Mainos

Alle 20-vuotiaiden MM-kisat Kanadassa 2014–2015

  • 283 890
  • 855

Ostoskassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Käydään nyt vielä pikaisesti omalta osaltakin Suomen turnaus läpi.

Keskustelu on jälleen lähtenyt sille polulle, että syyllisiä etsitään väkisinkin. Ja sinänsä se on ihan luonnollinen reaktio, ja toki moni pelaaja olisi voinut pelata paremmin ja Suomi olisi jatkossa. Omasta mielestäni Suomi oli kentällä hyvä. Tasakentällisin sanoisin, että Ruotsia vastaan pelattu peli oli aika tasaista, ehkä jopa hivenen Suomi peliä vei.

Suomi oli joukkue ilman ykkössentteriä, ja joukkue jonka ylivoima oli paskinta ikinä missään. Suomen kärkipelaajat olivat oikeastaan läpi turnauksen yössä. Verrataanpa vaikka Ruotsin isoihin poikiin eli vaikkapa Nylanderiin ja Lindblomiin, niin onhan se ero joukkueiden kärkipelaajien osalta aivan massiivinen. Ja tässä se Suomen ja Ruotsinkin ero oli. Kanadaa, Yhdysvaltoja ja Ruotsia vastaan Suomen ykköspelaajat olivat poikkeuksetta huonompia, kuin vastustajan. Viime vuonna tilanne oli täysin päinvastainen.

Suomen puolustuspelaaminen oli hyvää ja Suomen maalivahtipeli toimi. Vastapainona sitten maalinteko ja erikoistilannepelaaminen niin yli- ja alivoimalla tökkivät todella paljon, eikä tuollaisilla erikoistilanneprosenteilla kyllä ansaitse jatkoon mennäkkään.

Hussoa on paljon syytetty. Ymmärrän sinänsä, sillä Suomi yleensä tarvitsee maalivahdin, joka ottaa niitä "mahdottomiakin" kiinni. Mutta kyllä varmasti kaikki tiedostaa sen, että Hussoon ei missään nimessä kaaduttu. Husso pelasi hyvän pelin.

Samoin Jortikka on saanut paljon lokaa niskaansa. Ja kyllä, Suomi voitti vain yhden ottelun turnauksessa. Jos turnaus olisi pitänyt käsikirjoittaa, olisi Suomi voittanut Saksan lisäksi Slovakian. Nyt Slovakialta tuli pataan, pelitapahtumien vastaisesti. Oliko Suomi ennakkosuosikki Kanadaa, Yhdysvaltoja tai Ruotsia vastaan? Vastaus on, että ei. Jos nyt tosiaan lähdetään siitä, että Suomi pelasi suhteellisen tasaväkisen ottelun Pohjois-Amerikan joukkueita vastaan, ja hallitsi Ruotsia vastaan hienokseltaan tapahtumia, niin onko vika penkin takana, jos kuitenkin Suomi puolivälierässä peliä hallitsee? Jos maalintekotaito on tuota tasoa, niin ei siinä valmentaja voi hirveästi tehdä. Toki ylivoima oli aivan puhdasta paskaa, ja siitä Jortikan on kannettava vastuu. Mutta noin muutoin Jortikan joukkue pelasi tasapainoisesti molemmissa päissä kenttää. Erikoistilanteissa Suomella ei vain ollut sellaisia johtohahmoja, joiden avulla peli olisi voinut lähteä rullaamaan, ja samaan aikaan Jortikan metodit eivät uponneet. Noin muutoin Jortikka saa minulta puhtaat paperit, ja jos vain mahdollista niin mielestäni olisi hienoa, jos hän valmentaisi Suomea ensi vuoden kotikisoissa. Jos jotain Suomen nuorten maajoukkue tarvitsee, on se jatkuvuutta.

Puolustajista Suomen johtava pelaaja oli Julius Honka. Honka pelasi maksimissaan kelvollisen turnauksen, eikä se vain yksinkertaisesti riitä. Muihin puolustajiin verrattuna Hongan turnaus oli valtava menestys, mutta ei Honka ollut sellainen pelaaja ja ykköspakki, kuin hänen olisi pitänyt olla, mikäli Suomi olisi halunnut edetä turnauksessa mitalipeleihin. Lintuniemi oli kiekollisesti aivan yössä, vaikka pelaa jatkuvasti pienessä kaukalossa. Hänen olisi pitänyt näyttää esimerkkiä, ja pysyä kiekossa ahtaissakin paikoissa. Kiekollisessa pelissä Lintuniemi oli joukkueen huonoin, ja se on paljon sanottu pelaajasta, joka pelasi Suomen ykköspakkiparissa.

Kuten jo aiemmin totesin, oli Suomi turnauksessa mukana ilman ykkössentteriä. Aleksi Mustosen taso ei vain yksinkertaisesti riitä, ja siitä on sinänsä turha Mustosta syyttää, kun ei vain parempia ole tarjolla. Harmi, että Suomen juoniorituotannossa ei saatu näihin kisoihin tuotettua sellaista sentteriä, jolla olisi voitu edetä pidemmälle. Ironisesti voisi todeta, että Suomessa tehtiin Barkovin osalta liiankin hyvää työtä. Artturi Lehkosen olisi myös pitänyt ottaa välillä joukkue harteilleen ja Yhdysvaltoja vastaan näin tapahtuikin. Noin muutoin Lehkosen turnaus jäi kyllä äärimmäisen vaisuksi, ja edelleen Suomen johtavat pelaajat olivat järjestään huonompia, kuin vastustajien vastaavat.

Suomi pelasi minun (ja Kari Jalosen) mielestä hyvän turnauksen. Pelillisesti Suomen turnaus oli itse asiassa äärimmäisen hyvä ja positiivinen. Suomi ei tehnyt paljoa maaleja, mutta eipä paljoa päästänytkään. Mutta huono maalintekotaito yhdistettynä yhteen kaikkien aikojen surkeimmista ylivoimista ajoi Suomen tilanteeseen missä nyt ollaan. Jos unohdetaan maalinteko, niin Suomi teki turnauksessa kaiken hyvin ja oikein. Valitettavasti Suomen kannalta, maalinteko on vain olennainen osa peliä.
 

