Ajattelevatko eläimet?

[Uleåborgir]

...muutama yleisluontoinen huomio ns. susilapsista - koskien ainakin osaa heistä. Tietenkään he eivät löydettäessä kykene kielelliseen kommunikointiin muiden ihmisten kanssa koska heille ei ollut kehittynyt kykyä ymmärtää ja käsitellä puhuttua ja kirjoitettua kieltä (koska kukaan ei ollut opettanut kieltä heille)

Minun mainitsemani kielellinen kompetenssi ei tarkoita sitä, että ympäristötekijät olisivat olleet mukana vaikuttamassa kykyyn kommunikoida "älyllisesti". Kielellinen kompetenssi tarkoittaa nimenomaan lajiin tai yksilöön "sisäänkoodattua" kykyä oppia kommunikoimaan lingvistisesti tai sitä vastaavalla tavalla. Mykällä ihmisellä on kielellinen kompetenssi, vaikka ei kykenekään muodostamaan äänteitä ja osaisi puhua mikäli jokin fyysinen tai psyykkinen syy ei sitä estäisi.

...Minulle herää kysymys koskien ihmisapinoiden (isojen apinoiden) kielellisen ilmaisun tarpeellisuudesta. Loppujen lopuksi kuinka tarpeellista on opettaa esim. simpanssille kyky ilmaista yksinkertaisia lauseita tai opettaa sille yksittäisiä sanoja n kappaletta?

Sikäli se ei kai olekaan tarpeellista, mutta ihmisen uteliaisuus, faust, on yksi lajimme piirteistä ja yksi sen ilmenemismuoto on tutkia voiko simpanssi viestiä, tai voiko simpanssin opettaa viestimään kielellisesti; älykkäästi tai muuten ihmisen kaltaisesti. Onko simpanssin luonnollinen ympäristö sille väärä? Onko geneettinen kyky käyttää kieltä turha?

 

[Yläpesä]

Onko se tarpeellista, että simpanssi osaa esittää lyhyen lauseen tyyliin yhdistelemällä sanoja:

"Ulkona on kaunis ilma",

tai osaa ilmaista esineiden nimiä ja yhdistää nimet ja esineet toisiinsa kun kuitenkaan koskaan kielellinen ilmaisu ei etene puhumisen tasolle (johtuen luonnollisista syistä) eikä simpanssi kykene oppimaan riittävän useiden sanojen syvällisempää merkitystä tai kun abstraktioiden ymmärrys jää vähäisemmälle tai olemattomalle tasolle?

Tiedettä rakastavana ihmisenä olen kyllä vahvasti tämäntapaisten kokeellisten ja "laboratorio"-olosuhteita vaativien tutkimusten puolesta. Se ei millään tavalla poissulje naturalistisia monikymmenvuotisiin observointeihin perustuvia kenttätutkimuksia, joista minulla on ollut ilo olla kansainvälisessä konferenssissa kuulemassa (ja näkemässä) hengästyttävän mahtavia selostuksia (japanilainen ryhmä joka tutkii simpanssikulttuureja Kongoissa).

Älyn, oppimisen ja kielen tutkiminen vaativat keinotekoisia asetelmia jotta looginen koneisto pääse nytkähtämään lyhyen askeleen kerrallaan eteenpäin.

Susilapsia ei muuten tarvitse lähteä etsimään Intian viidakoista eläinten parista. Erästä tyyppiä tapaa ihan koti-Suomesta. Kuulevaan ja puhuvaan perheeseen syntyvä ´kivikuuro´ lapsi on kielellisesti susilapsi. Hänellä ei ole mitään kykyä oppia puhuttua kieltä koska ei kuule sanoja eikä pelkän huulioluvun varassa opita luontaisesti puhetta. Vielä nykyäänkin kuurouden diagnosoiminen saattaa kestää pahimmillaan kaksi vuotta ja koko tuon ajan lapsi elää lähes kielettömässä tilassa. Ainoa viestiminen mikä hänelle luontaisesti onnistuu on näön varainen ymmärtäminen, eleet ja ilmeet. Viittomakielen opiskelu alkaa toki siinä vaiheessa kun diagnoosi on varmistunut, mutta tällöin on hukattu tyypillisesti 1,5 vuotta ja jopa 2 vuotta. Olen nähnyt sekä erittäin surullisia tapauksia että kuin ihmeen kautta tasapainoiseen kommunikaatioon ja älyllisiin toimintoihin kypsyneitä liian myöhään diagnosoituja kuuroja. Ilmeisesti kielellinen herkkyyskausi ei ole aivan niin ehdoton kuin yleensä on esitetty, varsinkin jos ympärillä on riittävästi visuaalisia vihjeitä, jotka mahdollistavat jonkinasteisen symbolisen ymmärtämisen tason.

Tässä mielessä, vlad, ainakaan tuo vaatimuksesi kielen "puhumisesta" on mielestäni turha, sillä kaikki ihmisetkään eivät puhu. Puheäänellä on toki kiistaton merkitys arkielämässä ja esimerkiksi kirjoitetussa kielessä (poislukien kiina ja muut merkkijärjestelmät), mutta mikään ehdoton edellytys korkeatasoisen kulttuurin syntymiselle se ei ole.

 

[ms.qvist]

Tiedettä rakastavana ihmisenä olen kyllä vahvasti tämäntapaisten kokeellisten ja "laboratorio"-olosuhteita vaativien tutkimusten puolesta. Se ei millään tavalla poissulje naturalistisia monikymmenvuotisiin observointeihin perustuvia kenttätutkimuksia, joista minulla on ollut ilo olla kansainvälisessä konferenssissa kuulemassa (ja näkemässä) hengästyttävän mahtavia selostuksia (japanilainen ryhmä joka tutkii simpanssikulttuureja Kongoissa).

