Mitä tulee Alpon paineensietokykyyn, siitä on turha murehtia. Juurihan Petteri Sihvonen ja Mika Toivola molemmat suitsuttivat kolumneissaan Alpon kykyä toimia kovan paineen alaisena...
Mielestäni Toivola ja Sihvonen olivat lojaaleja Suhosta kohtaan, eivätkä halunneet lyödä enää lyötyä. Apen paineensietokyvyn näki tällä kaudella kahteen otteeseen, ensimmäisen kerran joulu-tammikuussa kun Ässien play off mahdollisuudet näyttivät karkaavan ja toisen kerran play out ja karsintapeleissä.
Joulu-tammikuussa Apen kiukuttelut peleissä ovat pettyneen miehen pahanolon purkamista, joka lopulta johti uusien kuvioiden etsimiseen (Forssan taidekeskuksen johtaja yms.) ja sakkoihin kiukuttelusta. Tällöin Apen kyky auttaa joukkuetta oli nolla tai jopa negatiivinen, kun kiukutteli pelaajille.
Play out -sarjassa Ape epäonnistui täysin sekä joukkueen valmistamisessa että pelin johtamisessa. Ensimmäinen Tappara peli oli tämän touhun paras esimerkki. Johdetaan peliä kahdella maalilla viimeisessä erässä ja vastustajan yksi kenttä vie peliä mielinmäärin. Ape ei pystynyt tekemään mitään pelin aikana, nojasi vaan pleksiin. Pelin jälkeen hän kyllä kertoi, että Tähtisen kenttä epäonnistui.
Karsintasarjassa oli ihan vastaava tilanne. Ässät oli selkeästi parempi joukkue, mutta Ape alistui Tammisen puheiden alle, ei yrittänyt auttaa joukkuettaan vaikeuksissa. Siinä missä Apen olisi pitänyt nostaa joukkueensa itsetuntoa, hän väheksyi tasoeroa ja antoi näin psykologisen edun Sportille.
En pidä valmentajaa taikurina, joka tekee mistä tahansa materiaalista mestareita. Mutta mielestäni valmentajan rooli johtajana, psyykkaajana ja pelitavan luojana on erittäin tärkeä. Jos pelaajat osaisivat hoitaa homman ilman valmentajaa, ei valmentajia olisi. Ei keskusteltaisi, että Poriin täytyy saada hyvä valmentaja.