Lert

Jäsen
Suosikkijoukkue
Manchester United, TPS
Kasperi Kapanen puhui mitä ajattelee ja miten koki. Suomi hallitsi peliä mutta kevyet jäähyt Suomelle ratkaisivat pelin. En ymmärrä miksi tässä pitää lähteä heti hirveästi dissaamaan poikaa. Kaverilla oli varmasti paljon paineita turnaukseen lähtiessä ja hän aloittikin huonosti. Mutta pystyi hyvän pelaajan tapaan parantamaan koko ajan. Hyvä poika se on!

Olen iloinen, että Suomella on Kasperin tasoinen pelaaja. Pari huonoa peliä ei mun silmissä muuta kokonaiskuvaa, eikä sitä millä asenteella hänestä yleisesti puhun.
 

Kiekura

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Jos asiaa katsotaan USA:n (tai Kanadan kannalta), eihän arvoturnauksia ole kuin Olympialaiset (ja World Cup kun se on hengissä). Nämä jokavuotiset MM-kisat Euroopassa ovat tilaisuus huuhtoa pois mielistä putoaminen NHL:n playoffeissa varhaisessa vaiheessa ja viettää aikaa viihteellä ilman perhettä... Ei niissä menestyminen kiinnosta ketään, mutta niihin osallistutaan koska se on hauskaa.

Se että USA, Kanada, Ruotsi taikoo kymmeniä nuoria maalintekijöitä NHL:ään on jotenkin aivan paskaa verrattuna siihen, että Suomi voittaa pronssia/hopeaa/kultaa jossain osalle joukkueista lähes höntsätason MM-turnauksessa. Suomen pelaaminenhan perustuu 100 prosenttisesti puolustuspeliin, jossa pyritään estämään vastustajaa tekemästä maalia. Toistaiseksi sillä on pärjätty, mutta pärjätäänkö jatkossa ja kuinka pelaajilla on halua sitoutua sellaiseen pelitapaan joka ei kehitä yksilöiden hyökkäysosaamisen taitoja?

Eipä tästä muuta. Suomen maalinteko-ongelma on jokaisen ymmärrettävissä jos halua ymmärtämiseen on.

Olympialaiset vuodesta 1992

Kanada
Mitallit: 5
Ruotsi
Mitallit: 3
Suomi
Mitallit: 5

USA
Mitallit: 2

Ja World cup/Kanada cuppi

Kanada
Ruotsi
  • 1991 - Hävisi välierässä
  • 1996 - Hävisi välierässä
  • 2004 - Hävisi puolivälierässä
Suomi
USA
  • 1991 – Hävisi finaalissa
  • 1996Kultaa
  • 2004 – Hävisi välierässä
Ihan hyvinhän tuo Suomi on pärjännyt jos vertaillaan 90 luvulta lähtien noita Olympialaisia ja World Cup/Kanada Cup. Kanadahan noissakin on ihan ylivoimainen ykkönen ja suomeltakin uupuu se kaikista kirkkain
 

jannet85

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Carolina Hurricanes
Minun mielestäni Suomi kaatui yksinkertaisesti heikkoon valmennukseen. Siitä on seurausta: Heikko ylivoima, heikko alivoima, heikko peluutus, heikko pelisysteemi ja itseluottamuksen puute, joka taas vaikuttaa suoraan viimeistelyyn ja maalipaikkojen luomiseen. Juu, valmentaja ei pysty lyömään kiekkoa sisään, mutta kun koutsi pystyy myymään pelitavan pelaajille sillä tavalla, että pelaajat uskoo että me voidaan pärjätä tällä kelle tahansa, niin pelaajien itseluottamus kasvaa potenssiin. Otetaan nyt sitten vaikka esimerkiksi viime kisoista Mäenalanen, joka ei loistanut ennen kisoja eikä niiden jälkeen, mutta niin vain voitti maalipörssin. Tämä on mielestäni osiltaan pelitavan ja valmentaja Karri Kiven ansiota.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Ihan hyvinhän tuo Suomi on pärjännyt jos vertaillaan 90 luvulta lähtien noita Olympialaisia ja World Cup/Kanada Cup. Kanadahan noissakin on ihan ylivoimainen ykkönen ja suomeltakin uupuu se kaikista kirkkain

Hyvä vertailu. Tosin siitähän ei ollut kysymys. Yritän viimeisen kerran. Sen jälkeen ei muuta kuin kädet pystyyn tältä suunnalta:

Ongelma. Suomesta ei nouse maalintekijöitä ja syöttökoneita NHL:ään kun tarkastelujakso on viimeiset noin 10 vuotta. Aiemmin on kyllä noussut. Selänne, Kurri, Koivu, Jokinen, Ruuttu jne.

Analyysi. USA teki ison muutoksen junioritoimintaansa kymmenkunta vuotta sitten. Ruotsi teki myös. Joko niiden seurauksena tai muista syistä USA:n junioripolku tuottaa kohtuullisen määrän maalintekijöitä NHL:ään. Ero on valtava kun vertaa Suomeen viimeisen noin 10 vuoden aikana. Aivan valtava. Sama pätee Ruotsiin, jonka juniorituotannosta nousee jatkuvasti uusia, nuoria huippupelaajia NHL:ään ratkaisevaan rooliin. Suomesta vastaavia pelaajia ei juuri tule.

Ratkaisu. Suomen tulee perehtyä tarkkaan siihen mitä USA ja Ruotsi ovat tehneet ja kopioida sieltä kaikki se joka kehittää suomalaispelaajien henkilökohtaista taitoa nykyistä systeemiä enemmän. Osin näin on jo ilmeisesti tehtykin. Yksilötaidon kehittämistä ovat vaatineet valmentajista mm. Westerlund ja Jukka Jalonen.

