Tätä on tullut mietittyä, että miksi ei koskaan lähtenyt kokeilemaan uraa Brittien ulkopuolella? Lyhyt reissu toki oli Kanadan junnusarjaan, mutta oliko koti-ikävä liian suuri vai mikä? Pisteitä kuitenkin teki hyvin sielläkin niissä muutamassa pelissä.
Kaivoin vähän netistä vastauksia Skotlannin Gretzkystä. Tony Hand teki noita pisteitä vielä aikana, jolloin brittien sarjassa kotimaiset pelaajat olivat jotain jämäketjujen miehiä ja sarjan pistepörssejä dominoivat ulkomaalaiset, paljolti kanadalaiset pelaajat.
Hand tosiaan varattiin 1986 Edmontonin toimesta NHL:ään. Tuolloin Skotlannissa pelaillut ja Oilersille myös skouttaushommia tehnyt Garry Unger pirautti hänestä Glen Satherille. Heti Edmontonin training campilla Hand pysyi mukana täydet kaksi viikkoa pelaten vissiin Marty McSorleyn mailalla, koska Handin ainoa mukana ollut meni rikki heti alussa. Sieltä sitten Oilersin kautta Hand lähetettiin pelaamaan WHL:ään Victoria Cougarsiin imemään kokemusta pohjois-amerikkalaisesta kiekosta. Mutta tosiaan valtava koti-ikävä jätti tuon stintin vain 3 ottelun mittaiseksi. Hand oli vissiin jo alunperin yhden ottelun jälkeen lähdössä pois, mutta pienen suostuttelun ja uuden sopimustarjouksen myötä hän sanoi jäävänsä. Hän pelasi kaksi ottelua lisää ja sitten matkusti Skotlantiin hoitamaan henkilökohtaisia asioitaan, mutta jäi sitten sille tielle. Victoriaville lähetti porukkaa Skotlantiin suostuttelemaan häntä takaisin, mutta vailla tulosta. Ilmeisesti sopivat kuitenkin Glen Satherin kanssa, että Hand ilmestyisi uudestaan Edmontonin training campille seuraavan kauden alussa.
Seuraavan kauden treenileirillä Hand pelasi Oilersin riveissä ainakin Team Canadaa vastaan ja nappasi syöttöpisteen Kevin Lowen tekemään maaliin. Tällä kertaa Handille tarjottiin sopimusta Edmontonin AHL-joukkue Nova Scotia Oilersiin. Hand hylkäsi tuon sopimuksen ja lähti kotiin. Ilmeisesti hän arveli, että hänet voitaisiin lähettää pelaamaan jopa IHL:ään saakka, koska AHL-joukkueessa oli jo viisi muutakin sentteriä ennestään. IHL:ään verrattuna hän ansaitsisi enemmän rahaa kotimaansa puoliammattilaissarjassa. Mikä kuulostaa lähinnä siltä, että koti-ikävä jyskytti jälleen takaraivossa isona. Toki Handilla oli kotimaassaan työ apulaisinsinöörinä kotikaupunkinsa urheilukompleksissa. Mutta hän kaipasi myös brittijääkiekon rennompaa ilmapiiriä. Hänestä oli ahdistavaa, miten Pohjois-Amerikassa kaikki pyöri niin vahvasti jääkiekon ympärillä ja oli niin paljon paineita.
Glen Sather ilmeisesti kommentoi tuota pettyneeseen sävyyn mainiten, että hän olisi edelleen voinut kehittyä pelaajana Pohjois-Amerikassa merkittävästi. Että hänellä oli jo erinomainen kyky lukea peliä, hyvä luistelemaan ja että hän oli jo treenileirillä viisain pelaaja kaukalossa - lukuunottamatta Gretzkyä.
Jossain 88-89 hujakoilla Handille tarjottiin kesällä Sveitsin Geneve-Servettestä sopimusta. Sveitsin liigassa oli tuolloin sääntönä, että vain kolme ulkomaalaista saa pukea peliin. Hand olisi ollut joukkueen neljäs ulkomaalainen. Ei uskaltanut lähteä, vaan koti voitti. Seuraavalla kaudella sitten latoi tuon 212 pisteen kauden kotimaassa ja oli brittien liigahistorian ensimmäinen kotimainen pelaaja, joka voitti Vuoden pelaajan palkinnon. Sivukuriositeettina kun Hand teki 222 pistettä 90-luvun alussa, niin hän oli vasta pistepörssin kymmenes. Pörssivoitto irtosi 319 pisteellä Patrick Scottille.
Mutta toisaalta ehkä tässä nykynäkökulmasta tarkastellessa kannattaa muistaa, että Hand oli vanhemman maailman tuote. Hän pelasi kotikaupunkinsa Edinburghin seurassa Englannin pääsarjaa ja vaihtoi seuraa vasta kun tuo hänen rakas joukkueensa lopetti olemassaolonsa rahavaikeuksien vuoksi. Se on lojaaliutta ja rakkautta. Samoin tuon Pohjois-Amerikan visiitin suhteen Hand tuli puoliammattilaissarjasta 80-luvun NHL:ään ammattilaisten keskelle, mikä on varmaan ollut vähintäänkin epämukavaa ja vaatinut totuttelua. Ja kaikki eivät välttämättä sellaiseen sopeutumiseen pysty, erityisesti tuolloin. Edmontonin mediavastaava tuolloin kommentoi, että Hand ei ollut kuulemma aiemmin urallaan joutunut hirveästi pusertamaan ja punnertamaan itseään ja että hän oli hieman häkeltynyt joutuessaan keskelle tuollaista ammattilaisorganisaatiota ja painekattilaa.
Hand itse kommentoi tuota IIHF kunniagalleriaan nimeämisen yhteydessä yhdessä haastattelussa, että hän ei ollut kunnianhimoton. Vaan että hän ei vain oikein tiennyt paremmin ja ei ollut koskaan aiemmin ollut poissa kotoa. Eikä hänellä ollut isähahmoa, koska hänen isänsä kuoli Handin ollessa melko nuori, mikä toimi sytykkeenä jääkiekon aloittamiseen. "Teinkö oikean päätöksen jättäessäni Edmontonin... Luultavasti en".
Ehkä silläkin voi jossitella, että jos Hand olisi draftattu vähemmän täynnä talenttia olevaan NHL-joukkueeseen kuin Edmonton, niin olisikohan hän murtautunut heti suoraan rosteriin. Vai olisiko hän silloinkin löytänyt keinon palata kotiin. Tai jos Victoriavillessä hänelle olisi maksettu isompaa palkkaa, niin ehkä hän ei olisi lähtenyt takaisin. Kuka tietää.
