En osaa analysoida, mitä kaikkea Alpon itkun motiiveista löytyy, mutta on myönnettävä, että se itku kurkussa poraaminen hiljalleen aiheuttaa myötähäpeää. Välillä voisi keskittyä omaan tekemiseen.
Silti tietyllä tavalla Alpo on yllättänyt, peliin on tullut oikeasti edes hitunen järkeä Ilves-Juhan ja kommentaattori-Jarin jälkeen. Viikko sitten Tampereella vauhtia oli kuin etanoiden pika-aidoissa, mutta Ässät pääsi ohjailemaan pelin kulkua, ja pelasi mielestäni ihan fiksusti. Patapakka ei ole vieraissa heittopussi, jos vähänkään kotijengi erehtyy ammentamaan sarjataulukosta voimaa koitokseen. Materiaali toki näkyy siinä, että välillä repsahtaa sitten kunnolla, tosin yllättävän harvoin vielä on niin tapahtunut.
Kotipelien ongelmiin pitäisi kohta löytää joku ratkaisu. Yleensä muu ei tehoa kuin todellinen onnistumisten ilta. Hieman huolettaa jo oikeasti tämä kotitappioiden putki. Liigaohjelmakin teki kaikkensa Ässien menestyksen eteen, 15 lauantai-illan peliä Isomäessä on melko paljon...