***

Maajoukkuevertailut kertovat Suomen osalta siitä, kuinka Selänne, Koivu, Jokinen ja kumppanit jaksoivat vielä osin jopa Sotshin olympialaisiin asti. Lisäksi maajoukkueen menestys riippuu erittäin paljon pelitavasta ja valmennuksesta. Suomi on pärjännyt mielestäni paremmin kuin pelaajataso antaisi aihetta. Olemme korjanneet taidollista etumatkaa paremmalla pelikirjalla, meidän pelillä ja yhteistyöjääkiekolla sen lisäksi, että Suomessa osataan maalivahtivalmennus. Se että osaamme jääkiekon pelikirjan muita paremmin ei saa olla syy sille, että pelaajien henkilökohtainen taitotaso on pudonnut ja putoaa edelleen kun verrokkina on muut huippumaat.

Maajoukkuevertailun heikko puoli on yllä olevan lisäksi kahdessa muussa eri asiassa. Se mittaa vanhaa aikaa koska Suomen huippupelaajat olivat niin kauan mukana. Selännekin oli 42v (tms) pelatessaan Sotshissa. Kyse on kuitenkin siitä, miten Suomen pelaajatuotanto on onnistunut viimeisten noin 10 vuoden aikana kun USA ja Ruotsi ovat heittäneet uudenlaisen haasteen.

Toiseksi Suomen tai muiden pelaajatuotannon onnistumista ei voida mitata maajoukkueen esityksillä. Eihän missään muuallakaan verrata työntekijöiden onnistumista sillä miten he pärjäävät vapaa-ajan harrastuksissaan. Pelaajatuotannon onnistumisen mittari on yksinkertaisesti siinä, kuinka hyvin se tuottaa huippuja ja keskivertoa parempia pelaajia kovimmille markkinoille eli NHL:ään.

Maajoukkupelaamisen ja -valmennuksen onnistumismittarina voidaan sitten pitää mm. MM-kisoja, Olympialaisia, EHT:tä jne, mutta se on eri asia kuin pelaajatuotannon onnistuminen taidon osalta. Nämä kaksi asiaa on hyvä osata erottaa toisistaan. Muussa tapauksessa käy kuten Sihvosen, joka PAF:n kolumnissaan näkee pelaajakehityksen väistämättömät muutostarpeet jotenkin Suomen nykyisen pelaamisen eli meidän pelin ja yhteistyöjääkiekon vastaisina.
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Mitalipelit kisoissa enää jäljellä ja niihin on minulla vain yksi suosikki. Kanada on ollut kisoissa mielestäni askeleen tai kaksi muita edellä ja esittänyt kokonaisuutena hienoa jääkiekkoa, mistä kertoo myös joukkueen maaliero 29-4. Tällaisessa turnauksessa on silti vielä mahdollisuutensa suosikin kaatamiseen, kun yhdellä pelillä ratkotaan mitaleja. Toivottavasti Slovakia ja Ruotsi/Venäjä pystyisi tarjoamaan ainakin tasaisen vastuksen vielä näissä mitalipeleissä.

Kanadan osalta joukkueella nähtiin Tanskaa vastaan yksi kokoonpanomuutos, kun Robby Fabbri loukkasi jalkansa taklatessaan Anders Krogsgaardia ja joutuu jättämään kisat kesken. Omasta mielestäni Fabbri oli kisoissa ensimmäisen pelin jälkeen vähän pimennossa, vaikka kyllä hänestä ylivoimaan mailataitavana pelaajana hyötyä oli. Silti vähän ihmettelin Kanadan Groulxin päätöstä erottaa McDavidin ja Fabbrin tutkapari ennen kisoja - kaksikko toimi erinomaisesti yhteen harjoituspeleissä tämän vuoden puolella ja uskoin tuon kaksikon jatkavan yhdessä ennen turnausta. Kuitenkin kun Lazar vapautui NHL:stä kisoihin, hänet haluttiin ajaa Fabbria kokeneempana ja valmiimpana McDavidin oikealla puolella sisään. Nyt he ovatkin parantaneet turnauksen kestäessä, joten kun mitalipelit ovat edessä, tuo päätös näyttää toimivalta.

Kanadan pyrkiessä tasapainottamaan ketjujaan, Fabbrin paikan Kanadan kolmosessa otti Tanskaa vastaan Jake Virtanen, joka näin pääsi hänelle parempaan oikean laiturin paikkaan aikaisemman kakkosen vasemman laiturin roolin sijaan. Virtasen paikan kakkosen vasemmalta puolelta otti puolestaan Kanadan kapteenistoon Suomessa keväällä pelatuissa 18-vuotisten kisoissa kuulunut Brayden Point. Point tuo ketjuun käsiä, mutta ei paikkaa Virtasen voimakasta ison jään luistelua (pienessä tilassa kääpiön kokoinen Point voi olla parempikin liikkumaan kuin Virtanen), fyysisyyttä eikä täysin laukaustakaan. Näkemäni perusteella McDavidilla ja Lazarilla on kuitenkin mainittu kemia löytymässä ja kun he pystyvät nostamaan itsekin kiekkoa hyvin keskialueen yli ja ajavat aktiivisesti maalille, tuolla kaksikolla on hyvä jatkaa.

Ykkönen, nelonen ja puolustus Kanadalla on säilynyt edelleen koskemattomana ja noihin ei muutoksia tarvikaan tehdä. Maalilla Slovakiaa vastaan jatkaa Fucale, mutta maalivahtipeli on oikeastaan ainoa, jossa Slovakialla voi olla ennakkoon etu. Mitään Fucalelta pois ottamatta (häntä ei olla kunnolla vielä testattu), Godla on vaan ollut todella hyvä. Tosin kisojen ensimmäisessä pelissä Kanada ampui Godlan reikiä täyteen jo ensimmäisen 10 minuutin sisään ja voitti sen pelin lopulta 8-0 numeroin. Slovakia on kisojen kestäessä nähdäkseni parantanut ja vaikka Kanadallakin roolitukset ovat alkaneet toimimaan koko ajan paremmin, en usko ainakaan niin helppoa iltaa Kanadalle tulevan. Toivottavasti Slovakia pystyisi jotenkin Godlan johdolla venymään ja pitämään pelin mielenkiintoisena mahdollisimman pitkään. Tsekkivoitto oli joukkueelle jo henkisesti iso saavutus, joten nähtäväksi jää mitä se peli tekee jatkolle.

