Alkoholismi - tyhmyyttä vai sairautta

[scholl]

Missä äänestys? En pidä alkoholismia sairautena, toisaalta en sanoisi sen olevan tyhmyyttäkään. Joillekin voi sopia, mutta yleensä se on jonkinlaista heikkoutta. Mieli on heikko, yritys ei ole vahva. Monilla ongelmat eivät ole siinä viinassa, vaan jossain muualla. Jos ei viinaa niin sitten sortuvat pelaamiseen tai johonkin muuhun addiktioon. Silloin kannattaa tutkituttaa pää, jos sen äärimmäisyyksien tien kokee ongelmalliseksi, eikä pysty pysyttelemään asioiden suhteen kohtuudessa.

 

[Frank McKee]

Ekana kiitokset kirjoittajille:
vlad, asloser, krobbe, taisto-74, OneBigRed, Johnny B. Goode, Turambar ja thego.
Nämä kirjoitukset jäi päälimmäisenä mieleen, kiitos mys kaikille muille.

Mistä aloittas?
Nuorena (18-25?) elämä meni juodessa viikonloppuisin olutta kavereiden kanssa ja pidettin mukavaa.
Riennot onneksi rajoittui pe-la linjalle mutta joskus jos oli ma vapaa niin saatto mennä sunnuntaiki siinä sivussa.
Välillä enemmän, välillä vähemmän.

Nyt "aikuisena" tää saatanan kaljan juonti rupee vituttan . Ainaki kännissä.

Kasvatti isä joi ittensä hengiltä, ei oltu kyllä missään väleissä bout 20 vuoteen.
Rupes juomaan oikeen kunnolla joskus kun olin 19v ja muutin kotoo pois. Äiti jakso katella sitä vissiin sen 5 vuotta ennenku jaksoi hakee eroa.

"Faijan" juominen ja käyttäytyminen oli sitä sanallista vai miten sen sanois? Ei koskaan käyttäny fyysistä tekoa muhun tai äitiin mut se henkinen/sanallinen oli ite sitä...

No, olo helpottu äidillä ja mulla ku päästiin eroon faijasta.
Se faija oli siis helvetin hyvä ja asiallinen sillon ku se ei ollu kännissä.
Sille ei vaan sopinu viina, se oli semmosta rähinävettä suusanallisesti et ei mitään järkee.

Tähän väliin sattu kaikkee mut summa summarum,
poliisi soitti 3 vuotta sitte mulle töihin ja jätti soittopyynnön ku en heti kerenny luuriin.
Pomo tuli tuomaan sen soittopyynnön ja heti tiesin mitä on tapahtunu ennenku edes soitin takas,
"faija" on lähteny juoppojen taivaaseen.

Kävin sitte kattoon sen viimesen asumuksen ja ei saatana et mua v...ttaa ku en ottanu siitä läävästä missä se asu yhtään valokuvaa esimerkiksi Meille kaikille meille jotka juovat.


V...tu oli se karu näky! Oksennus...
Toivottavasti kenenkään Teidän ei tarvi koskaan nähdä samaa.
Tai toivottavasti joskus näätte saman niin se elämänkuva saattaa muuttua?

Prologi on kerrottu ja nyt asiaan:

Liki 8v. sitten rakastuin tulisesti ja tässä ollaan.
Onnistuin jättämään taakse ne yhden illan suhteet joita oli paljon.

Mulla on duuni josta tykkään ihan simona, kaks tyttöö jotka on mulle elämä.
Vaimo on miten sen sanois ookoo mut kantaa kaljaa kotiin viikolla ja viikonloppusin .
Joka s...nan viikonpäivä pitää juoda olutta, se 2-5 tölkkiä.
Itekin ostan ajoittain sen muutaman oluen himaan mut musta tuntuu et vaimon rahat menee siihen itseen.
Viikonloppuna menee pari lootaa kevyesti. Ostan ite tai vaimo.
Lapset ei onneks oo nähny meitä koskaan kännis vaan tulee se päivä joskus, pelottaa.
Tää on semmosta tissuttelua.

