, että playoffeihin mennään ja vauhdilla. Joukkue majaili aivan läntisen konferenssin kärjessä jo aikaisessa vaiheessa runkosarjaa, ja loppukauden hoitaminen oli lähinnä muodollisuus. Tämän myötä Ducks ei myöskään ihan alkukautta vastaaviin suorituksiin kyennyt, mutta ensimmäinen playoff-kierros osoitti, että kaasu ei tainnut olla ihan pohjassa kevään viimeisiä runkosarjapelejä pelattaessa. Runkosarjaa jos ajattelee kokonaisuudessaan, niin mielestäni Getzlaf sekä nuoret pakit Vatanen & Lindholm olivat erityisiä avainhahmoja hyvin sujuneelle 82 pelin puristukselle. Vatanen toki missasi jonkin verran pelejä, ja tämä näkyikin heti Ducksin ylivoimassa.
Jets lähti siis 4-0 -voitoin lauluun, ja täten Ducks oli NHL:n ainoa joukkue, joka pystyi sweeppaamaan ensimmäisen kierroksen vastustajan yli puhtaalla rekordilla. Pelit itsessään olivat loppuun asti melko tasaisia, mutta Ducks näytti joka kerta kolmansissa erissä ja kertaalleen myös jatkoajalla, että runkosarjassakin hankitut voitot loistavien kolmansien erien kautta eivät jääneet tähän. Etenkin Corey Perry nousi ratkaisijana esiin, mutta myös muuten kokenut osasto Ryanien (Getzlaf, Kesler) johdolla olivat vahvoja. Suomalaisviivapelote Sami Vatasenkaan merkitystä ei voi liikaa hehkuttaa - todella tärkeä palanen Ducksin hyvin toimivassa ylivoimassa.
Flamesin playoffs-pistepörssin TOP10:
Canucks-sarjan voittamisen syyt ovat myös edellisessä kappaleessa käsiteltyjen asioiden seurausta. Flames on joukkue, joka puhaltaa yhteen hiileen, ja tälle kaudelle on ollut myös keskeistä se, että aina kun jonkun uuden ukon on tarvinnut nousta uudelle tasolle, niin se on myös tapahtunut. Tästä nyt runkosarjaesimerkkeinä Gaudreaun läpimurtoja Joorisin murtautuminen puun takaa vakkaripelaajaksi, vastaavasti playoffeissa sitten Ferlandin ja Bennettin sisääntulot ovat olleet todella upeaa katsottavaa. Kun ykkösketjun tuloksenteko takkuili Canucks-sarjan alkupuolella, käänsi pelejä juuri nämä alempien ketjujen ukot + upea pakkitrio Russell-Wideman-Brodie, mutta myös maalivahtiosastolle on pakko nostaa hattua. Hiller oli hyvä, ja Rämö oli hyvä ratkaisupelissä. Hiller pääsee nyt kokeilemaan, miltä tuntuu pelata playoffeissa vanhaa seuraansa vastaan.
Pelipäivät:
TBA. (Etukäteislöpinöissä ennakoitu, että perjantaina alkaisi).
Kauden aikaisemmat keskinäiset:
19.11. ANA @ CGY 3-4 VL (voittomaali: Sean Monahan)
26.11. CGY @ ANA 2-3 (voittomaali: Kyle Palmieri)
22.1. CGY @ ANA 3-6 (voittomaali: Tim Jackman)
21.2. ANA @ CGY 6-3 (voittomaali: Kyle Palmieri)
12.3. ANA @ CGY 3-6 (voittomaali: Sean Monahan)
Flames on siis vasten kaikkia ennakkokaavailuja se toinen kanadalaisjoukkue Canadiensin ohella, joka painoi tämän kauden NHL:ssä kahdeksan parhaan sakkiin. Divisioonajako ehkä antoi Flamesille helpomman tien tähän saakka, kuin esimerkiksi Centralin joukkueille, mutta tämä ei kuitenkaan ole mitään pois nuorelta ja uhrautuvalta Hartleyn poppoolta. Ducks puolestaan oli jo ennakkoon ajateltuna yksi NHL:n suurimpia, ja melkoisen vakuuttavasti tähän pisteeseen ollaan myös siellä kuljettu.
Tämän kauden osalta keskinäiset ottelut eivät ole siinä mielessä tuoneet kauheasti yllätysten aiheita, kun Ducks pystyi jälleen voittamaan valtaosan keskinäisistä, mukaan lukien voitot molemmista Honda Centerissä käydyistä matseista. Ensimmäinen Ducksin kotimatseista oli toki tuloksellisesti tasainen tämän päättyen 3-2 -lukemiin, mutta Ducks oli siinäkin pelissä ottelun alkupuolella niin selvässä komennossa, että vikan erän lopun kavennukset tekivät tästä hieman tiukemman. Honda Center on tosiaan ollut pirun vaikea paikka Flamesille, sillä viimeisin Flamesin runkosarjapelin voitto sieltä löytyy vuodelta 2004.
