Ted Raikas
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa
The Man in the High Castle kyllä kolahteli meikäläiselle jo heti alusta saakka, vaikkakin paras alkaa toisella kaudella ja mielestäni tuotantoarvot oli kohdallaan ja näyttelijät kautta linjan hyviä. Toki joo jotain vähän kummallisia ratkaisuja oli, kuten juuri japanilaiset keskenään puhumassa englantia (kumma epäsuhta, kun välillä kuitenkin sitä japania puhutaankin), mutta ei sellaisia mitkä nyt suuremmin olisi haitannut. Tarina kulki ja seassa oli aivan mahtavia jaksoja. Vaihtoehtohistoria kiinnostaa ja sarja on jollain tapaa jopa aika ajankohtainenkin, vaikka 60-luvulla mennäänkin...
Vaan, harmillisesti neljäs ja samalla viimeinen kausi oli jotenkin aika kiirehdittyä kujanjuoksua. Lähdemateriaali ei ole tuttua ja siten en osaa sanoa miten vertautuu siihen, mutta tuli sellainen fiilis, että nyt pitää saada sarja pakettiin ja nopeasti ja se jotenkin näkyi. Ihan ei sellaista kliimaksia ehkä saavutettu, mitä sarja antoi pitkin matkaa luvata. Sellainen lievä Lost-syndrooma alkoi puskea esiin. Tuo on tietysti aika monen sarjan helmasyntinä, että ei kanna loppumetreille saakka. Se pudotus kokonaisuudessaan kolmoskauden huimista käänteistä neloskauden mahalaskulle oli vaan omaan makuun ihan liian suuri. Vaikea suoraan seikkaperäisesti sanoa, mikä tuossa siis mätti loppua kohden, mutta muuten oli aivan suurenmoinen sarja ja jos viimeinen kausi olisi vielä saanut kierroksia lisättyä, niin kyseessä voisi olla yksi parhaista sarjoista mitä olen nähnyt. Nyt se jäi kokonaisarvosanaan erittäin hyvä.
Uskaltaisin silti suositella kuitenkin kaikesta huolimatta lämpimästi useimmille. Miljöö ja 60-luvun tunnelma oli saavutettu hienosti ja oli myös kiehtovalla tapaa häiritsevää nähdä historiallisia, muutenkin rujoja hahmoja kuten Hitler, Himmler ja Hoover tässä yhteydessä. Monet jutut tuntui suht realistisilta, miten asiat olisi kenties voineet mennä jos sota olisi kääntynyt toisinpäin. Toki noin muuten tämä on silkkaa sci-fiä ja sisältää hyvinkin korkealentoisia elementtejä, joista toki sci-fin ystävänä pidinkin.
Vaan, harmillisesti neljäs ja samalla viimeinen kausi oli jotenkin aika kiirehdittyä kujanjuoksua. Lähdemateriaali ei ole tuttua ja siten en osaa sanoa miten vertautuu siihen, mutta tuli sellainen fiilis, että nyt pitää saada sarja pakettiin ja nopeasti ja se jotenkin näkyi. Ihan ei sellaista kliimaksia ehkä saavutettu, mitä sarja antoi pitkin matkaa luvata. Sellainen lievä Lost-syndrooma alkoi puskea esiin. Tuo on tietysti aika monen sarjan helmasyntinä, että ei kanna loppumetreille saakka. Se pudotus kokonaisuudessaan kolmoskauden huimista käänteistä neloskauden mahalaskulle oli vaan omaan makuun ihan liian suuri. Vaikea suoraan seikkaperäisesti sanoa, mikä tuossa siis mätti loppua kohden, mutta muuten oli aivan suurenmoinen sarja ja jos viimeinen kausi olisi vielä saanut kierroksia lisättyä, niin kyseessä voisi olla yksi parhaista sarjoista mitä olen nähnyt. Nyt se jäi kokonaisarvosanaan erittäin hyvä.
Uskaltaisin silti suositella kuitenkin kaikesta huolimatta lämpimästi useimmille. Miljöö ja 60-luvun tunnelma oli saavutettu hienosti ja oli myös kiehtovalla tapaa häiritsevää nähdä historiallisia, muutenkin rujoja hahmoja kuten Hitler, Himmler ja Hoover tässä yhteydessä. Monet jutut tuntui suht realistisilta, miten asiat olisi kenties voineet mennä jos sota olisi kääntynyt toisinpäin. Toki noin muuten tämä on silkkaa sci-fiä ja sisältää hyvinkin korkealentoisia elementtejä, joista toki sci-fin ystävänä pidinkin.