Asiasta on puhuttu, oon pyytäny et lopetetaan tää viikolla tissuttelu.
Menee pari päivää niin taas on kehissä olutta..
Eikä mitään yheistä.

Kerran sain perseeni ylös ja läksin toisen naisen syliin,
siellä sai olla ilman alkoholia.
Tyttäret kuitennii veti takas vanhaan...

Taas tekis mieli lähtee ja jotain tehdä.
Tästä ei varmaan kukaan saanu mitään kiinni, oonh
an mä pikku kännissä!

Save me!

 

[thego]

koko teksti

koko teksti

En mä teille muuta osaa sanoa kuin, että hakekaa apua. Lääkärille vaan ajanvarausta niin he ohjaavat kyllä oikeaan suuntaan.

Frankille sen verran, et mieti niitä lapsia. Ne on varmaan sulle tärkeimmät ihmiset koko maailmassa joten tee kaikkesi jotta heillä olisi mahdollisimman hyvä olla. Hienoa jos lapset ei ole teitä kumpaakaan nähnyt (vielä) kännissä, mutta kyllä sekin päivä vielä koittaa. Ja lapset kyllä muutenkin aistivat aika nopeasti jos ei kaikki oo hyvin vanhemmilla.

Vilperille voisin sanoa, et paras kanava on varmaan nuorten päihdeklinikka mikäli paikkakunnaltasi vastaava löytyy. Ainakin itse sain sitä kautta parasta apua. Googleen vaan kattelemaan. Mitä nopeammin haet apua sen parempi. Kohta olet tilanteessa jossa et välttämättä edes tiedosta tilaasi tai et ainakaan halua apua. Silloin voi olla jo liian myöhäistä.

 

[Samsonov]

Tänään istuu klo. 1500 tossa korttelitalolla meikäläisen lähin AA-kerho. Pakko nyt saada jotain kontrollia juomiseen, ja elämään yleensäkin. Viina on vieny nyt todella kovaa kyytiä.

Voi jeesus, torstaina piti käydä ottaan yhdet oluet William K:ssa ja oon sillä samalla reissulla vieläkin. Töölössä ensin n. kymmenen tuoppia, sitten joku pukumies makso meidät veijjarit sisään Lady Mooniin. Heräsin aamulla mun juoppokaverin kanssa meikän naisystävän kämpiltä. Sieltä raahauduttiin Viherlaakson paikalliseen juottolaan loiventelemaan ja jossain vaiheessa alan miesten seuraksi nuotion äärelle koivikkoon. Saatiin idea lähteä Kauniaisiin. Granissa kuseskelin jonkun Bemarin katolla viereisen Mersun päälle. Otettiin Kauniaisissa vaan yhdet hipsut ja lähdettiin viemään reissua vielä lännemmäs, Kirkkonummelle. Kyrkslätissä testattiin paikalliset pubit ja puoliltaöin astuttiin sisään pitäjän ainoaan yökerhoon. Oon juonu varmaan tusinan tuoppia siellä. Herään aamulla reilu viiskymppisen yh-äidin kainalosta jossain jättimäisessä omakotitalossa. Kaverista ei kuulu mitään. Itse navigoin tieni junikselle ja ajelen U-junalla Helsinkiin. Haisen hielle, paskalle, tupakalla ja vanhalle viinalle. Käyn kotona vaihtamassa viime keskiviikosta asti päällä olleet kledjut ja otan kuuman suihkun. Eikai siinä, bussi Malmille ja taas mennään. Malmilla Lucky Ladyssä yhdet ja siitä junalla Koivukylään, jossa marssitaan johonki opiskelijakasarmiin kiskomaan Jaloviinaa, Fernet Brancaa ja Nobelaneria. Olen onneksi löytänyt Kontulaan omaan sänkyyn yöksi.

Kädet tärisee, pelottaa. Jos tietäisin miten tehdä se, tappasin itteni. Tsekkasin, että tuossa melkeen naapurissa istuu klo. 1500 AA-kerho. Haluan jotakin kontrollia nyt tähän.

 

[Halmela]

. Toisinaan pyrin pahaakin oloani purkamaan alkoholin voimalla.

