@Rixa88
Ensiksi mä tahdon sanoa sen, että tulta päin vain! Itse olen lukihäiriöisenä juuri valmistunut yliopistolta, joten asenteesi opiskeluja kohtaan on jokseenkin tuttu.
Itse en opiskelujeni aikana lukenut yhtään kirjaa. Itseasiassa koko elämäni ainakana olen lukenut yhden Dan Brownin. Se oli silloin vielä ennen älypuhelimia intissä, kun olin ampumaleirillä ja korvavamman takia ampumakiellossa. Keskellä metsää telttoja lämmittäessä se kirja meni viikossa.
Ihmisillä on erilaisia tapoja oppia, ja varsinkin silloin kun se yleisin tapa on hankalaa, niitä omia vahvuuksia pitää ehkä hieman hakea. Omalla kohdalla Wikipedia oli varmasti se paras opiskeluväline. Opettelin teoriat sieltä, ja sovelsin niitä omassa päässäni, ja ilmeisen menestyneesti. Todettakoon toki, että oma ala tuotantotalous on hyvin soveltava ala. Kun ei ole teoreettista oikeaa tai väärää, perustelut ja niiden osuvuus nousee pääasiaksi.
Wikin ohella seurasin paljon erilaisia dokumentteja omasta aiheesta ja vähän ympäriltäkin. Syystä tai toisesta videosta opin ihan hyvin. Eli kun jonkun asian näkee, kuulee ja mahdollisesti vielä lukee samaan aikaan, jää se mieleen paremmin.
Toki niitäkin helvetillisiä kursseja tuli, joissa ulkoa opettelu oli se pääasia. Näissä omaksi parhaaksi ratkaisuksi löytyi se, että opettelin sen asian, ja syyn miksi tämä on näin. Asian ymmärtäminen auttaa myös niitä ulkoa muistettavia asioita.
Osa kursseista osoittautui silti erittäin hankaliksi, vaikka kuinka käytin erilaisia oppimismetodeja. Olisinkohan parhaimmillaan muutamaa kurssia käynyt uusintatenttimässä lähemmäs kymmenen kertaa. Nämä lopulta aiheutti tutkinnolleni aavistuksen myöhästymisen, mutta eipä se isossa osassa tunnu. Lopulta osan näistä kursseista suoritin oman yliopiston avoimella puolella jossa eri opettaja ja eri menetelmät onnistuivat minulta. Ja osan kursseista kävin verkkokursseina toisten yliopistojen järjestäminä ja hyväksiluin ne omaan tutkintoon.
Oppimisessa ja opiskelussa tärkeintä on se, että ei ole itselleen liian ankara. Jos jotain ei muista, niin sitä ei muista. Kukaan ei kuitenkaan osa kaikkea, mutta kunhan oikeasti yrittää niin kyllä sen tutkinnon saa aikaiseksi. Pitää vain muistaa, ettei turhaan jää jauhamaan niitä epäonnistuneita toimintatapoja, vaan etsii ratkaisua muualta.
Mitä tulee kysymykseesi opintojen rahoituksesta, nykyään sillekin on vaihtoehtoja. Aikuiskoulutus rahan saa tietyt ehdot täyttämällä, tai vaikka ei täyttäisi niin painavalla syyllä. Tuo lienee kaikista parhain vaihtoehto ja sillä oikeasti jo eläisi. Toinen on se mahdollisuus, että työkkärin kanssa voi olla mahdollista sopia opiskelusta työttömyyskorvauksella. Tämän vaatimuksista en tiedä, mutta mahdollista se on. Opintolainaa pelkäät ihan turhaan. Sen korot ovat todella alhaisia, sen takaisinmaksua saa lykättyä, ja ne erät eivät ole kummoisia. Lisäksi siitä saa ihan hyvän osan kuoletettua erilaisina vähennyksinä. Näiden lisäksi on mahdollista saada yleistä asumistukea omistusasuntoo, mikäli tilanne on sellainen.
Ei muuta kun tsemppiä sinne! Kysele jos kyselytyttää.