Minulla on ilmeisesti ollut onni vain päästä nauttimaan televisiosta tulleita dokumentteja jotka mm. ovat pohjautuneet tämän (oletan, että on samainen ryhmä) japanilaisen ryhmän havainnointeihin erilaisista simpanssikulttuureista. Toki useampi muukin ryhmä on niittänyt mainetta simpanssitutkimuksillaan, muistaakseni jokin aika sitten tuli dokumentti jossa käsiteltiin juuri simpanssien väkivaltaisempia käyttäytymisen muotoja jotka brutaaliudessaan vetävät eräällä tapaa vertoja ihmisten käymille sodille tappamisen ollessa äärimmilleen vietyä - jopa kokonainen yhteisö on hävitetty toisen "heimon" (lauman) toimesta.

Tässä mielessä, vlad, ainakaan tuo vaatimuksesi kielen "puhumisesta" on mielestäni turha, sillä kaikki ihmisetkään eivät puhu. Puheäänellä on toki kiistaton merkitys arkielämässä ja esimerkiksi kirjoitetussa kielessä (poislukien kiina ja muut merkkijärjestelmät), mutta mikään ehdoton edellytys korkeatasoisen kulttuurin syntymiselle se ei ole.

Ehkä oli minulta väärin korostaa tuota "puhumista", otin sen lähinnä selkeimpänä esimerkkinä esille siitä kuilusta mikä vallitsee ihmisen ja simpanssin keskinäisen viestinnän välillä vaikka vastassa olisi kuinka opetettu ja motivoitu simpanssi - edellisellä lainkaan kuitenkaan väheksymättä simpanssien älykkyyttä.

Omakohtainen - ehkäpä vähemmistöön kuuluva ja osaltaan silmiäni sulkeva - kiinnostuneisuuteni kohdistuu juuri tuohon naturalistiseen tutkimukseen jossa esim. simpansseja ei koeteta ahtaa "meidän" raameihin vaan simpansseja tutkitaan niiden omassa ympäristössä ja mahdollisimman pitkälle niiden ehdoin. Kaikesta huolimatta tutustun kuitenkin suurella mielenkiinnolla kaikkeen tutkimustietoon, myös siihen mikä on kerätty laboratorio-olosuhteissa.

vlad.

 

[Yläpesä]

jokin aika sitten tuli dokumentti jossa käsiteltiin juuri simpanssien väkivaltaisempia käyttäytymisen muotoja jotka brutaaliudessaan vetävät eräällä tapaa vertoja ihmisten käymille sodille tappamisen ollessa äärimmilleen vietyä - jopa kokonainen yhteisö on hävitetty toisen "heimon" (lauman) toimesta.

Mahdollisesti kyseessä on sama tiimi. Konferenssista on jo muutama vuosi vierähtänyt. Silloin ryhmän intresseissä oli nimenomaan kahden eri kulttuurin (joiden välillä oli satoja kilometrejä) työkalujen käyttötavat ja menetelmät joilla vanhemmat opettivat nuoria käyttämään niitä oikein. Esitys oli paras mitä olen ikinä missään nähnyt, parempi kuin Ilveksen v.98 otteet ylivoimalla! Ryhmä kykeni yksinomaan yksilön pähkinänrikkomistapoja seuraamalla sanomaan että kyseessä on naapuriheimosta tähän yhteisöön nuorena "kidnapattu" naaras. Kuten olikin.

 

[ms.qvist]

Mahdollisesti kyseessä on sama tiimi. Konferenssista on jo muutama vuosi vierähtänyt. Silloin ryhmän intresseissä oli nimenomaan kahden eri kulttuurin (joiden välillä oli satoja kilometrejä) työkalujen käyttötavat ja menetelmät joilla vanhemmat opettivat nuoria käyttämään niitä oikein. Esitys oli paras mitä olen ikinä missään nähnyt, parempi kuin Ilveksen v.98 otteet ylivoimalla! Ryhmä kykeni yksinomaan yksilön pähkinänrikkomistapoja seuraamalla sanomaan että kyseessä on naapuriheimosta tähän yhteisöön nuorena "kidnapattu" naaras. Kuten olikin.

Tuttua tekstiä sinulta, olen tiedelehtien artikkeleissa sekä televisiosta tulleissa dokumenteissa tutustun ehdottomasti saman tiimin havaintotuloksiin - jotka kieltämättä monella tapaa ovat hyvin hämmästyttäviä ja osoittavat hienolla tapaa sen kuinka eritavalla eri laumat (heimot) käyttäytyvät ja kuinka hienovaraisia sosiaaliset rakenteet näissä laumoissa ovat. Erityisesti minullakin on jäänyt lukemistani artikkeleista mieleen sellainen jossa nostettiin esille mainitsemasi esimerkki "kidnapatusta" naaraasta ja sen oppimasta tavasta rikkoa pähkinät eritavalla verrattuna heimoon johon se oli "kidnapattu" ja kuinka tämä tapa rikkoa pähkinät paljasti sen "kidnapatuksi" yksilöksi.

Harmillista sikäli, että tällä hetkellä monilla alueilla simpanssienkin kohdalla biodiversiteetit alkavat hajautua niin pieniksi, että seurauksena saattaa pahimmassa tapauksessa jopa olla laumayhteisöjen "rapautuminen" kun geenipooliin ei ole saatavilla riittävästi uutta verta - edellinen näin sivuhuomiona simpansseihin liittyen.

vlad.