Tuo kannattaa lopettaa heti. Siihen tapaan todellakin jää koukkuun, ja jonkin ajan päästä ei osaa enää käsitellä asioita kuin juomalla.

 

[Blue J]

Viina on vieny nyt todella kovaa kyytiä.

Tekstisi oli suoraan kuin omasta päiväkirjastani. Tosin olisin lisännyt tuohon vielä pari viikkoa päälle, pari kusiputkareissua Kisahallin lehtereillä, sydänfilmit, muilutusyritykset tyrmäystipoilla, virolaista vodkaa perkeleesti helvetillisessä vesisateessa Vallilan puistossa, ryyppäämistä jonkun jalkapuolen mummon kanssa(en nussinut) ja herääminen milloin mistäkin laattaamaan aamukrapulan helvettiin ja aamupalaksi vähän olutta ja votkulia toki. No vastapainona tosin esim. perjantaina kiskoin Kasinolla kymmenkunta tequilaa kun tuo Diili-Jethro rupesi tarjoilemaan ja luuli kai saavansa minut jurriin. Laidasta laitaan on tullut nähtyä touhua.

Tuo nyt lyhyesti. Tarinaa olisi parin kirjan verran, mutta jätetään se myöhempään. Voin sanoa, etten suosittele alkoholistin uraa kenellekään. Onneksi olen vielä hengissä, olen oikeastaan hieman hämmentynyt maksani kestokyvystä. Olen harkinnut AA-kerhoa itsekin, Na-ryhmä on myös tiedossa, mutta suoraan sanottuna siellä vaan vittuuntuisin kun kuuntelisin muiden juoppojen tarinoita. En väheksy vertaistuen merkitystä sinänsä, mutta itselleni se ei välttämättä toimisi. Oma tahto on itselläni ainoa tapa katkaista tämä elämänura. Oma tahto tai hauta. Niistä kun pitää valita kun ensimmäinen on parempi.

Lisätään vielä yksi juttu. Syy juomiseeni on tässä:

Kirjoitan ns. tabula rasana, mutta en yksinkertaisesti tiedä sitä perimmäistä syytä mikä ajaa aina tähän hulluuteen kun saa vähänkin alkoholia vereen.

Ja mitä teen nyt - juon olutta kun sitä sattumoisin on vielä kaapissa. Ainoa pysäyttäjä tähän on herra Blue J itse. Kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestani.

 

[Freddie Freeloader]

Juomisen lopettamista suunnitteleville annan vinkin. Hankkikaa käsiinne seuraava kirja: Allen Carr: Easy Way To Control Alcohol

Tuon kun lukee niin ymmärtää paljon paremmin juomisensa syitä ja ennenkaikkea se helpottaa suunnattomasti alkoholinkäytön lopettamista, kun ymmärrys alkoholin ja alkoholismin luonteesta syvenee.

 

[kiljander]

Tänään istuu klo. 1500 tossa korttelitalolla meikäläisen lähin AA-kerho.

Go there! Vaikka tekisi kipeää. Mene.

 

[fat of the land]

Tässä ketjussa on onneksi lukuisia esimerkkejä miten onnelliseksi elämä muuttuu kun lähipiirissä ollaan tätä mieltä.

Asiaan liittyen, eräs lähipiiriini kuuluva on tällä hetkellä tuollaisessa paikassa:
http://www.minnesota-hoito.fi/

Uskomattomalta vaikuttaa tuo, että 95% hoidon läpikäyneistä lopettaa juomisen kokonaan.

op777

Kiitoksia vaan, käytin tätä sivustoa lähteenä verkkosivun luotettavuuden analysoinnissa (sosiaalityössä).

Kirjoittelin näin:
Tässä analyysitehtävässä analysoin Lapualla toimivan Minnesota-hoidon kotisivuja. Minnesota-hoito on alkoholisteille tarkoitettu 28 vuorokauden hoitojakso, joka perustuu 12 askeleen ohjelmaan, jonka tavoitteena on päästä irti päihdeongelmasta. Arvioin tässä analyysissä sivuston luotettavuutta tietolähteenä.