Toinen semifinaalipari Ruotsi-Venäjä on ennakkoon tasaisempi. Alkusarjassa joukkueet kohtasivat toisensa ja silloin Ruotsi venyi lopulta 3-2 voittoon puolustaja Gustav Forslingin tehdessä kaksi maalia. Venäjä on pelannut hyvää joukkuepeliä ja maalta löytyy taitoa, vaikka mitään Malkineita ei riveissä olekaan. Joukkue on kuitenkin tasaisen laadukas ja kärki pystyy tekemään tarvittavat maalit. Eniten minut on yllättänyt heiltä maalivahti Shestyorkin. Näin häneltä pari peliä marraskuussa Super Seriesissa ja niissä hän ei vakuuttanut ollenkaan, mutta on ollut nyt kisoissa hyvä (torjuntaprosentti 94.95% ja päästettyjä maaleja 1.67).

Ruotsi on puolestaan vakuuttanut minut ennen kaikkea erikoistilanteillaan ja heillä onkin ollut kisojen paras alivoima ja ylivoima. Alivoima ei ole päästänyt vielä yhtään maalia 16 vastustajan yrittämällä ja ylivoima on toiminut peräti 50%:sti (24 kertaa / 12 maalia). Venäjä on ottanut kisojen eniten kakkosia, joten tuossa voisi olla Ruotsin sauma. Yksilöistä mielenkiinto kohdistuu William Nylanderiin ja Forslingiin. Forslingin peli ei ole puolustussuuntaan vielä valmista, mutta hän on vaarallinen hyökkäyspäässä ja erityisesti ylivoimilla kovan laukauksen ansiosta. Forslingilla on viiden pelin jälkeen kahdeksan pistettä ja turnauksen pakkien pistepörssin voitto on käytännössä jo varma (kakkosena olevalla Kanadan Madison Bowiella on neljä pistettä ja kolmen pisteen pakeista mukana ovat enää Ruotsin Aho, Kanadan Morrissey ja Hicketts sekä Venäjän Rafikov). Forsling on tehnyt 1.6 pistettä peliä kohden ja tuo lukema on yksi kaikkien aikojen kovimmista puolustajalta yksissä kisoissa. Saa nähdä jatkuuko Nylanderin ja Forslingin lentokeli loppuun saakka.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Ratkaisu. Suomen tulee perehtyä tarkkaan siihen mitä USA ja Ruotsi ovat tehneet ja kopioida sieltä kaikki se joka kehittää suomalaispelaajien henkilökohtaista taitoa nykyistä systeemiä enemmän. Osin näin on jo ilmeisesti tehtykin. Yksilötaidon kehittämistä ovat vaatineet valmentajista mm. Westerlund ja Jukka Jalonen.

Tosi hyvä, että otit myös ratkaisun esille. Se tuppaa usein jäämään pois näistä keskusteluista. Minusta voisi vielä selvemmin korostaa Ruotsin esimerkkiä - yhteiskuntana ja kiekkomaana se ei mitenkään radikaalisti poikkea Suomesta, eikä siellä myöskään mitenkään radikaalisti enemmän liiku rahaa huippukiekossa. Mutta radikaali ero on ollut ehkä n. 10-15 vuoden ajan huippupelaaja-tuotannossa. Kuitenkin vaikuttaa siltä, ettei Suomessa ole kovin tarkasti perehdytty Ruotsin malliin saatikka ruvettu sitä soveltavin osin kopioimaan. Miksiköhän? Onko tässä taustalla suomalaisten jääkiekkopiirien sisäänpäänkääntyneisyys ja konservatiivisuus?

Selvää on että yksilötaitojen kehittämisen osalta on jokin merkittävä ero - miksi meikäläisestä massasta, joka on edelleen hyvinkin taaja, ei enemmän erotu huippuyksilöitä? Ylikorostetaanko liian nuorena nöyrää ja epäitsenäistä pelikirjakiekkoa ja karsitaan luovuutta ja yksilövapauksia liikaa? Ei nuorisovalmennuksessa tärkein asia ole voitetut sarjat ja turnaukset vaan tuotetut huiput ja ammattilaispelaajat. Missä viipyy tälläisten tekijöiden vakava analyysi, ja Ruotsin mallin vakava analyysi ja systemaattinen vertailu suomalaiseen juniorikiekkoon?
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
http://yle.fi/urheilu/ovatko_suomen..._kehittaa_pelaajia_pohjois-amerikkaan/7719181(Linkki YLE:n sivuille)

Kari Jalonen vaatii, että suomalaisia nuoria pelaajia kehitettäisiin enemmän NHL:n tarpeisiin. Samassa jutussa Jalonen myöskin toteaa kylmän faktan nykyisen SM-Liigan tasosta ja siitä, että nuoret huippumme eivät oikein tiedä, millä tasolla he ovat, kun lähtevät pahasti heikentyneestä Liigasta P-Amerikkaan.

Hienoa, että Jaloselta löytyy tahtotilaa kehittää suomalaista jääkiekkoilua, vaikka missään kriisissä ei olla. Onhan se jo tälläkin palstalla todettu, että Liiga ei vaan kykene täysipainoiseen pelaajakehitykseen, koska täällä pelataan todella hidastempoista kiekkoilua puolustusmentaliteetilla. Ruotsissa onnistutaan pelaajatuotannon osalta loistavasti, koska siellä päämääränä on pelaajien virta änäriin. Suomessa taas.. En oikein tiedä, mihin sarjaan täällä kehitetään kiekkoilijoita. Mutta valoa tunnelin päässä on, esim. Kärpät teki Puljujärven kanssa kehityssuunnitelman, jossa "Pulju" pyritään saamaan NHL-kuntoon.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
http://yle.fi/urheilu/ovatko_suomen..._kehittaa_pelaajia_pohjois-amerikkaan/7719181(Linkki YLE:n sivuille)

Kari Jalonen vaatii, että suomalaisia nuoria pelaajia kehitettäisiin enemmän NHL:n tarpeisiin. Samassa jutussa Jalonen myöskin toteaa kylmän faktan nykyisen SM-Liigan tasosta ja siitä, että nuoret huippumme eivät oikein tiedä, millä tasolla he ovat, kun lähtevät pahasti heikentyneestä Liigasta P-Amerikkaan.

