Valavuorella on kaksi ongelmaa, julkisuuden kipeys ja vauhtisokeus. Hän on varmasti idearikas ja touhukas kaveri, mutta realiteetit eivät ole hänen vahvuutensa. Lisäksi Valavuori haluaa paistatella julkisuudessa, vaikka hänen paikkansa on kulisseissa. Suomessa on monia näkymättömiä managereita, jotka tekevät hyvää tulosta edustamiensa urheilijoiden tai seurojen eteen. Ja tekevät vielä hyvän tilin.
Tämä on kyllä erittäin hyvä kiteytys.
Valavuori haluaisi itse olla se the urheilija valokeilassa, mutta kun ei riittänyt taso, niin nyt yrittää taustapiruna saada itsensä siihen asemaan.
Hypitään kukasta kukkaan ja into siihen mihin ryhtyi loppuu nopeasti. Kaikki puheet ja asiat jäävät kesken, kun on kiire jo uusia haasteita.
Kaikki ne Ville Långin ja Suvi Mikkosen sponsorihommat yms. Löytyy oikea kohde, niin siihen annetaan energiaa sen lyhyen hetken, kunnes ei enää kiinnostakaan ja mitään ei enää kuulu.
Hienoa, että intohimoa riittää mutta kun mikään projekti ei ikinä valmistu tai edes ala kunnolla ja sama ukko aina esillä eri yhteyksissä, niin eihän tässä voi oikein enää kuin nauraa.
Tämä viimeisin saaga taas sitä itseään. Ensin piti kääriä hihat Biisonien puolesta, pari viikkoa tästä ja marttyyrinen kirjoitus kuinka uudet haasteet koittaa. Siihen vielä sitten kommentit siitä, että "Jos Biisonit olisi oikeasti pulassa, niin en lähtisi mihinkään" ja tästä vähän eteenpäin, niin koko Biisonit on varmaan jo teurastettu. Hyvin tällä taas sai itsensä esille ja ehkä jotkut jopa luulemaan, että taas se antoi kaiken ja ihan yhtäkkiä tuli taas tälläinenkin yllättävä takaisku Koripalloliiton toimesta.
En tiedä onko nyt ihan kokonaan tai osittainkaan Valavuoren syytä, mutta hyvin tuo Biisonitkin haiskahtaa Blues vol. 2:lta tai joltain Sunny Car Centeriltä.
Joku jehu jo sanoi, että käsittämätöntä, että parin päivän viivästyksen takia liitto sulkee koko homman. No sitten paljastui, että aika monta viikkoa tässä on neuvoteltu asioista ja kaikki ollut tiedossa kyllä, eli ei ole voinut tulla yllätyksenä. Tänään sitten sama jehu kommentoi, että ihan "2-4 päivän sisällä olisi tullut pelastus" ja itse Valavuorihan kommentoi tuossa Ylen jutussa, että viikosta jäi kiinni.
On se perkele, kun seura kuin seura, niin aina olisi ihan parin päivän päästä ollut hommat kunnossa monen vuoden perseilyn jälkeen.
