Tänään oli Karjalaisessa artikkeli laajemmin ampumahiihdosta ja sen tulevaisuudesta. Lyhyesti siteerattuna ja omilla kommenteilla lisättynä, Nepponen, pj. liitossa, toivoo Kaisan jatkavan olympialaisiin, mutta toisaalta kertoo antavansa kilpailurauhan. Lisäksi O-P Kärkkäinen olympiakomiteasta toteaa, ettei ampumahiihtäjien siirtyminen maastohiihdosta ole ratkaisu. Hän ilmeisesti kuvittelee, että Suomessa on Saksan tai Norjan järjestelmä, jossa kymmenvuotiaasta otetaan lahjakkaat urheilijat valmennukseen. Alle 15-vuotiaita onkin Kaisan menestyksen innostamana nyt enemmän kuin aikoihin. Lisäksi todetaan, että suurin ongelma on hiihtovauhti. Jo nuorissa nähdään iso ero hiihdossa, eli täysin toivotonta kilpailla, jos täysonnistumisella sijoitutaan kahdenneksikymmenenneksi nuorissa. Se ei anna motivaatiota nuorelle, jos hiihto jää minuutteja kärjelle eikä valmentajakaan pysty lupaamaan parempaa.
Meillähän on kokemusta yhdestä onnistumisesta, Punkkinen Kaisan kanssa, ja nyt myös Hiidensalon valmentajana. Hiihdon valmennus ei eroa maastohiihtäjien valmennuksesta, joten miksi ei tehtäisi yhteistyötä ja kokeiluleirejä niille, joille ammunta luonnistuu ja kiinnostusta löytyy. Toisaalta yleisön on tututtava lajin seuraamiseen ilman podiumeja ja iloitsemaan pistesijoista. Materiaalin kapeudesta johtuen tähtiä meille syttyy harvoin. Itseasiassa lajin kiinnostavuutta pitäisi mitata miesten viestin katsojaluvuilla: siellä ei ainakaan ole kyse menestyksen ihannoinnista. Aika moni katsoo lajia ilman suomalaisten menestystäkin.
Nopeita ratkaisuja ei tule - kyse on kestävyyslajista - ellei joku maajoukkueen hiihtäjistä opi ampumaan hetkessä. Nuorissa naisissa en tiedä ketään todella lahjakasta hiihtäjää, joka olisi siirtymässä ampumahiihtoon. Tosin joitakin parikymppisiä on. Krista Niiranen on kokeillut, mutta en ole kuullut mitään jatkosta.
Meillähän on kokemusta yhdestä onnistumisesta, Punkkinen Kaisan kanssa, ja nyt myös Hiidensalon valmentajana. Hiihdon valmennus ei eroa maastohiihtäjien valmennuksesta, joten miksi ei tehtäisi yhteistyötä ja kokeiluleirejä niille, joille ammunta luonnistuu ja kiinnostusta löytyy. Toisaalta yleisön on tututtava lajin seuraamiseen ilman podiumeja ja iloitsemaan pistesijoista. Materiaalin kapeudesta johtuen tähtiä meille syttyy harvoin. Itseasiassa lajin kiinnostavuutta pitäisi mitata miesten viestin katsojaluvuilla: siellä ei ainakaan ole kyse menestyksen ihannoinnista. Aika moni katsoo lajia ilman suomalaisten menestystäkin.
Nopeita ratkaisuja ei tule - kyse on kestävyyslajista - ellei joku maajoukkueen hiihtäjistä opi ampumaan hetkessä. Nuorissa naisissa en tiedä ketään todella lahjakasta hiihtäjää, joka olisi siirtymässä ampumahiihtoon. Tosin joitakin parikymppisiä on. Krista Niiranen on kokeillut, mutta en ole kuullut mitään jatkosta.