Upeaa että Kari Jalonen otti pelaajakehitykseemme kantaa! Samoin @mjr nosti esille hyviä ajatuksia mm. perusteellisen analyysin tarpeellisuudesta. Ehkä tässä pelaajakehitysasiassa päästään vähitellen eteenpäin ja ymmärretään NHL:n olevan oikea mittari tuloksille. Epäilen että moni tämän oikeasti tietääkin, mutta kun tulokset ovat niin murskaavat suomalaisen kenttäpelaajan taitokehityksen osalta, mennään piiloon eikä uskalleta tehdä oikeita arvioita ja niiden pohjalta parempia ratkaisuja.
 
Viimeksi muokattu:

chauron

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIMARS
Kirjoitin jo toiseen ketjuun, mutta ensi kerralla voisi kanssa hoitaa tuon leirityksen rauhassa ja kunnolla, eikä niin että esim. Husso lähtee käymään vielä pelaamassa yhden liigapelin illasta 2 päivää ennen reissua. Pahimmassa tapauksessa olisi loukkaantunut siellä ja turnaus ohi.

Leirityksen aikana käytäisiin läpi kaikki tarvittavat asiat ja varsinkin erikoistilanteet, joissa oltiin tänä vuonna aivan täydellisen avuttomia. Vaikka sitten kavennetussa kaukalossa jos mahdollista. Turnauksen aikana on aika myöhäistä enää liikoja muuttaa.
 

King Jeremy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool, Bayern München ja Boston Celtics
Kirjoitin jo toiseen ketjuun, mutta ensi kerralla voisi kanssa hoitaa tuon leirityksen rauhassa ja kunnolla, eikä niin että esim. Husso lähtee käymään vielä pelaamassa yhden liigapelin illasta 2 päivää ennen reissua. Pahimmassa tapauksessa olisi loukkaantunut siellä ja turnaus ohi.

No sitten pitäisi Liigan olla tauolla, jos tuota haluttaisiin. Tosin, en nyt tiedä, mitä merkitystä sillä on pelaajatuotannon kannalta, miten nuorten maajoukkue menestyy yksittäisessä turnauksessa, kun kuitenkin yksittäisessä pelissä voidaan voi tapahtua mitä tahansa. Pitää katsoa hieman pidemmällä aikavälillä tätä asiaa, ja jos (ja kun) tavoite on, että maamme tuottaa jatkuvasti hyviä pelaajia, on pitkässä juoksussa se ja sama, jos kerran 10 vuodessa joku veskari käy kesken leirityksen pelaamassa yhden matsin.
 

chauron

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIMARS
Ei välttämättä, vaan pitäisi olla vain vahva konsensus ja ymmärrys sille, että pelaaja on valittu edustamaan kotimaataan ja annetaan rauha tehdä niin. Kait sitä jonkunlaista porkkanaakin siihen vois ajatella, jotta seurat saataisiin "motivoitua" paremmin.

Koko liigassa pelaa niin muutama kaveri että ei ole pointtia pysäyttää koko liigaa.
 

Kiekura

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Tosi hyvä, että otit myös ratkaisun esille. Se tuppaa usein jäämään pois näistä keskusteluista. Minusta voisi vielä selvemmin korostaa Ruotsin esimerkkiä - yhteiskuntana ja kiekkomaana se ei mitenkään radikaalisti poikkea Suomesta, eikä siellä myöskään mitenkään radikaalisti enemmän liiku rahaa huippukiekossa. Mutta radikaali ero on ollut ehkä n. 10-15 vuoden ajan huippupelaaja-tuotannossa. Kuitenkin vaikuttaa siltä, ettei Suomessa ole kovin tarkasti perehdytty Ruotsin malliin saatikka ruvettu sitä soveltavin osin kopioimaan. Miksiköhän? Onko tässä taustalla suomalaisten jääkiekkopiirien sisäänpäänkääntyneisyys ja konservatiivisuus?

Selvää on että yksilötaitojen kehittämisen osalta on jokin merkittävä ero - miksi meikäläisestä massasta, joka on edelleen hyvinkin taaja, ei enemmän erotu huippuyksilöitä? Ylikorostetaanko liian nuorena nöyrää ja epäitsenäistä pelikirjakiekkoa ja karsitaan luovuutta ja yksilövapauksia liikaa? Ei nuorisovalmennuksessa tärkein asia ole voitetut sarjat ja turnaukset vaan tuotetut huiput ja ammattilaispelaajat. Missä viipyy tälläisten tekijöiden vakava analyysi, ja Ruotsin mallin vakava analyysi ja systemaattinen vertailu suomalaiseen juniorikiekkoon?

Tämä tuntuisi olevan ongelma. Käykääpä joskus katsomassa junnujen pelejä ja menkää katsomaan siten että olette vaihtoaition takana. Jokaiselle pelissä on niitä kohtia missä joku vähän vetääkin kikkaa/haastaa, vie kiekkoa ylös yksin vaikka oli sovittu jotain muuta. Sen jälkeen kuunnelkaa sen valmentajan reaktiota. Tai menkää katsomaan harjoituksia ja mitä siellä treenataan. Tuntuu että ihan nuoremmissa treenataan laukauksia ja luistelua paljonkin, mutta heti kun hypätään C-junnu ikään ja ylöspäin niin se jääkin pois ja odotetaan että kaikki tuo tapahtuu omalla ajalla (mitä kyllä pitäisikin tapahtua). Sen jälkeen se onkin niitä 1-0/1-1/2-1/3-2 kiertoja, pelejä, ylivoima/alivoima. Moket lämmitellään kiertojen aikana ja siinä ei silloin pahemmin laukausta treenailla :P
 

Jaws

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, San Jose Sharks, Slovakia, Baltimore Ravens
Jos ennen nukkumaanmenoa ja mitalipelejä heittäisi all-star-ketjullisen:

Nic Petan (CAN) - Connor McDavid (CAN) - Curtis Lazar (CAN)
Gustav Forsling (SWE) - Mislav Rosandić (SVK)
Denis Godla (SVK)

MVP: Denis Godla (SVK)

Millaisia viritelmiä muilla? Sam Reinhart ei mahdu, kun kolme muuta kanukkia on jo - uskomatonta tulivoimaa Kanadalla. Rosandić lienee kaikille ihan tuntematon, mutta on mielestäni ollut Slovakian paras pakki näissä kisoissa. Forsling selkeä valinta. Yhtä en edes perustele.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Nyt finaalijoukkueiden ollessa selvät Suomenkin suoritus helpompi positioida. Itse pelaamisesta ja pelaajista on varmaan sanottu kaikki olennainen. Arvosanani Suomen suoritukselle on 7,5. Suomi hävisi Slovakialle, mikä oli tietenkin alisuoritus, mutta kun ottaa huomioon Slovakian maalivahdin tason, niin häviökään ei ollut niin suuri pettymys. Suomi hävisi etukäteen vahvemmille joukkueille. Ruotsi olisi ollut toki voitettavissa, mutta jos yv ei toimi, matseja ei tällä tasolla yleensä voiteta.