Koska on yleisesti tiedossa, että sosiaalialan yrittäjäkenttä on eräänlainen ”villi länsi”, on sivuston tutkimisessa tarkasteltava merkkejä siitä, onko kyseessä jonllain tapaa epäilyttävää rahastusta harrastava toimija.
Ensimmäiseksi huomio kohdistuu hoidon logon vieressä olevaan rekisteröinnin tuotemerkkiin, joka laittaa miettimään miltä arvopohjalta tämä sosialialan osake-yhtiö toimii. Alareunassa yhteystietojen vieressä on yhtiön luottoluokitusta korostavat merkit, joka laittaa miettimään onko kyseessä yritys vaikuttaa asiakkaan näkemykseen yrityksen luotettavuudesta.
Nopeilla silmäyksillä rahasta ei puhuta sivuston linkeissä mitään, ainoastaan klikkailemalla kokemuksiin hoidosta ja siitä lehtiartikkeleihin, pääsee vuonna 2002 kirjoitettuun artikkeliin, jonka mukaan 28 päivän jakso maksoi tällöin kunnalle 3232 euroa, jonka lisäksi hoitoon osallistuva osallistuu myös kustannuksiin.

Henkilökunta esitellään kuvin ja tittelein, kaikki päihdeterapeutin nimellä toimivat henkilöt ovat toipuneita alkoholisteja, kenenkään kohdalla ei mainita sosiaalialan koulutuksesta. Tässä saattaa olla kyse siitä, että suomessa on mahdollista kutsua itseänsä terapeutiksi melko vapaasti, tai jotain toimintaa terapiaksi eikä asiakas välttämättä kyseenalaista takana olevaa tieteellistä pohjaa, vaikka kyseessä saattaa olla tieteellisesti yhtä vakuuttava toimintamuoto kuin vaikkapa vyöhyketerapia.

Itse hoit esitetään 90% varmuudella toimivaksi terapiaksi, missä lähtökohtana on alkoholismi kemiallisena riippuvuutena, jota ei voi itse hallita. Hoito ei syyllistä potilasta, mutta vastuuttaa toipumisesta. Terapian sisältöön puuttumatta tarkemmin, vaikuttavat teesit olevan hoitotyön tuttuja teesejä joiden turvallisuutta ei ole syytä epäillä, mutta uskottavuutta ammatillisena hoitotyönä näillä tiedoilla sitä ei voi pitää.

 

[tant gredulin]

Lisätään vielä yksi juttu. Syy juomiseeni on tässä:

Kirjoitan ns. tabula rasana, mutta en yksinkertaisesti tiedä sitä perimmäistä syytä mikä ajaa aina tähän hulluuteen kun saa vähänkin alkoholia vereen.

Ja mitä teen nyt - juon olutta kun sitä sattumoisin on vielä kaapissa. Ainoa pysäyttäjä tähän on herra Blue J itse. Kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestani.

How's that working for you? Selitätkö itsellesi, ettet juuri nyt oikeastaan haluakaan lopettaa, mutta sitten kun haluat, voit kyllä tehdä sen?

Eivät kaikki juomiseen mitään syytä tarvitse. Kun ihminen juo riittävän paljon ja hänellä on geeniperimässään addiktiotaipumus, niin addiktio määrää sen mitä tekee siihen asti kunnes ihminen päättää ottaa siitä niskalenkin. Se onnistuu niin, että hakeutuu hoidon pariin jonnekin, jossa a) ei saa/voi käyttää alkoholia, ja b) ihmiselle selviää miten voi voittaa addiktionsa. Samaan aikaan juomalla ja 'järkeilemällä' harva addiktoitunut onnistuu. Jos on pelkästään suurkuluttaja on todennäköistä, että voi laittaa juomisen poikki itsekin.

Onnea ja menestystä!

 

[velli-naama]

Itse hoit esitetään 90% varmuudella toimivaksi terapiaksi

He valitsevat itse potilaansa eli kaikki halukkaat eivät sinne pääse. Hoidossa pyritään ns. lääkettömään hoitoo ja jo alkuvaiheessa lääkitys ajetaan alas. Jotenkin vaan herää epäillys, että minkälaisia tapauksia siellä hoidetaan. Jos valitaan porukasta ne helpoimmat tapaukset niin silloin varmaan helposti päästään siihen 90%.