Viimeisin ja ainoa playoff-sarja jengien väliltä löytyy vuodelta 2006, joka meni aina game seveniin asti. Tuolloin Ducks pystyi kotihallissaan hoitamaan ratkaisupelin 2-1, vaikka Flames voittikin yhden vieraspelin.
Ducksin playoffs-pistepörssin TOP10:
- Corey Perry 4gp, 3+4=7, +3
- Jakob Silfverberg 4gp, 2+4=6, +5
- Ryan Kesler 4gp, 3+2=5, +2
- Sami Vatanen 4gp, 2+3=5, +4
- Ryan Getzlaf 4gp, 1+3=4, +3
- Andrew Cogliano 4gp, 1+3=4, +4
- Patrick Maroon 4gp, 1+2=3, +2
- Hampus Lindholm 4gp, 0+3, +1
- Cam Fowler 4gp, 1+1=2, +2
- Francois Beauchemin 4gp, 0+2=2, +1
Ducksin tämä kausi lähti vauhdilla liikkeelle, ja jo alkuvaiheessa runkosarjaa pystyttiin havaitsemaan, että playoffeihin mennään ja vauhdilla. Joukkue majaili aivan läntisen konferenssin kärjessä jo aikaisessa vaiheessa runkosarjaa, ja loppukauden hoitaminen oli lähinnä muodollisuus. Tämän myötä Ducks ei myöskään ihan alkukautta vastaaviin suorituksiin kyennyt, mutta ensimmäinen playoff-kierros osoitti, että kaasu ei tainnut olla ihan pohjassa kevään viimeisiä runkosarjapelejä pelattaessa. Runkosarjaa jos ajattelee kokonaisuudessaan, niin mielestäni Getzlaf sekä nuoret pakit Vatanen & Lindholm olivat erityisiä avainhahmoja hyvin sujuneelle 82 pelin puristukselle. Vatanen toki missasi jonkin verran pelejä, ja tämä näkyikin heti Ducksin ylivoimassa.
Jets lähti siis 4-0 -voitoin lauluun, ja täten Ducks oli NHL:n ainoa joukkue, joka pystyi sweeppaamaan ensimmäisen kierroksen vastustajan yli puhtaalla rekordilla. Pelit itsessään olivat loppuun asti melko tasaisia, mutta Ducks näytti joka kerta kolmansissa erissä ja kertaalleen myös jatkoajalla, että runkosarjassakin hankitut voitot loistavien kolmansien erien kautta eivät jääneet tähän. Etenkin Corey Perry nousi ratkaisijana esiin, mutta myös muuten kokenut osasto Ryanien (Getzlaf, Kesler) johdolla olivat vahvoja. Suomalaisviivapelote Sami Vatasenkaan merkitystä ei voi liikaa hehkuttaa - todella tärkeä palanen Ducksin hyvin toimivassa ylivoimassa.
Flamesin playoffs-pistepörssin TOP10:
- Jiri Hudler 6gp, 3+3=6, -2
- Johnny Gaudreau 6gp, 2+4=6, -1
- Sean Monahan 6gp, 2+3=5, -1
- David Jones 6gp, 2+3=5, +5
- Kris Russell 6gp, 2+2=4, -1
- Michael Ferland 6gp, 2+2=4, +5
- TJ Brodie 6gp, 1+3=4, +3
- Matt Stajan 6gp, 1+3=4, +5
- Dennis Wideman 6gp, 0+4=4, +2
- Sam Bennett 6gp, 2+1=3, -1
Canucks-sarjan voittamisen syyt ovat myös edellisessä kappaleessa käsiteltyjen asioiden seurausta. Flames on joukkue, joka puhaltaa yhteen hiileen, ja tälle kaudelle on ollut myös keskeistä se, että aina kun jonkun uuden ukon on tarvinnut nousta uudelle tasolle, niin se on myös tapahtunut. Tästä nyt runkosarjaesimerkkeinä Gaudreaun läpimurtoja Joorisin murtautuminen puun takaa vakkaripelaajaksi, vastaavasti playoffeissa sitten Ferlandin ja Bennettin sisääntulot ovat olleet todella upeaa katsottavaa. Kun ykkösketjun tuloksenteko takkuili Canucks-sarjan alkupuolella, käänsi pelejä juuri nämä alempien ketjujen ukot + upea pakkitrio Russell-Wideman-Brodie, mutta myös maalivahtiosastolle on pakko nostaa hattua. Hiller oli hyvä, ja Rämö oli hyvä ratkaisupelissä. Hiller pääsee nyt kokeilemaan, miltä tuntuu pelata playoffeissa vanhaa seuraansa vastaan.