Kaiken kaikkiaan suoritus oli normisuoritus, tasapaksujuttu, joka ei jää millään lailla mieleen ja josta ei mitään kerrottavaa jälkipolville löydy. Materiaalissa Suomi on lähes aina jäljessä Ruotsia, Kanadaa, Venäjää ja USA:ta, joten silloin jo(t)kin muu(t) tekijä(t) pitäisi olla paremmin kunnossa. Suomi olisi voinut pelata pronssista, jos olisi voittanut Slovakian. Tämä taas alleviivaa sitä, että kaikki loppusijoitukset eivät aina kerro kaikkea maan tasosta. Lohkojaot ja otteluohjelma vaikuttavat myös sijoituksiin. Mutta ilmanmuuta Suomen sijoitus oli täysin ansaittu, Minkäänlaista kitinää sijoituksesta ei kannata ylläpitää.

Jortikan jatko ei tyydytä minua, mutta vielä pahempi vaihtoehto on, että heitetään joku harjoittelija/ valmentajakurssin käynyt ex-tähti kehiin. Kotikisojen paineissa varmaan Jortikka on kuitenkin realistina aina hyvä valinta medioiden eteen.
 

Dissonanssi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Moderaattorit
Jos ennen nukkumaanmenoa ja mitalipelejä heittäisi all-star-ketjullisen:

Nic Petan (CAN) - Connor McDavid (CAN) - Curtis Lazar (CAN)
Gustav Forsling (SWE) - Mislav Rosandić (SVK)
Denis Godla (SVK)

MVP: Denis Godla (SVK)

Millaisia viritelmiä muilla? Sam Reinhart ei mahdu, kun kolme muuta kanukkia on jo - uskomatonta tulivoimaa Kanadalla. Rosandić lienee kaikille ihan tuntematon, mutta on mielestäni ollut Slovakian paras pakki näissä kisoissa. Forsling selkeä valinta. Yhtä en edes perustele.

Voi syyttää toki värilaseista, mutta en kyllä oikein ymmärrä, millä järjellä Reinhartin tuosta pois jättää. Reinhartin ketju on pelannut ihan koko turnauksen vastustajan ykköstä vastaan ja lähes ainoa syy siinä on Reinhart itse. Hän myös pelaa ykkösalivoimaa sekä ykkösylivoimaa. Tästä huolimatta hänellä on enemmän pisteitä kuin Lazarilla ja saman verran kuin McDavidilla. Tähän päälle sitten vielä kolme pykälää parempi plusmiinus-lukema.

Tuo laittamasi kakkoskenttähän hyötyy aivan järjettömästi siitä, että Reinhartin kenttä nollaa tuon vastustajan parhaimman kentän. Tästä huolimatta noiden kenttien tehoilussa ei ole eroa, vaikka toinen kentistä pelaa vaikeampia minuutteja. Jaws varmaan huomasi, kuinka aseeton Martin Réway oli tuossa välierämatsissa? Syytä voi jokainen miettiä.

Toki McDavid ja Petan ovat esittäneet hienompia yksilösuorituksia dynaamisuutensa ansiosta, mutta ei sellaisilla asioilla pitäisi paremmuutta ratkaista.
 
Viimeksi muokattu:

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Jortikan jatko ei tyydytä minua, mutta vielä pahempi vaihtoehto on, että heitetään joku harjoittelija/ valmentajakurssin käynyt ex-tähti kehiin. Kotikisojen paineissa varmaan Jortikka on kuitenkin realistina aina hyvä valinta medioiden eteen.

Oli mielenkiintoista katsoa yöllä kuinka Venäjä pelasi välillä aika puhtaasti pieneen kaukaloon sovitettua Meidän peliä. Hitaissa ja puolihitaissa (näissä kisoissa) lähdöissä Venäjä pelasi taitavasti myös keskustan kautta ja rakensi useita laatupaikkoja joko 3vs3 tai paremalla voimasuhteella. En ole Jortikan jatkosta(?) lainkaan innoissani ja jos näin on, toivon että Jortikka nöyrtyy analysoimaan hyökkäyspelaamisen osalta jääkiekkoa muutenkin kuin jatkuvan valittamisen ja tuomareille esitettävän kulmakarvapelin kautta. Suomen hyökkäyspelaamista olisi auttanut näissä kisoissa paljon se, jos hyökkääminen 5vs5 olisi tapahtunut samalla kaavalla kuin Kivellä. Väitän että tämä ongelma on pääosin valmentajan osaamisesta tai osaamattomuudesta kiinni. Kiven aikana mentiin jopa viisikkona viideltä kaistalta, pelattiin keskustan tai laidan kautta lyhyin syötöin maalipaikat ja pakit tai pakki tuki voimakkaasti hyökkäyksiä. Ne myös rytmitettiin hyvin. Toki silloin oli leveä kaukalo, mutta hieman samaa nähtiin nyt Venäjältä Ruotsia vastaan ja kun Venäjän viisikkopelaaminen on paremmin organisoitua kuin kaiketi koskaan Venäjän U20 osalta, Kanadakin tulee olemaan ongelmissa. Kanadan peli on perustunut enemmän kuitenkin yksilötaitoon kuin Venäjän, joten tässä on klassinen asetelma jossa Suomi on usein ollut.

