Maalivahtipelihän Suomen akilleen kantapää tulee olemaan. Paljon suurempi riski joukkueen menestymiselle Aittokallio/Kolppanne/Gibson tulevat olemaan kuin Helmisen taktiset taidot / pelinjohto.
Siis lähtökohtaisestihan juuri Suomen maalivahtipeli on kunnossa. Viime kaudella QMJHL:n parhaaksi veskariksi valittu Gibson sekä samoin myös Aittokallio kuuluvat oman ikäluokkansa huippuihin, turnaukseen osallistuvista veskareista ainoastaan USA:n Jack Campbell menee veskarivertailussa selvästi suomalaisten edelle.
Edelleen se tämän joukkueen heikoin osa-alue on ehdottomasti puolustus, joka on äärimmäisen kapea ja nuori. Lupaavat häkkipäät Määttä, Ristolainen ja Pokka joutuvat avainpuolustajina todella kovaan paikkaan, eikä auta kuin toivoa, että pojat siitä selviävät. Jos eivät selviä, niin viimein toivo lepää sitten maalivahtipelissä, joka ei todellakaan ole se varsinainen akilleen kantapää.
Se todellinen arvoitus löytyy sitten penkin takaa Raipen muodossa.
Kiitos Kummolan päätöksen meillä on nyt nuorten maajoukkueen puikoissa mies, jolla ei ole minkäänlaisia valmennusnäyttöjä. Harjoitusturnauksissa on harjoiteltu, mutta nyt pitäisi tulla tulosta. Kokemattoman valmentajan stressitasoa ja valmistautumista MM-kisoihin ei varmasti ainakaan helpota se, että Raipe painii tällä hetkellä aikamoisissa ongelmissa jumbona olevan Ilveksen valmennuksessa.
Suomen menestymismahdollisuuksista puhuttaessa pitäisin mitalia realismin rajoissa, mutta kova on tie takaisin mitalikantaan kuuden vuoden tauon jälkeen.
Tällä kertaa jo alkulohko (Kanada, USA, Tshekki ja Tanska) on äärimmäisen paha, eikä jatkoonpääsyyn vaadittava kolmen parhaan joukkoon selviytyminen ole mitenkään itsestään selvää.
Heti kisojen avauspelissä vastaan tulee kivikova Kanada, jonka nuorten maajoukkue on muuten viimeksi voittanut kymmenen vuotta sitten, kun mukana olivat mm. Mikko Koivu, Tuomo Ruutu, Joni Pitkänen ja Kari Lehtonen. Nyt peli vielä pelataan pienessä kaukalossa ja Kanadan kotiyleisön edessä, joten voitto olisi suoranainen ihme.
Eikä seuraava vastustaja USA ole yhtään sen helpompi. USA:n oma kehitysohjelma on tuonut viime vuosina menestystä ja huippupelaajia kasvavaan tahtiin. Samoin USA on ollut viime vuosina lyömätön Suomelle, sillä edellisin voitto on pronssimatsista vuodelta 2006.
Tanskasta on tullut viime vuosina huippuyksilöitä, Suomi mm. häviää viime vuosien NHL:n ykköskierroksen varauksissa Tanskalle 3-2. Tästä huolimatta joukkueen leveys ei vielä millään riitä, joten Suomen pitäisi pystyä ottaamaan tarvittava pakkovoitto.
Lohkon päätöspelissä Tshekkiä vastaan onkin sitten todennäköisesti ensimmäinen kuolemanpeli. Voitolla puolivälieriin ja tapiolla karsintasarjaan. Tshekin pelaajatuotanto on tyrehtynyt sen verran, että Suomi on pelissä ennakkosuosikki, mutta yhdessä pelissä kaikki on pienestä kiinni.
Jos Suomi matsin hoitaa, niin puolivälierässä vastaan tulee toisen lohkon kakkonen eli todennäköisesti Venäjä/Ruotsi, jotka sopivat vastustajina paremmin kuin pohjoisamerikkalaiset. Silti nuorten MM-kisoissa edellinen voitto Ruotsista on juurikin vuoden 2006 puolivälierästä, kun Rask nollasi yli 50 laukausta ja Laakso ratkaisi jatkoajalla.
Välierissä vastaan tulisi sitten hyvin levännyt lohkovoittaja (Kanada/USA), joten tie käynee joka tapauksessa parhaimmillaankin pronssiotteluun.