 

[Johnny B. Goode]

Pitänee nostaa tätä ketjua ikävä kyllä esiin, kun haluaisin tietää mitä vittua minulle oikein tapahtui lauantaina. Uskon että se on kuitenkin alkoholin syytä.

Aiemmin tänne jo kirjoittelin alkoholiongelmastani, ja nyt jokin aika sitten retkahdin taas, kunnes olin sitten taas hetken raittiina. No, perjantaina sain kuningasidean ostaa koppa kaljaa (heti aamusta). Ennen nukkumaan menoa oli kaksi jäljellä. Tunsin olevani kännissä, mutta täysin kartalla. Sain asioitakin hoidettua yms.

Lauantaiaamuna oli aika "tukkoinen" olo, mutta siedettävä. paniikkikohtauksen pelko oli perseessä (mulla on aina krapulassa, saan kohtauksia aika ajoin vaikken olisi juonut viikkoihin mitään.), mutta muuten ok. Aattelin että kyllä se tästä päivän mittaan kohenee. Ja paskat. Paheni tunti tunnilta. Kroppa alkoi vapista, (siis muutenkin kuin kädet). Tärinä paheni aina telsua katsellessani ja piti mennä makuulle kun pelkäsin pyörtyväni.

Sitten se iski: Tärisin ja heiluin sängyllä kuin tuulimylly, päässä soi vain että nyt ei oo kaikki hyvin. Tuntui että se ei lopu ikinä. Ajattelin että jos tämä loppuu enkä kuole niin soitan hätäkeskuskseen. No se ei loppunut mutta helpotti niin että nousin sängystä ja aloin ravata ympäri kämppää pulssi kolmessa sadassa. hokien "mitä mulle tapahtuu, mitä mulle tapahtuu, mitä tapahtuu..." Samalla koitin kasata kaikkia kaljatölkkejä kokoon ja ikäänkuin kokoajan tehdä jotain siinä juostessa. No, lopulta olo rahoittui että pääsin takasin petiin. Nukkunut en yhtään, mutta onneksi henki säilyi.

Tietääkö joku mistä voisi olla kyse? Viina kramppiin en usko koska olin tajuissa kokoajan. Samoin delirium on mielestäni pois suljettu. Jos täälä on jollain kokemusta tai tietoa niin olisin ikionnellinen tiedoista.

Saa jäädä brenkku toviksi. Duuni on enää ainoo järjessä pitävä (no joo, missä vitun järjessä...?) tekijä, poikani lisäksi, ja jos sen juon niin se on sit soromnoo...

Kiitos jos jaksoitte lukea. Nolottaa tämmöstä kertoa, mutta toisaalta haluaa, ja kaikki tieto n tervetullutta. Nyt olo varsin hyvä ja pysyköön niin.

En ole koskaan tosin kokenut deliriumia enkä kramppia, mutta mitä olen lukenut, niin usko niiden olevan kyseessä.

 

[Worrell]

Tietääkö joku mistä voisi olla kyse? Viina kramppiin en usko koska olin tajuissa kokoajan. Samoin delirium on mielestäni pois suljettu. Jos täälä on jollain kokemusta tai tietoa niin olisin ikionnellinen tiedoista.

Hyvin pitkälti mahdollista, että kyseessä oli vain rajumman puoleinen paniikkikohtaus. Minä olen saanut elämäni aikana 4-5 pahempaa paniikkikohtausta ja oireet kuulostavat tutulta, kun viestisi luin. Nämä kohtaukset ovat olleet juuri sellaisia, että kehossa tuntuu värinää ja on todella levoton olo, usein myös hyperventilointi kuuluu asiaan. Tuossa viime perjantaina sain edellisen kunnollisen paniikkikohtauksen useampaan kuukauteen. Alkoholia en ollut nauttinut pisaraakaan, kun kohtaus iski. En tosin heilunut ns. kuin tuulimylly. Oireina oli suht voimakasta värinää ja hyperventilointia.

