Alkoholismi - tyhmyyttä vai sairautta

[OneBigRed]

Tämä asia iski nyt aika karusti eteen. Eilen pikamuutto pois yhteisestä asunnosta, avokin alkoholismi kävi ylitsepääsemättömäksi.

Kyseinen henkilö on kai koko ikänsä käyttänyt alkoholia ikävistä asioista selviytymiseen, ja tilanne senkun pahenee. Sain hänet hankkimaan edes vähän apua, mutta nähtävästi lopullinen tahto puuttuu.

Hän sai lääkkeet joiden pitäisi estää alkoholin aiheuttama hyvänolon tunne. Ensimmäisellä kerralla hän valehti kuurin aloittamisesta, oli vetänyt pillerit vessasta alas. Toisella kerralla aloitti, mutta viikonloppuna selvisi että hän on lopettanut niiden syömisen. "Tulee pikkujoulut" oli syy. Ilmoitin että joko kuuri jatkuu, tai minä lähden. Maanantaina kuuri jatkui, tiistaina hän oli sammuneena sohvalla kun tulin töistä. Piti kokeilla mitä tapahtuu kun juo viinaa niiden kanssa. Eli hirveä hinku olisi näköjään keksiä keino jolla voisi juoda, mutta ei olla alkoholisti.

Väittää kovasti tiedostavansa että hänellä on ongelma, mutta kieltäytyy hankkimasta antabuskapseleita. Tulkintani on se, että ei halua tehdä mitään, mikä todella estäisi juomisen. Tästä syystä eilen häivyin.

Koskee niin pirusti, mutta en enää muuta keksinyt. Tilanne on ollut aivan käsittämätön koko syksyn. Hän saattoi vannoa perjantaista asti että ei sunnuntaina juo, kun tiesi että se polttaa minulta hermot. Kuitenkin lähti vapaaehtoisena sunnuntaina "hakemaan pizzaa" / "käymään mummilla", ja palasi kotiin juoneena. Ärrän kassissa siideriä.

Lyödään päälle mielenterveysongelmat, niin voi sanoa että ei varmaan kovin ruusuista tai pitkää tulevaisuutta ole. Tiedän olleeni jokseenkin ainoa syy, miksi hän tilannetta edes hieman yritti pitää kasassa, ja nyt sekin alkaa luisua käsistä. Tahto ei riittänyt, eikä minulla hermo. Luottamus meni näihin valehteluihin, sekä mukayrittämiseen.

 

[finnishninja]

Viestin lähetti OneBigRed
Tämä asia iski nyt aika karusti eteen. Eilen pikamuutto pois yhteisestä asunnosta, avokin alkoholismi kävi ylitsepääsemättömäksi.

Oikea ratkaisu. Kerroin aikaisemmin tuntemastani hepusta, joka on juonut koko elämänsä, eikä kuureihin tule loppua ilman lääkärin apua. Hän on sisareni mies. Sisko siis on elänyt elämänsä parhaimmat vuodet, alkoholin pahimpien puolien kera. Hän ajatteli samalla tavalla kuin sinä "minä olen se ainoa syy joka pitää hänet jokseenkin oikealla tiellä."
Henkilökohtaisesti uskon että tämä on päinvastoin ja tulisi kuulua näin: "Voin juoda, sillä kumppanini pitää huolen siitä, etten tukehdu omaan oksennukseeni."

Alkoholistia ei voi tukea vahtimalla, eikä kiristämällä lupauksia tipattomasta sunnuntaista. Hän tekee lupauksia kevyesti ja niiden rikkominen on hänelle maailman yksinkertaisin asia.

Uskon että teit hänelle palveluksen lähtemällä. Nyt hän juo itsensä nopeammin tilaan, jossa hän todellakin ymmärtää missä mennään, tai sitten hän tajuaa sen heti ja ryhtyy toimenpiteisiin, jotka mahdollisesti auttavat häntä. Joka tapauksessa, hän tarvitsee sen oman aikansa ja litransa, ennen kuin tajuaa. Sinun lähtösi oli yksi hälyttävä seikka. Eri asia sitten riittikö se, vai tarvitseeko hän lisää.

Suurimman palveluksen teit itsellesi. Kenenkään elämäntehtävä ei ole alkoholistin vahtiminen. 100% tuki täältä päätöksellesi.

