Mutta onko tosiaan aina oltava niin, että nelosketjun (tai jopa kolmosketjun) tehtävä on rymistellä ja pelata nolla-nollaa?
Suomen nuorten osalta tilanne on tosiaan se, että pienikokoinenhan tuo ryhmä saattaa olla, mutta kiekollinen potentiaali on melkoisen vahva. KalPa voisi tässä suhteessa toimia hyvänä esimerkkinä siitä, että vanhan liiton ryminäketju ei ole mikään välttämättömyys menestyvässä joukkueessa. Tietysti Suomen osalta tässä on riskinä se, että vastustajajoukkueet saattavat olla kiekollisesti vieläkin etevämpiä, jolloin hyökkäysorientoituneet mikkihiiret ovat helposti hukassa omalla puolustusalueella.
Tilanne on kuitenkin siinä mielessä aika huikea, että nelosketjuun olisi heittää sentteriksi ELITSERIENIÄ tällä kaudella 9 ottelua tehoin 2+1 tahkonnut pelaaja. En minä lähtisi valitsemaan Mustosen tai Barkovin väliltä, vaan ottaisin mukaan rohkeasti molemmat.
Ainakin Sasha jr. on varsin kykenevä pelaamaan myös alivoimaa ja hänhän on muutenkin tunnollinen kahden suunnan pelaaja. Pelaajatyyppinä siis ennemminkin Mikko Koivu kuin pelikaveri Mikke Granlund. Myös Miikka Salomäki pelaa hyvinkin reipasta peliä, vaikka ei olekaan mikään kaksimetrinen järkäle.
Toki myönnän, että esittämäni kokoonpano ei varmasti kovinkaan todennäköinen ole, mutta itseäni kiehtoisi kovasti ajatus rohkeasta pelitavasta, varsinkin kun meidän kärkipelaajat kestävät vertailun kansainvälisellä tasolla. Ja tuskin nuo alempienkaan ketjujen kaverit täysin kyvyttömiä puolustuspäässä ovat, vaikka he ehkä ensisijaisesti ovatkin hyökkäysvoittoisia pelaajia. Eurooppalaisissa pääsarjoissa puolustusvastuu lienee nimittäin huomattavasti tarkempaa kuin missä tahansa junnusarjassa.