Raju alkoholin käyttö edistää paniikkikohtauksen puhkeamista, kun silloin kehosta puuttuu nestettä yms. Jostain muistan lukeneeni, että kehon kuivuus lisää riskiä saada paniikkikohtaus. Asiasta enemmän tietävät voivat tarkentaa tätä.

PS. Mainittakoon nyt lievänä offtopicina, kun noista paniikkikohtauksista silloin tällöin kärsin, niin myös kahvin juonnin vähentäminen on auttanut asiaa parempaan suuntaan. Kahvi kuivattaa kehoa ja jos juon liikaa kahvia, niin kyllä siitä tulee sellanen pieni kireä olo ja ns. tutina. Nämä ovat jo omiaan lisäämään paniikkikohtauksen riskiä.

 

[pettter]

Tietääkö joku mistä voisi olla kyse? Viina kramppiin en usko koska olin tajuissa kokoajan. Samoin delirium on mielestäni pois suljettu. Jos täälä on jollain kokemusta tai tietoa niin olisin ikionnellinen tiedoista.

Joo hieman paniikkihäiriöltä kuulostaa.

Ensimmäisen kerran mä sain sellaisen joskus vuosi tai kaksi vuotta sitten. Viisi päivää oli pökkeröinen olo. Pyörrytti ja huimasi, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Aina kun käveli tonne metroasemalle, piti kääntyä takaisin kotiin kun päässä heitti. Rasituksesta luulin sen heikon olon johtuvan, juuri kun siis olin kävellyt joitakin satoja metrejä. Silloin ei tullut mieleenikään mikään paniikkikohtaus, paniikissa kun en tuntenut olevani. Myöhemmin sitten keksin, että tuo viiden päivän jakso saattoi johtua siitä kun hetkeä aiemmin olin ostanut uuden tyynyn ja epäilin niskani olevan sen takia jotenkin jumissa tms.

Nyt sitten vajaa kaksi kuukautta sitten tuo iski jälleen. Lähes viikon ajan pyörrytti ja oli siinä muitakin oireita. Sitten viikon tauon jälkeen oli toinen lähes viikon pyörryttävä jakso. Päivystyksessä ne eivät oikein osanneet sanoa mitään, tai no yksi niistä kolmesta lääkäristä epäili hieman paniikkihäiriötä, mutta mä en uskonut kun en paniikissa tuntenut olevani. Sitten myöhemmin yksi lääkäri epäili kehoni olevan stressin takia jonkinlaisessa ylirasitustilassa ja määräsi masennuslääkettä, jota söin kymmenen päivää, jonka jälkeen lopetin. Kolmantena päivänä kun niitä lääkkeitä söin, iski ensimmäistä kertaa varsinainen "paniikkikohtaus". Nyt myöhemmin ajateltuna tämä tietenkin saattoi johtua niiden lääkkeiden käytön aloittamisesta. Kotona oli silloin helpompaa, mutta ulos kun meni, kaikki oli toisin. Metrolla kulkeminen oli kuin hurjin Linnanmäen laite, vaikka silmilläni kyllä näin sen olevan se vanha tuttu metrovaunu. Esimerkiksi johonkin lentokoneeseen mä en olisi millään suostunut menemään, vaikka mä olin penskanakin lentänyt yli sata kertaa jo ennen kuin täytin kymmenen. Ja ruokakaupassa kävi pari kertaa niin, etten uskaltanut mennä kassajonoon, joten vein ruuat takaisin hyllyihin ja kävelin ulos. Keskellä yötä sitten kävin tuossa läheisessä 24h ruokakaupassa. Tuota kesti noin kymmenen päivää kunnes yhtäkkiä loppui kuin seinään. Ihmeellistä. Onnellisuusketjuun siis olisi nyt asiaa, vitutusketjuun kun tuosta jo noin kuukausi sitten kirjoittelin.

Pahimmat tuntemukset olivat kuolemanpelko ja tunne sekoamisesta. Ei mulla oikein ole koskaan aiemmin ollut mitään isompaa vaivaa, mutta esimerkiksi joku hammassärky ei ole yhtään mitään noiden rinnalla. Olisi joo heti pitänyt ottaa rauhallisemmin kun ne oireet alkoivat eikä kitata sitä saamarin kaljaa.