Kyllä Smith (ja Watters + Hedberg) oli ne jotka tekivät varsinaiset liikkeet jotka Dryden sitten allekirjoitti (ja toki teki lopulliset päätökset). Drydenhän toimi myös joukkueen presidentin roolissa ja antoi alaisten hoitaa pitkälti operatiivisen puolen.
Höpöhöpö. Leafsin organisaation ongelma tuona aikana oli nimenomaan se, että Dryden, Smith ja Hedberg (ja vähän myöhemmin myös Quinn) eivät päässeet ikinä yksimielisyyteen siitä, kuka päättää ja mitä, ja kuka raportoi ja kenelle. Kyseessä eivät olleet edes suuret erimielisyydet joukkueen/organisaation linjanvedoista, siis toimintasuunnista, vaan kolmen/neljän ihmisen vallanhalu, joka manifestoitui (varsinkin jälkikäteen katsottuna) kinasteluissa aivan mitättömistä ja toissijaisista asioista.
Smithin lähtö johtui siitä että vaikka Dryden tarjosi hänelle GM:n paikkaa niin Smith ei hyväksynyt joitain ehtoja joka johti siihen että Dryden veti tarjouksen pois.
"Joitain ehtoja" on aika hyvä understatement. Dryden tarjosi Smithille GM:n virkaa, mutta Smithin olisi tämänkin jälkeen tullut hyväksyttää kaikki pelaajasopimukset ja -siirrot niin Drydenilla kuin Leafsin organisaation yläpäässäkin.
"All I aimed to do with my counter-offer was remove that provision. (...) ...much more important was that I gain the type of autonomy required by any GM to properly do his job. Ken (Dryden) was never prepared to give that up. Not even close." — Mike Smith sopimusasiasta.
Mitä tulee sitten Smithin toimintaan Chicagossa niin sitähän vieläkin 'Hawks fanit kutsuvat "russianization" eli Smith oli ihastunut venäläisiin pelaajiin ja draftasi pääasiassa eurooppalaisia pelaajia.
Smithin ihastus eurooppalaisiin ja venäläisiin pelaajiin ei ole salaisuus kenellekään, mutta kyllä Smith on aina pohjoisamerikkalaisena jääkiekkomiehenä arvostanut myös tappelijoita. Hänen leimaamisensa "make love, not war" -mieheksi on silkkaa höpöhöpöä.
Alpohan halusi eroon mm. Probertista mutta joukkueen presidentti ja Wirtzien pitkäaikainen luottomies Bob Pulford esti tämän.
Tämä väitteesi ei ole enää edes höpöhöpöä, vaan silkkaa paskaa. Suhonen ei missään vaiheessa halunnut eroon Probertista — päinvastoin, hän peluutti miestä myös ykkösketjussa, koska piti tätä tappelijanmaineen ohella myös hyvänä pelaajana. Chicagossa Suhonen suorastaan usutti nuorempia pelaajia juttelemaan Probertin kanssa, jotta nämä voisivat oppia jotain urheilua ja elämää monelta kantilta kokeneelta mieheltä.