Haa! Arvasin, että tälläinenkin ketju löytyy!
Panzerkampfwagen VI, eli "Tiger", on legendaarisin panssarivaunu minulle ja monelle muullekin. Tiikerin isobroidi, eli PzKpfw VI ausf B "Königstiger" , on spekseissä näyttävämpi, mutta oli käytännössä vain epäonnistunut ressurssien hukkaus. "Kuningastiikeristä" ei ollut palvelusaikanaan lähimainkaan samanlaista tukea etulinjan jääkäreille kuin Tiikeristä, jonka pelkästään moraalinen vaikutus oli valtava etulinjan rohkeille ristiretkiläisille, heidän taistellessaan 1942-43 talvella epätoivoisesti alitehoisilla aseilla bolsevikkien kalmanhajuisia metallihirviöarmejoita vastaan.
Kylmyys, nälkä ja väsymys. Routainen, lumen ja veren värjäämä kraaterikuoppa. Makaat siinä toivon menettämänä ja odotat kahden lähestyvän T-34 komppanian jyräävän ylitsesi. Tankkien päällä roikkuvien, konepislareilla aseistautuneiden ryssälaumojen, vodkan rohkaisemat uhitteluhuudot kuuluvat jo voimistuvan mootorijylinän ja telaketjukitinän lävitse.
Otat kohmeisilla sormillasi pistoolistasi seitsemän ysimillistä ja lataat ne konepistoolin vajaaseen lippaaseen. Lasket näin ehtiväsi ampua yhden täyssarjan tankilla ratsastaviin iivanoihin ja samalla yksi luoti jää itseäsi varten varmuuden vuoksi, jotta säästyt kidutukselta, kuten silmien kaivelulta päästä.
Kurkistat varovasti kraaterinreunan ylitse ja arvioit vihollistankkien olevan enää noin 35 metrin päässä. Vielä hetki odotusta ja sitten moottorirasvalla suojattu MP-40 pääsee nakuttamaan käsissäsi viimeisen kerran. Viereisessä kraateripoterossa henkiinjääneet miehistösi rippeet valmistautuvat laskettelemaan kevyellä MG-34 konekiväärillä viimeisen sarjan sekä heittämään yhteensidotun kranaattiryppään ensimmäisen tankin alle, vaikka tietävät ettei T-34 todennäköisesti vaurioidu siitä lainkaan.
Suoraan kohti ajavan vihollisen kärkivaunun etäisyys on nyt noin 18 metriä ja olet juuri antamassa elämäsi viimeisen "Feuer!" käskyn, kunnes yhtäkkiä kärjessä etenevä vaunu pysähtyy ja sen rungon etupanssariin ilmestyy savuava reikä. Et ehdi ihmetella kuulitko edes laukausta ja mistä suunnasta, kun savuava T-34 saa heti perään toisen osuman: tällä kertaa sen koko tykkitorni repeytyy irti, sinkoutuen monta metriä lumihankeen ja vaunun päällä ratsastaneet viholliset lentelevät eri suuntiin kirkuvina ja verisinä räsynukkeina. Katsot taaksesi ja reilu kilometrin päässä takanasi sijaitsevan harjanteen päälle on ilmestynyt neljä metallihahmoa: Tiikereitä!
Kaksi Tiikereistä jatkaa tulittamista 8.8cm tykeillään ja toiset kaksi lähtevät täyttä vauhtia kohti. Vihollinen menee täydelliseen panikkiin ja lähtee ajamaan sekasortoisesti eri suuntiin, paljastaen haavoittuvat sivu- ja takapanssarinsa. Nyt jokainen osuma tiikereiden putkista on tappava: T-34 toisensa jälkeen pysähtyy lumihankeen, osa tyynesti savuavina, osan miehistön hylkääminä, yhden tankin paiskautuessa kyljelleen osumien voimasta. Vihollistankkeja saattanut jalkaväki on myös sekasorrossa: osa pyrkii epätoivoisesti suojautumaan perääntyvien T-34 -vaunujen takana, muttei pysy perässä, osa ryömii hangessa ja toiset säntäilevät paniikissa kuin päättömät kanat.
Harjanteelle jäännet Tiikerit pumppaavat edelleen tykkejään tappavalla tarkkuudella vihollisten sekaan ja toiset kaksi Tiikeriä ovat jo riittävän lähellä aloittaakseen tulituksen täydestä vauhdista: niiden kaikki aseet konekiväärejä myöten alkavat nyt sylkemään putket kuumina kuolemaa ympärilleen.
Kokoat itsesi, nouset polviasentoon, huudat "Feuer frei!" ja lasekettelet konepislarilla lyhyitä sarjoja paniikissa olevan vihollisen sekaan ilman pienintäkään pelkoa, että se tiikerinpelossa edes huomaisi itseäsi ja miehiäsi. Viereisestä kraaterista kuuluva MG34:n rätinä kuulostaa nyt kovin vaatimattomalta tässä infernaalisen ukkosmyrskyn seassa.
Kolmen minuutin päästä tanner vaimenee rytinästä ja rätinästä. Hiljaisuuden rikkoo vain neljän Tiikerin moottorinjylinä. Savuavia tankinromuja on noin parin sadan metrin sisällä 22 kappaletta ja hangessa lojuu kolmisensataa tuoretta ihmisraatoa. Ilmassa tuoksuu bensiini, ruuti ja kuolema.