Finnkampen pelattiin viikonlopun aikana, Ruotsi voitti kaksi ensimmäistä ottelua 5-1, Suomi viimeisen 7-4. Kaikki ottelut olivat tasaisia, Suomella oli kahdessa ensimmäisessä ottelussa ruuti märkää, länsinaapurilla viimeistely oli loistavaa.
08-ikäluokka vaikuttaa kokonaisuutena kohtuu laadukkaalta. Hyökkäyksessä ei ole yhtään tähteä, joka vaikuttaisi ykköskierroksen varaukselta mutta lupaavia ja potentiaalisia 2-4 kierroksen varauksia on vähintään 3 kentällisen verran. Puolustuksessa on paljon taitoa, muutamien pienempien kaverien kohdalla pitää toivoa kasvuspurttia. Alalauri on todella kokonaisvaltainen pelaaja ja hänessä on potentiaalia ykköskierroksen varaukseksi.
Ikäluokan kovin lupaus (joka voi olla kesällä 2026 ihan kärkivarauksia) Juho Piiparinen ei mukana ollut, koska hän on juuri toipunut loukkaantumisesta.
Maalivahtitilanne on tämän ikäluokan heikkouksia ainakin tässä kohtaa, kumpikaan turnauksessa mukana ollut vahti ei vakuuttanut.
Olen osittain samaa mieltä ja osin eri mieltä. Alalauri on hyvä all- rounder pakki, josta varmasti kuullaan lisää. Piiparinen lienee tässä vaiheessa se suurin kortti draftia ajatellen, katsotaan miten homma lähtee rokkaamaan Tapparassa.
Tästä ikäluokasta puhuttiin, että hyökkäyspäästä löytyy todella kovia tekijöitä ja moni pelaaja on pelannut U-18 sarjaa hyvin nuorena sekä osa jo U-20 pelejä. Kahden viimeisen kauden kehitys ei ole ollut näillä pelaajilla erityisen hyvää, osasta on tullut enemmän perustason kahden suunnan pelaajia nuorisomaajoukkueeseen. Jottei joku ymmärrä väärin, niin näistä pelaajista puhuttiin poikkeuksellisina hyökkäyspään pelaajina, kun he olivat 14-15 vuotiaita. Osaa on viety omasta mielestä liian voimakkaasti eteenpäin ja heitetty pelaamaan huomattavasti vanhempien kanssa, joka on syönyt tuloksentekokyvyn. Tämä ikäryhmä luistelee hyvin ja on kieltämättä tasainen ryhmä, joka voi pärjätä tulevissa turnauksissa ja haastaa kärkimaita. Maalinteko tulee olemaan haaste kärkimaita vastaan. Marraskuun Kanadan turnaus kertoo lisää.
Oliver Suvanto teki vaikutuksen työmoraalillaan ja oli tärkeä palanen joukkuetta. Ei niinkään tulostaululla mutta kokonaisvaltainen pelaaminen hyvällä tasolla.
Tavallaan Suomi oli kaikissa peleissä mukana, mutta tietyt asiat Ruotsilla olivat todella paljon edellä joiden ansiosta ensimmäisten pelien lukemat olivat mitä olivat. Kyky luoda tilanteita 1 vs. 1 tilanteissa ja pysyä kiekossa. Henkilökohtaisen taidon ja erityisesti syöttötaidon avulla Ruotsi pystyi luomaan erittäin laadukkaita maalipaikkoja. Loiko Ruotsi enemmän kuin Suomi, ei välttämättä mutta laadussa oli merkittävä ero. Suomen hyökkäykset jostain syystä juniorikiekossa ovat usein yksittäisen pelaajan alivoimainen hyökkäys, josta lauotaan, pelataan siirtokiekko tai sitten pelataan viivapelin kautta. Tämä ei ole huono ratkaisu, mutta suora laukaus viivasta vaatii paljon tukitoimia mennäkseen maaliin. Esimerkiksi Ruotsi pyrkii viivapelistä etsimään poikittaissyöttöjä, joista saadaan laukaus tai vielä yksi syöttö parempaan paikkaan. Yhdessä pelaaminen kiekon kanssa oli Ruotsilla paremmalla tasolla ja henkilökohtainen taito. En tiedä juontaako tämä juurensa Suomikiekon junnupuolella vallitsevasta yksin kiekolla pelaamisesta pitkillä kuljetuksilla, vai mistä. Mutta sellainen yhdessä pelaaminen ja pienten syöttöjen antaminen on harvinaisempaa.