Samalla on tullut yksi asia selväksi. Sovittamalla meidän peliä pieneen kaukaloon ja yhdistämällä se sellaisen henkilökohtaisen taidon kanssa kuin Venäjällä on, saadaan taitava ja voittava joukkue.
 
Viimeksi muokattu:

Lert

Jäsen
Suosikkijoukkue
Manchester United, TPS
Oli mielenkiintoista katsoa yöllä kuinka Venäjä pelasi välillä aika puhtaasti pieneen kaukaloon sovitettua Meidän peliä. Hitaissa ja puolihitaissa (näissä kisoissa) lähdöissä Venäjä pelasi taitavasti myös keskustan kautta ja rakensi useita laatupaikkoja joko 3vs3 tai paremalla voimasuhteella.

Venäjä pelasi todellakin juuri niin kuten Suomen olisi pitänyt pelata. Olen suorastaan hämmentynyt, kuinka hienosti Venäjä pelaa sitä Meidän peliä.
 

Lico

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks, Helsingin Jokerit
Reinhart sekä Lazar kuuluvat tähdistökentälliseen, kolmas hyökkääjä lienee ruotsalainen tai venäläinen. Maalilla joko tämä Godla (yhden pelin nähnyt) tai Venäjän Shestyorkin. Ruotsalainen varmaan kolmas vaihtoehto. Forsling selvä valinta.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Kieltämättä Groulxilta ja kumppaneilta hyvä peliliike siirtää Petan kakkoseen Slovakiaa vastaa, sillä Kanadan hyökkäyspeli vapautui vähän hitaan alun jälkeen. Huonona puolena tuossa tosin voi olla se, että nyt Kanada on entistä enemmän kahden ketjun joukkue tuolla peluutuksella. Lisäksi en olisi itse lähtenyt rikkomaan hyvän kemian löytänyttä nelosta. Iskun päälle saanutta ja selvästi Slovakiaa laajemmalla arsenaalilla hyökkäävää Venäjää vastaan kahden ketjun peli ei välttämättä riitä.
 

Dissonanssi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Moderaattorit
Kieltämättä Groulxilta ja kumppaneilta hyvä peliliike siirtää Petan kakkoseen Slovakiaa vastaa, sillä Kanadan hyökkäyspeli vapautui vähän hitaan alun jälkeen. Huonona puolena tuossa tosin voi olla se, että nyt Kanada on entistä enemmän kahden ketjun joukkue tuolla peluutuksella. Lisäksi en olisi itse lähtenyt rikkomaan hyvän kemian löytänyttä nelosta. Iskun päälle saanutta ja selvästi Slovakiaa laajemmalla arsenaalilla hyökkäävää Venäjää vastaan kahden ketjun peli ei välttämättä riitä.

Isoin syy tähän lienee se, että Nick Ritchie ja Jake Virtanen ovat olleet ainakin omaan silmääni melko kovia pettymyksiä. Ritchien jalkanopeus (eli sen puute) on selkeä ongelma, ja mies tuntuu olevan paljon pelin ulkopuolella. Jake Virtanen taas vaikuttaa enemmän ja enemmän kaverilta, jolla on huippuluokan työkalut, mutta se kuuluisa työkalupakki on pahasti hukassa. Jotenkin tilanteet vain kuolevat hyvin nopeasti, kun hän saa kiekon. Eikä hän oikein tunnu osaavan pelata ilman kiekkoa kovinkaan tehokkaasti.

Nick Paul taas, vaikka onkin ollut itselleni positiivinen yllätys, ei ole taitotasoltaan aivan kakkoskenttäkamaa. Varaamattomalta Crouseltakaan ei ihan mahdottomia voi odottaa. Brayden Point ehkä saattaisi olla kokeilemisen arvoinen?

Kyllähän tuo Fabbrin loukkaantuminen voi olla aika merkittäväkin tekijä finaaliottelussa sen välillisten vaikutusten vuoksi. Venäjää en ole juuri katsellut, joten en osaa oikein ennakkoarvioida tulevaa finaalia.

Mielestäni nämä pudotuspelit Kanada on päässyt melko vähällä. USA-ottelu on ollut selvästi kovatasoisin, ja siinä testattiin paremmin erityisesti puolustuksen taso. Viime matseissa tuo melko kiekollinen puolustus on näyttänyt ihan hyvältä. Joe Hicketts oli USA:ta vastaan totaalisen surkean rajamailla, mutta on ollut selvästi parempi näissä parissa viime matsissa.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Isoin syy tähän lienee se, että Nick Ritchie ja Jake Virtanen ovat olleet ainakin omaan silmääni melko kovia pettymyksiä.
Mielestäni Ritchie teki nelosessa Gauthierin ja Crousen kanssa sen mitä neloselta pystyy odottamaan ja tuo ketju oli löytänyt hyvän kemian päästyään pelaamaan pari peliä yhdessä. Ketju painoi Slovakiaakin vastaan alussa muutamissa vaihdoissa hyvin paineen Slovakian maalille ja toi Kanadalle hyvän isokokoisten pelaajien osaston syvyyteen, joka vastasi myös fyysisyydestä. Valmennus selvästi uskalsi peluuttaakin tuota kokonaisuutta, eikä ketju pettänyt odotuksia. Ketju meni kuitenkin rikki, kun Kanada nosti Petanin kolmosesta kakkoseen Pointin tilalle ja kakkosessa noin reilun pelin verran kokeilemassa käynyt hobitin kokoinen Point meni taas mielestäni vähän hukkaan nelosesssa.

Virtanen puolestaan aloitti nelosessa ja pelasi hyvin, mutta hänet nostettiin kakkoseen Ritchien saamattomuuden vuoksi (mikä johtui pitkälle juuri tuosta mainitsemastasi jalkanopeudesta ja toisaalta taas Virtasen hyvästä aloituksesta turnauksessa). Siellä Jake pelasi vasenta laitaa (hän on oikea laituri) ja selvästi puolustusvelvoitteista roolia (hän ei ole puolustusvelvoitteissa parhaimmillaan), mutta aloitti mielestäni ihan hyvin ja sai ansaittuja kehuja esimerkiksi tsn:n Mark Mastersilta. Fabbrin loukkaantumisen seurauksena hänet siirrettiin kuitenkin Fabbrin tilalle kolmoseen Kanadan pyrkiessä tasapainottamaan ketjujaan. Siellä hän olisi voinut saada jotain aikaan päästessään omalle oikealle puolelle pelaamaan mailataitavan Petanin kanssa, mutta Petan siirtyikin tästä pois.

