Tämä Ruutun ja Granlundin tilanne kuvastaa hyvin Suomalaista luonnetta.
Kyllä tähän Mixun tekstiin voi niin yhtyä! On se vain niin uskomatonta, tämän asian huomasi nyt jo draftissakin :) Liekkö vuoden 2001 Lahdendoping-skandaalilla pohjaa tälle asialle, että ei uskota suomalaisten pärjäävän missään ilman "apukättä"...
Joka tapauksessa minua Jokeri ja Coyotes-fanina ei kiinnosta p****n vertaa kuinka paljon sr. Ruuttu pojan valintaan vaikutti, olen kyllä sitä mieltä, että hyvin minimaalisti. Eikö ketään ihmetytä Winnipeg Jetsin 1. rundin 7# pickinä valittu Mark Scheifele? Varausnumero laski kuin lehmänhäntä (arvioihin nähden). Ainoa syy tälle voi olla vain se, että he näkivät siinä pelaajassa jotain muuta, mitä esimerkiksi ISS (International scouting servicen) scoutit ja arvioijat eivät nähneet. Varsinkin jos pelaaja on sen tyyppinen profiililtaan, minkä he haluavat, niin valintaa en epäile yhtään. "High risk, high reward" käsitettä voidaan tässä tilanteessa käyttää, toivotaan suomalaisittain kuin myös coyotesin kannalta, että tuo käsite olisi oikeassa! Aku, jonka kasvupyrähdys sekä yleinen kehitys kiekkoilijana on tapahtunut hitaammin/myöhemmin kuin muilla pelaajilla on siis ollut useiden scouting sivustojen listoilla vuoden eurooppalainen kehittyjä, joten onko 2. rundi niinkään yllätys? Coyotes vain luotti siihen, että Aku pystyy kehittymään vielä hurjasti lisää joka osa-alueella. Oli siellä muitakin samantyyppisiä tilanteita jokaisella rundilla, kun valittiin joku pelaaja "vähän" liian aikaisin, se on riskipeliä, joskus se tuottaa, joskus ei.
Tämän takia seurat haastattelevat pelaajia, jotta he tutustuvat pelaajaan muutenkin kuin vain näkemällä heidän peliään. Näin he voivat arvioida heidän elämän arvot ja luonteen, onko luonne sellainen joka toivotaan huippu-urheilijalla olevan. Millainen luonne sitten tarkalleen ottaen pitäisi olla? -Minä en tiedä, uskon, että nuo päättäjät rapakon takana sen tietävät. Heitän kysymyksen teille, jos on kaksi pelaajaa: toinen on toista parempi ja on tehnyt 1,5 pistettä per ottelu, toinen hieman erityyppinen, ei niin hyvä ja tekee pisteitä vaikka 0,6 pistettä per ottelu, mutta on asenteeltaan kentällä periksiantamaton, kun "parempi" pelaaja taas ylimielinen, eikä niinkään joukkuepelaaja. (Tässä tietysti vaikuttaa joukkueen halu, minkälaista pelaajaa etsivät.) Haastatteluissa ennen draftia huomataan paremman pelaajan motivaatio-tason harjoitteluun olevan suhteellisen matala, kun taas heikommalla parempi etc etc... Kumman valitsisitte? -Itse ainakin heikomman pelaajan, jolla riittää motivaatiota harjoitella, halua kehittyä paremmaksi kuin toinen ja tavoitteet on korkealla kuten Akulla eli NHL:ssä. Kuka valitsee sellaista tyyppiä, josta ei välttämättä ikinä tule NHL-pelaajaa sen takia, että elämän arvot ovat päin honkia? Sehän se vasta riskimpää olisikin! :) Mielestäni tällä voidaan selittää Kucherovin ja Ruutun kääntyminen draftissa näin päin. Kyllä TBL:n otti myös ison riskin varatessaan toisella kierroksella Kucherovin, joka on venäläinen ja saattaa hyvinkin pelata elämänsä vain KHL:ssä, tai pahimmassa tapauksessa hänestä voi tulla "uusi-filatov", joten teidän teoria:"toisella kiekalla varattava vain ja ainoastaan varmoja NHL-miehiä" ei päde tässäkään, ei välttämättä kummankaan pelaajan kohdalla.
Itse näkisin Ruutun samantyyppisenä pelaajana kuin jo Cotesissa pelaava Korpikoski. Normaalin jääkiekkoilijan mitoissa olevat pelaajat, jotka voivat pelata laidassa kuin keskelläkin. Kovia työntekijöitä molempiin suuntiin kenttää. Ainoa ero pelaajilla on vain se, että Korpikoski oli tunnetumpi ja suuremman yleisön tiedossa jo paljon ennen draftia ja tämä selittänee suuresti hänen varauksensa 1. kierroksen puolivälissä numerolla 19. Hänoli siis tietysti kehittynyt aikaisemmin hyvälle tasolle, kun taas Akulla se kehitys alkoi myöhemmällä iällä. Tämähän taas on vain mielipiteeni..
Vertauksen vuoksi laitan listan samalla numerolla varatuista pelaajista muutaman vuoden ajalta, katsotaan minkälaisia supertähtiä Ruutun sijasta todella olisi siis pitänyt valita ;) (*
pelatut ottelut NHL:ssä*)
2011:#51 Phoenix Coyotes - Alexander Ruuttu (C/RW)
2010:#51 Detroit Red Wings - Calle Järnkrok (C)
2009:#51 Carolina Hurricanes - Brian Dumoulin (D)
2008:#51 New York Rangers - Derek Stepan (C) *
82*
2007:#51 Pittsburgh Penguins- Keven Veilleux (C)
2006:#51 Colorado Avalanche - Nigel Williams (D)
2005:#51 Vancouver Canucks - Mason Raymond (LW/RW) *
273*
2004:#51 New York Rangers - Bruce Graham (C)
2003:#51 Edmonton Oilers - Colin McDonald (RW) *
2*
2002:#51 New Jersey Devils - Anton Kadeykin (D)
2001:#51 Los Angeles Kings - Jaroslav Bednar (LW/RW) *
117*
2000:#51 Toronto Maple Leafs - Kris Vernarsky (C) *
17*
Tässä teille nyt ne "OIKEAT" valinnat tälle paikkaan, kivasti kun katoo niin oikeastaan vuodesta 2000 alkaen vain kaksi seuraa on onnistunut draftissaan tällä numerolla eli Canucks ja Rangers. Sillä tällä hetkellä 7/12 varatuista ei ole pelannut NHL:ssä, viisi on ja niistäkin vain kaksi tilastollisesti hyvin pisteiden ja otteluiden määrän valossa. Bednar, Vernasky ja McDonald kun ei mielestäni ole tehnyt NHL:ssä minkäännäköistä uraa, vaikka Bednar pelejä pelannut niin rooli ollut todella heikko. Tietysti tämänkin historiallinen tilasto on virheellinen, ei tietenkään tilannetta suoraan näin voida ajatella, että verrataan edellisiä valintoja, mutta tämä vain kertoo sen faktan, että vain 2/12 on luonut ja tai
varmuudella tulee luomaan NHL:ssä
uran, hope so Akun jälkeen luku on 3/12. (Nuista parin viime vuoden valinnoistahan ei vielä osaa sanoa.) Jotku on kirjoitellut kuinka toisen kierroksen hakujen tulisi olla varmoja änärimiehiä, no onko edellä mainitut?
Ei mulla muuta, kiitos! :)
E: Unohtu vilpittömät onnittelut Akulle varauksesta!