 

[Blackie]

Tämä on totuus

Raittius jos mikä on sairautta!

 

[OneBigRed]

Viestin lähetti finnishninja
Suurimman palveluksen teit itsellesi. Kenenkään elämäntehtävä ei ole alkoholistin vahtiminen. 100% tuki täältä päätöksellesi.

Kiitos. Tähän suuntaan omatkin ajatukseni kallistuivat. Sen verran ajattelin eteenpäin että ymmärsin ettei tälläisessa tilanteessa voi ajatella perustavansa yhteistä elämää mahdollisine lapsineen.

 

[avatar]

Viestin lähetti Ruutiveijari
Suurin osa suomalaisista tarttuu pulloon jossain vaiheessa - toisten vain on huomattavasti vaikeampi päästää siitä irti.

isoveli on juoppo, isä on juoppo ja suvusta löytyy juoppoja lisää vähän joka oksalta.

Isoveli on alkoholisti, isä on alkoholisti, setä on alkoholisti, ainoa eno kuoli reilut 10 vuotta sitten välillisesti alkoholiin.

Koska addiktiivisuus on "todistettu" johtuvan aivon reseptoreiden toiminnasta, en yhtään epäile sitä, etteikö niiden eriävyys olisi perinnöllistä ja tätä myöten myös alkoholismin olisi periytyvä sairaus, tietenkin alkoholismin tasojakin on varmasti monia. Toiset pystyy hallitsemaan paremmin jotkut eivät ollenkaan.

Omassa perheessäni ja suvussani on ainakin niin paljon juoppoja, että uskon vakaasti teoriassa olevan perää.

 

[jesse72]

Uskon tuohon perinnöllisyyteen. Faijalla ikänsä ollut viinan kanssa ongelmia, Homma on aika traaginen faijan ollessa 6-vuotias ampui sen isä itsensä ja vaimonsa sen silmien edessä ja haulikolla, kaikki voi kuvitella minkälaista jälki oli..

Faijalla alkoi tuossa 30-vuotiaana vielä mielenterveys ongelmat ja jäi töistä eläkkeelle ja siitä lähtien noin 20-v juominen ollut holtitonta. No onneksi pääsin muuttamaan kotoa 16-vuotiaana eikä ole sitä tarvinnut katsella..

Itselläni alkoi tuossa noin parikymppisenä kalja maistumaan oikein urakalla, tyyliin lähes aina viikonloput ja joskus viikollakin. Mutta työt on tullut aina hoidettua. Viimeiset pari vuotta juominen ollut todella vähäistä, mutta aina kunnolla pämpätessä homma menee kunnolla överiksi. Muutaman kaljan jälkeen "pakko" saada lisää ja lisää kunnes on sammumispisteessä, tuohon päälle vielä se että käytös muuttuu sietämättömäksi niin olen tullut tulokseen että parempi olla juomatta ( välillä aina lipsahtaa myönnetään).

Eli itselleni viina ei sovi, enkä osaa sitä kohtuudella käyttää. Faijalla ja papalla myös pahoja ongelmia niin alkoholiongelmainen kolmannessa sukupolvessa..

Tuota faijan juomista en ymmärrä, ei se käy edes baareissa. Kotimökissä vetää viina ja kaljaa päivästä toiseen. Ja tyylinä on se että välillä sammuu ja kun herää meno jatkuu, ihme että on vielä elossa. Ja ollessani nuorempi hommaan kuului yleensä väkivaltainen käytös.

Ja hyvällä kaverilla sama juttu isä ja poika samanlaisia. Muutaman kaljan jos ottaa niin sitten menee se 3-4 päivää aina. Ja silti tämä kaveri toistaa samaa kaavaa. 3-4 päivän kuuri ja sitten kuukauden tai kahden morkkis ja eikun uudestaan..

Eli kait tuo pitää paikkansa, että alkoholismi on perityvä sairaus. Ja välillä käy kateeksi kavereita jotka osaavat ottaa kohtuudella, itseltäni se juuri koskaan ole onnistunut.

Siitä olen pirun kiitollinen että huumeista olen pysynyt erossa, sen verran ollut järki päässä. Samaa ei voi sanoa tuttava ja kaveri piiristä, moni on lähtenyt täältä oman käden kautta syynä alkoholi ja huume ongelmat.

Mutta oma elämä juuri nyt suht hyvässä kuosissa. Avokkaan ja koirapojan kanssa rauhallista perhe-elämää. Miinus puolena se että olen töistä sairaslomalla, iski totaalinen burn-out. Mutta sekin alkaa olla voitettua, kyllä tää tästä!

 

[op777]

Re: Tämä on totuus

Viestin lähetti Blackie
Raittius jos mikä on sairautta!

Tässä ketjussa on onneksi lukuisia esimerkkejä miten onnelliseksi elämä muuttuu kun lähipiirissä ollaan tätä mieltä.

Asiaan liittyen, eräs lähipiiriini kuuluva on tällä hetkellä tuollaisessa paikassa:
http://www.minnesota-hoito.fi/

Uskomattomalta vaikuttaa tuo, että 95% hoidon läpikäyneistä lopettaa juomisen kokonaan.

op777

 

[asloser]

Viestin lähetti OneBigRed
Hän sai lääkkeet joiden pitäisi estää alkoholin aiheuttama hyvänolon tunne. Ensimmäisellä kerralla hän valehti kuurin aloittamisesta, oli vetänyt pillerit vessasta alas. Toisella kerralla aloitti, mutta viikonloppuna selvisi että hän on lopettanut niiden syömisen. "Tulee pikkujoulut" oli syy. Ilmoitin että joko kuuri jatkuu, tai minä lähden. Maanantaina kuuri jatkui, tiistaina hän oli sammuneena sohvalla kun tulin töistä. Piti kokeilla mitä tapahtuu kun juo viinaa niiden kanssa. Eli hirveä hinku olisi näköjään keksiä keino jolla voisi juoda, mutta ei olla alkoholisti.

Nämä tälläiset pillerithän eivät ole mikään ihmelääke joka yksistään parantaa alkoholistin.

Minun tietääkseni niiden teho on paras jos niitä käytetäessä käydään samalla terapiassa jossa keskustellaan kohtuuttomaan alkoholinkäytöön johtavista tilanteista ja näiden tilanteiden hallinnasta.Näitä pillereitä käytettäessä potilaan täytyy olla sitoutunut opettelemaan kontrolloitu tapa käytää alkoholia ja käydä samalla muussakin hoidossa. Pillerit auttavat hallitsemaan tilanteita joissa alkoholinkäyttö on aikaisemmin mennyt överiksi. Eli nousuhumalan tunne ei ole yhtä vahva ja juominen ei pääse luiskahtmaan hallinnasta yhtä helposti.

 

[girlzilla]

Alkoholismi alkaa tyhmyytenä, ja on loppujenlopuksi vaikeasti hoidettava sairaus.

Jokainen joka oikeasti alkoholisteja tuntee, tietää että humalatilan noustessa heistä tulee täysin mielipuolisen oloisia.

 

[sampio]

Viestin lähetti girlzilla
Jokainen joka oikeasti alkoholisteja tuntee, tietää että humalatilan noustessa heistä tulee täysin mielipuolisen oloisia.

Tarvinneeko olla edes alkoholisti?

 

[girlzilla]

Viestin lähetti sampio
Tarvinneeko olla edes alkoholisti?

Alkoholisti käyttäytyy eri tavalla kuin tavallinen humaltunut ihminen. Alkoholisti saattaa olla täysin skarppina, mutta persoonallisuus muuttuu todella dramaattisesti. Oma isäni on selvinpäin sydämellinen ja hauska tyyppi, humalassa niin kamala ettei sanat riitä.

 

[taisto-74]

Viestin lähetti Turambar
Tästä onkin hyvä aloittaa kertomus omasta äidistä. Hänen alkoholin käyttönsä oli lähes normaalia n. 47 ikävuoteen asti. Silloin hän vaihtoi työpaikkaa, eikä oikein päässyt uuteen työyhteisöön sisälle. Kun hänellä alkoi sopivasti samaan aikaan olla masennuksen oireita, oli soppa valmis ja hänellä "naksahti".

Liekö hän nähnyt tulevan elämänsä edessään koko karmeudessaan, kun hän yllättäen yritti päättää sen ottamalla yliannostuksen unilääkkeitä. Henki kuitenkin säästyi, mutta mieli oli luonnollisesti edelleen musta. Tästä on nyt muutamia vuosia ja pieniä poikkeuskausia lukuunottamatta on meno ollut siitä asti aivan yhtä helvettiä.

Viina alkoi maistua äidille lohdukkeena. Parin vuoden aikana hän on viinapäissään vetänyt useita kertoja lääkkeiden yliannostuksia. Hankalaksi tilanteen hänen tapauksessaan tekee se, että hänen henkiseen sairauteensa ei voi päästä kiinni ennen kuin hänen onnistuu päästä irti alkoholista. Viime vuosien aikanna hän on rampannut hoitopaikkojen ja kodin väliä. Kaikki lähiseudun klinikat ja hoitokodit on läpikäyty. Ehdin itse välissä muuttaa onneksi pois kotoa. Meno kotona muuttuu viinan tullessa kuvioihin asivan sanoinkuvaamattoman hirveäksi. Mitään siitä tutusta äidistä ei jää jäljelle ryyppyputken aikana.

Vein tällä viikolla äidin taas vaihteeksi erääseen hoitopaikkaan. Hän käveli kanssani hoitopaikan pihalla ja vastaili lääkärin kysymyksiin sillä sairaan ihmisen äänellä, joka on tullut perheelleni viime vuosina tutuksi. Lääkäri laittoi hänelle pillin suuhun ja hän puhalsi alkometriin lukemat 3.0. Häntä tuntematon ei varmasti olisi pystynyt sanomaan, että hän on edes humalassa. Näin menee äidin elämä, eikä helpotusta näy. Välistä toivon, että hän olisi liki 3 vuotta sitten onnistunut itsemurhayrityksessään.


En ole kuullut äitini oikeaa ääntä kolmeen vuoteen. Kotona käydessäni huomaan vain, että hänen ruumissaan asustaa joku toinen. Isä ja pikkusisko ovat vielä jaksaneet hänen kanssaan elämistä. Kenties he vielä jaksavat minua voimakkaammin toivoa, että se äiti, jonka tunsin parikymmentä vuotta, tulee vielä joskus takaisin.

Osanottoni. Tilanne on kannaltasi hirveä, mutta toivon sinulle jaksamista ja Jumalan siunausta. Itselläni on sama tilanne, äiti ja sisko ryyppäävät. Ja samassa veneessä istun itsekin. Viimeistä lautturia odotellen.

 

[leivoja]

Sen verran rehellisen vikaa on, että reilu vuosi sitten dokaaminen oli sitä luokkaa, että meinasi menno kaikki alta.

Mikään muu kuin kuolema ja viina ei kiehtonut . Nämä kaksi sitten ruokkivat toisiaan kohtuullisesti. Ei ollut kanttia tappaa itseään, joten yritettiin hukuttaa kaikki viinalla. Jossain vaiheessa tuli sellainen ahaa-elämys, että hoitoon ja heti. Muuten tuolee kuolo oikeasti.

A-klinikalla vuosi, hieman toista ja nyt ollaan suhteellisen selvin pöin oltu reilu 1,5 vuotta. Muutamalla ulkomaan matkalla olutta, muttei kertaakaan känniä/kankkusta.

Oli muuten työn ja tuskan takana ekat kuukaudet olla selvinpäin. Se vaatii kanttia jos jokin. Varsinkin muutaman vuoden rypemisen jälkeen.

 

[Johnny B. Goode]

Päivää, olen Johnny ja olen alkoholisti.

Olen tullut siihen pisteeseen että olen laittanut elämäni melko rempalleen viinalla läträämisen takia. Eilen lähti sitten vaimo 6kk poikamme kanssa kun isäntä passitettiin kotiin yhdyskuntapalvelupaikasta oltuaan siellä kahden promillen humalassa. Arvaattekos miksi muuten suoritan yhdyskuntapalvelua? Puhalsin helmikuussa poliisin pilliin 3,7 promillen lukemat ajettuani liikennevaloissa toisen auton perään. Aiemmin tilillä on entuudestaan ehdollinen tuomio samasta asiasta. Olen ryypännyt enemmän tai vähemmän vajaan kymmenisen vuotta ja ajan saatossa toleranssini on kasvanut niin suureksi että olen pystynyt käymään töissä ja elämään ulkopuolisen silmään normaalisti vaikka olen suuren osan ajastani ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. En tiedä mikä minua vaivaa, mutta en vaan kykene olemaan juomatta. Häpeän ja inhoan itseäni enkä tahdo saada elämääni järjestykseen. Antabusta olen kokeillut, mutta nekin tepsivät vain jos niitä malttaa syödä... Tuntuu että olen aivan hukassa ongelmani kanssa. Tarvitsen apua, en vain tiedä mitä se voisi olla. Voi kun olisi olemassa joku ohjelma jonka lääkäri voisi ohjelmoida minuun etten yksinkertaisesti voisi juoda... Ikää minulla on 30 vuotta joten ihan vielä en luultavasti ole maksaani ja aivojani ehtinyt tuhoamaan. Siksikin olisi hyvä kun nyt saisin lopetettua. Tahtoisin vain että vaimoni ja poikani palaisivat luokseni ja saisin elämäni kuntoon.
Onko täällä jatkoajassa samassa tilanteessa olevia/olleita jotka voisivat jakaa tarinaansa ja ehkäpä antaa neuvoja miten selvitä eteenpäin.
Kiitokset kaikille jotka jaksoitte lukea tämän tilitykseni vaikka itse itselleni kaiken tämän olen aiheuttanut.

 

[dana77]

Minähän en asiasta mitään tiedä, mutta eikö Antabusta saa ihon alle asennettavana kapselina? Sinänsä nostan hattua rehelliselle ongelman myöntämiselle ja pidän peukkuja, että saat asiat kuntoon.

 

[El Lude]

Sama!

Sinänsä nostan hattua rehelliselle ongelman myöntämiselle ja pidän peukkuja, että saat asiat kuntoon.

Ongelman myöntäminen lienee ensi askel kohti parempia aikoja. Mitä ne sitten lienevätkin. Oletko harkinnut/käynyt AA-kerhossa? Entä päihdeklinikalla?
Jos ja kun alkoholin ei sovi sinulle, niin yritä lopettaa kokonaan. Muuta en osaa neuvoa...

Tsemppiä taistelussasi addiktiota vastaan.

 

[pernaveikko]

Päivää, olen Johnny ja olen alkoholisti.

Myllyhoito on ollut jonkin verran julkisuudessa ja ilmeisesti aika hyvin tuloksin, sen enempää en ole asiaan tutustunut: Myllyhoitoyhdistys

(Linkki vie päihdeyhdistyksen sivuille.)

Hyvä tunnustus kuitenkin, eiköhän se ole se ensimmäinen askel hoitomuodosta riippumatta.

 

[tant gredulin]

En tiedä mikä minua vaivaa, mutta en vaan kykene olemaan juomatta.

Sinua vaivaa alkoholiriippuvuus.

Tarvitsen apua, en vain tiedä mitä se voisi olla.

Minnesota-hoito, Myllyhoito, A-klinikka, AA.

Tahtoisin vain että vaimoni ja poikani palaisivat luokseni ja saisin elämäni kuntoon.

Käännetään tämä: Kun saat elämäsi kuntoon, on mahdollista että perheesi vielä yhdistyy.

Voimia ja toimintakykyä!

 

[-OO-]

Raittius jos mikä on sairautta!

Voi jeesus että on tyhmä kommentti! Minä kyllä toivon että meidänkin ukko olisi sairastunut tuohon silloin kun olin pieni, olisi tehnyt meidän kaikkien elämästä paljon helpompaa!

Ja Johnny B. Goodelle voimia ja toivon todella että pääset kuiville. Ensimmäinen, ja todennäköisesti se vaikein askel näyttää olevan jo otettu ja nyt pitäisi vaan löytää se oikea hoitomuoto ja -paikka.

 

[ms.qvist]

Hei!

Päivää, olen Johnny ja olen alkoholisti.

Olet ottanut ensimmäisen ja tärkeän askeleen kun olet tunnustanut itsellesi olevasi alkoholisti. Seuraava askel on löytää oikea paikka josta saada hoitoa ja tukea taistelussasi sairautta vastaan, niin sairautta - alkoholismi on sairaus siinä missä minun mt-ongelmani. Toivon, että kukaan ei leimaa sinua sen tähden, että tunnustat sairautesi ja nyt haluat hoitoa siihen.

Täällä on ehdotettu jo lukuisia hoitopaikkoja, joten niihin ei juuri ole lisättävää - A-kilta liene mainitsematta eräänä tukiyhdistyksenä. Sillä on toimintaa useammalla paikkakunnalla ympäri Suomen, mahdollisesti kotipaikkakunnallasikin.

vlad.

edit: Olet Tappara-fani, joten kenties asut Tampereella. A-killalla on toimintaa myös siellä.

 

[-Jonne-]

Onko täällä jatkoajassa samassa tilanteessa olevia/olleita jotka voisivat jakaa tarinaansa ja ehkäpä antaa neuvoja miten selvitä eteenpäin.

Voisin kertoa jotain. Olen seurannut alkoholismia vierestä 32v. Menetin äitini 57v, pari vuotta sitten tupakan ja viinan yhdistelmällä rakennetun aivovaltimon puhkeamaan. Isäni kaatuili hiljattain kännissä ja sai hematooman, aivovamman, pysyvän. Oli katkolla ja kaikkea, monesti, mutta kun ei itse myönnä ongelmaa niin ryyppää edelleen. Siihen ei saarnat tai klinikat auta. Otti tapaturman jälkeen oluen "hyvässä" seurassa. Seuraavalla kerralla kaksi ja nyt on menty kuukausia. Koki omasta mielestään herätyksen teho-osastolla, mutta kaveripiiri veti takaisin luonteeltaan heikon ihmisen, jolla kumminkin oli jo halu vielä jatkaa elämää. Hyvä ystäväni hukkui 32v viime kesänä, ja eräs henkilö meni lehdissäkin julki olleessa hurjassa kolarissa. Itseasiassa koko seurue siinä autossa ja meinasi mennä pari sivullista. Kännissä, kaikki. Alkoholismi ei pääty koskaan hyvin. Oletko kokenut kuolemaa läheltä? Tuo on parasta terapiaa. Klinikat ei auta. Olet jo ottanut ensiaskeleen, myöntänyt ongelman. Se ei vaan riitä. Liikutko sellaisessa seurassa, joka edesauttaa ongelmaa? Jos haluat oikeasti muuttaa elämää, niin silloin vaihtuu "ystävät". Ja samalla vaatii sinulta paljon. Tiedosta se että olet sellainen ihminen, joka ei ota huikkaa viinistä edes ruuan kanssa, et shampanjaa juhlissa, et saunakaljaa. Se huikka ei lopu. Usko, sen olen nähnyt niin monesti.

Muista, kukaan lähiomainen tai ystäväsi ei voi sinua auttaa. Alkoholismista parannut vain sinä itse, omilla teoilla. Puhutaan elämän muutoksesta. Voimia. Toivottavasti viestini herättää ajatuksia kaikille, joilla sama ongelma on lähellä jos ei itsellä. En halua kenenkään kokea vastaavaa. Mullekin kuppi maistui joskus, kivastikin. Kokemusten ja seuraamukset nähtyäni, päätin että minun lapsilla on isä ja lapsen lapsilla ukki. Ei viinaa, ei tupakkaa enään tässä perheessä.

 

[Aatos]

Päivää, olen Johnny ja olen alkoholisti.

En tiedä mikä minua vaivaa, mutta en vaan kykene olemaan juomatta. Häpeän ja inhoan itseäni enkä tahdo saada elämääni järjestykseen. Antabusta olen kokeillut, mutta nekin tepsivät vain jos niitä malttaa syödä... Tuntuu että olen aivan hukassa ongelmani kanssa. Tarvitsen apua, en vain tiedä mitä se voisi olla. Voi kun olisi olemassa joku ohjelma jonka lääkäri voisi ohjelmoida minuun etten yksinkertaisesti voisi juoda... Ikää minulla on 30 vuotta joten ihan vielä en luultavasti ole maksaani ja aivojani ehtinyt tuhoamaan. Siksikin olisi hyvä kun nyt saisin lopetettua. Tahtoisin vain että vaimoni ja poikani palaisivat luokseni ja saisin elämäni kuntoon.
Onko täällä jatkoajassa samassa tilanteessa olevia/olleita jotka voisivat jakaa tarinaansa ja ehkäpä antaa neuvoja miten selvitä eteenpäin.

Tampereella toimii Satamakatu 4:ssa Myllyhoito johon kannattaa ola yhteydessä. Vetäjäporukka on hyvä ja heillä kaikilla on ollut sama ongelma. Suosittelen.

Oma tarinani on on aika rosoinen mutta en ole valmis sitä julkisesti jakamaan. Voit olla Yv:llä yhteydessä jos haluat lisää apua.


A

 

[thego]

Hei, olen thego ja olen alkoholisti.

Tällä hetkellä menossa 123:s tipaton päivä ja ensimmäistä kertaa elämässä on oikeasti luottavainen fiilis alkoholin suhteen. Antabuksella aloitin tämänkin putken, mutta uskalsin jättää sen pois jo n. kuuden viikon jälkeen.

Miten tähän pisteeseen on sitten päästy.. no vajaa neljä vuotta tuli käytyä nuorten päihdeklinikalla juttelemassa asioista, poliisin kanssa tekemisissä vajaan kymmenen kertaa (normi juoppoputkahommia ja kaks kertaa lievä vahingontekorikos joista molemmista selvisin rahalla pois), vitusti ihmissuhteita pilalle, rahat oon ryypänny ihan saatanan monta kertaa ja pahimmassa tapauksessa sossu makso meikältä laskuja pois et pääsin jotenki takas jaloilleni, itsaria tullu kerran yritettyä ja mietittyä miljoona kertaa.. olikohan tos jo tarpeeksi?

No pointti kuitenki oli siinä, et aika vitusti on pitäny kyntää syvällä ennen kuin on oikeasti tajunnu ettei tää voi jatkua näin. Mitään poppaskonsteja ei oikeastaan omalla kohdalla ole ollut, ainoa toi antabus millä pääsee ihan hyvin alkuun, mut ei sitäkään kukaan tuu sun kurkusta kaataan joka aamu. En näe muuta vaihtoehtoa "parantumiselle" kuin sen, et oikeasti tajuaa ettei kannate juoda. Tähänkään ei auta yhtään se vaik läheiset miten saarnais asiasta tai joku terapeutti käskis sua lopettaan. Se pitää lähteä itestä.

Toki Mirtatsapiinista (mielialalääke) on ollut apua siinä mielessä et saa unta iltaisin ilman alkoholia. Monesti noi illat oli just pahimpia ku ties jo aamulla et yö on taas yhtä helvettiä eikä sitä unta kuitenkaan saa ilman alkoholia. Eikä liikunnastakaan mitään haittaa ole ollut, päinvastoin. Pakko se alkoholi on jollain korvata, ei sitä voi olettaa et lopettaa vaan ja jatkaa elämää muuten samalla tavalla. Siihen pitää kehittää jotain muuta tekemistä tilalle.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Myllyhoito on ollut jonkin verran julkisuudessa ja ilmeisesti aika hyvin tuloksin, sen enempää en ole asiaan tutustunut: Myllyhoitoyhdistys

Eräs läheiseni otti ratkaisevan askeleen kohti parempaa elämää juuri Myllyhoidon avulla. Monesta muustakin juoposta tiedän, että Myllyhoito on toiminut hienosti, siinä kun toisten siihen asti kokeiltujen konstien kanssa on vedetty vesiperä. Tosin kaikki on viime kädessä itsestä kiinni, ei Myllyhoitokaan mikään automaatti ole.

 

[vilperi]

Minulla ei vielä ole alkoholismia, mutta siihen kohdistuva pelko on. Viime aikoina olen lisännyt huomattavasti alkoholin juomistani. Eikä siitä ole seurannut mitään hyvää. Vain kotioloissa vedettyjä perseitä ja öykkäröintiä ties missä. Lähinnä netissä.

Syy varmaankin liittyy äitini kuolemaan ja siitä seuranneisiin asioihin. Toisinaan pyrin pahaakin oloani purkamaan alkoholin voimalla. Eikä tilannetta helpota todellakaan se, että olen tällä hetkellä taas työttömänä. Ei ole juurikaan asioita, mitkä estäisivät ottamasta alkoholia minäkin iltana. Vaikka nyt voisin taas juopotella. Viimeksi vedin perseet sunnuntaina. Tietynlainen halu kaljoitteluun kytee jatkuvasti mielessäni. Ja varastoni on täynnä olutta.

Rupean olemaan tilassa, missä seuraava askel on alkoholismi. Enkä ole varma pystynkö estämään itseäni ottamatta tuota askelta.

Kaksi setääni joi hengiltä itsensä. Isäni oli lähellä 19-vuotiaana alkoholismiin sortumista, kun hänen äitinsä kuoli.