Virtasella ja Ritchiella on toki omat puutteensa pelissä, kuten useimmilla tuon ikäisillä pelaajilla ja siinäkin on varmasti isot syyt, miksi he eivät isommassa roolissa vielä ole. Tuon lisäksi Virtasen turnaus on ollut rikkonainen. Hän on pelannut ykköstä lukuun ottamatta kaikissa ketjuissa turnauksessa (johtuen osin omasta hyvästä alusta, Ritchien saamattomuudesta kakkosen roolissa ja Fabbrin loukkaantumisesta) ja kun hän ei ole saanut erikoistilanneaikaa, niin pelirytmiin pääseminen on hajavaihdoilla aina vaikeaa. Tuota rytmiin pääsemistä on vaikeuttanut erikoistilanteiden puuttumisen lisäksi vielä se, että valmennus on antanut kärjelleen todella paljon vastuuta selvissäkin peleissä.

Ymmärrän Kanadan valmennusjohtoa tällaisessa pelkästä tuloksesta pelattavassa turnauksessa täysin siinä, että he antavat kärjelleen paljon vastuuta kun tuo kärki on sen myös ansainnut. Silti tuo peluutus (ja osan hyökkäyksen peluuttamattomuus) ja ketjujen sotkeminen tässä vaiheessa turnausta tuo omat kysymysmerkkinsä. En sano, että Petanin siirto kakkoseen välttämättä huono liike olisi, sillä selvästi se herätti Kanadan Slovakiaa vastaan. Joukkue saattaa myös selvitä nelosen rikkomisesta. Ennustan kuitenkin, että entistä enemmän nuo ketjujen rukkaukset tekevät joukkueesta tuolla peluutuksella kahden ketjun joukkueen ja tuo ei ole välttämättä hyvä asia. Mutta katsotaan mihin se riittää.
 
Oli mielenkiintoista katsoa yöllä kuinka Venäjä pelasi...

Samalla on tullut yksi asia selväksi. Sovittamalla meidän peliä pieneen kaukaloon ja yhdistämällä se sellaisen henkilökohtaisen taidon kanssa kuin Venäjällä on, saadaan taitava ja voittava joukkue.

Toki. Paitsi että Suomesta ei - lukuun ottamatta harvoja poikkeusyksilöitä, jotka nousevat huipulle mistä tahansa järjestelmistä ja järjestelmäuskovaisista huolimatta - tule yhtäkään edes lähellä em. henkilökohtaista taitotasoa olevaa pelaajaa. Siis niin kauan, kuin pienimmistäkin junioreista lähtien taitojen opettelu on valmennuksessa alisteista meidänpeleille ja milloin millekin pakkopaidalle.
Sataan kertaan mainittu laukaisu-, ratkaisu- ja maalintekotaito (laajasti käsitettynä) on ensimmäinen ja samalla fataalein, joka tässä nurinkurisessa hierarkiassa on lentänyt pesuveden mukana. Ja sen huomaa.

Se, että venäläinen juniorisysteemi (ja yhteiskunta) on hyvin toisenlainen ja pelkkä määrällinen mittakaava siinä eri, on tietysti myös fakta. Sen sijaan Ruotsista voisi ja kannattaisi oikeasti ottaa soveltaen mallia.
Tosin takavuosina se, mikä pää edellä ja missä järjestyksessä junioreille asioita opetetaan, osattiin ihan itsekin. Yksilön ja joukkueen/pelitavan valmentaminen samassa paketissa kun on ihan mahdollista - jos siitä ei tekemällä tehdä liian vaikeaa. Ja siinä sivussa hukata tärkeysjärjestystä, lajin perusluonnetta/periaatteita ja prioriteetteja.
 
Viimeksi muokattu:

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Toki. Paitsi että Suomesta ei - lukuun ottamatta harvoja poikkeusyksilöitä, jotka nousevat huipulle mistä tahansa järjestelmistä ja järjestelmäuskovaisista huolimatta - tule yhtäkään edes lähellä em. henkilökohtaista taitotasoa olevaa pelaajaa. Siis niin kauan, kuin pienimmistäkin junioreista lähtien taitojen opettelu on valmennuksessa alisteista meidänpeleille ja milloin millekin pakkopaidalle.
Sataan kertaan mainittu laukaisu-, ratkaisu- ja maalintekotaito (laajasti käsitettynä) on ensimmäinen ja samalla fataalein, joka tässä nurinkurisessa hierarkiassa on lentänyt pesuveden mukana.

Yksilö edellähän tässä pitäisi mennä kuten on moni nykyinen ja entinen maajoukkuevalmentaja linjannut. Meidän pelin tai sitä seuraavan systeemin oppii parissa kuukaudessa kun on sen aika, joten junnuista alkaen pääpaino pitää olla nykyistä enemmän pelaajan henkilökohtaisen taidon kehittämisessä. Uskon että näin myös tulee tapahtumaan ja on jo osin tapahtunutkin kunhan juniorivalmennuksesta saadaan ulos ne valmentajat, jotka valmentavat saadakseen itseään esille ja itselleen meriittiä kuinka heidän joukkueensa voittaa kaikki. Olen aivan varma, että suomalaisesta junnuorganisaatiosta nousee kansainvälisiä huipputähtiä kun moneen kertaan esillä ollut "yksilö edellä" saadaan myös käytäntöön nykyistä laajemmin. Julkisuudessakin näkyviä väitteitä siitä, että Suomesta ei enää koskaan voi nousta huippuja NHL:ään täytyy ihmetellä. Se on todellisuudessa paljon helpompaa kuin suomalaisen peliteollisuuden (kuten Supercell) murtautuminen maailman huipulle USA:n ja monen muun maan puristuksessa. Kunhan kiekossa tehdään työtä oikein, seuraava selänne, koivu, kurri, tikkanen, skriko, ruotsalainen, hagman ja moni muu on jo tulossa.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös