Aikuisena kouluun

[naapuri]

Menin "hölmöilemään" keväämmällä ja hain kouluun, kun ei varsinaisesti ole mitään kunnollista koulutusta taustalla. Nyt viittä vaille kolmekymppisenä tuntui jotenkin pelottavalta nojata oppisopimuksella suoritettuun merkonomin tutkintoon koko loppuelämän ajaksi, ja tyttöystävän kannustustuksen (uhkailun) voimalla laitoin paperit sisään.

Viikko sitten sain sähköpostia ja hienosti meni, sillä elokuussa alkaa koulu. Fiilis oli tietysti mahtava sillä kokeissa oli paikalla valtavan paljon nuorempaa sakkia joiden jostakin syystä luulin olevan itseä skarpimpia.

Mutta antakaa jotain vinkkiä ja tippiä tulevaan! Opiskelut ovat iltaopiskeluita. Kuinka sinä olet jaksanut? Meneekö tieto paremmin päähän vähän vanhempana? Arvostaisin jos jollakulla olisi jakaa kokemuksia aikuisena kouluun menemisestä, ja nimenomaan siitä itse opiskelusta. En varsinaisesti ole koskaan ollut sitä tavanomaista opiskelijatyyppiä joten kaikki keskustelu on tervetullutta.

 

[ace]

Viittä vaille nelikymppisenä valmistuin juuri koulusta. Raskasta oli saada opiskelumoodi päälle, koska ikinä ei tekstin tuottaminen ole mitenkään helppoa ollut. Itselleni oli siis vaikeinta kirjoittaa esseitä yms. ja varsinkin lopputöiden tekeminen tuotti paljon vaikeuksia.

Nyt siis kuitenkin paperit kourassa ja aikamoinen voittajafillis. Ikinä en olisi uskonut että ajallaan saan tehtävät tehtyä ja vielä suht hyvillä arvosanoilla palautettuina.

Tsemppiä opiskeluun, vaikeata se todennäköisesti tulee olemaan, mutta loppujen lopuksi hyvin antoisaa. Muutenkin kuin opiskelijabileissä...

 

[Vuokralainen]

Mutta antakaa jotain vinkkiä ja tippiä tulevaan! Opiskelut ovat iltaopiskeluita. Kuinka sinä olet jaksanut? Meneekö tieto paremmin päähän vähän vanhempana? Arvostaisin jos jollakulla olisi jakaa kokemuksia aikuisena kouluun menemisestä, ja nimenomaan siitä itse opiskelusta. En varsinaisesti ole koskaan ollut sitä tavanomaista opiskelijatyyppiä joten kaikki keskustelu on tervetullutta.

Minähän kanssa pääsin ammattikorkeakouluun reilusti yli kolmekymppisenä. Opiskelu oli työn ohella opiskelua eli iltaisin ja viikonloppuisin. Eihän siitä tullut hevon helvettiä, koska viimeisimmät opiskelut olivat yli kymmenen vuoden takaa ja tatsia opiskeluun ei ollut. Tuohon aikaan internet oli juuri yleistymässä ja ainoa kurssi minkä suoritin läpi olikin tietoteknikka nelosen arvosanalla ja siitä oli hyötyä kyllä jälkeenpäin.
Ehkä oma asenne oli hiukan sellainen, että helpommalla olisi pitänyt päästä. Ei se tieto mulla ainakaan helpommin mennyt päähän iän myötä.

Asennetta se vaatii. Kyllä sä pärjäät, kun päätät niin ja panostat opiskeluun.

 

[Tarinankertoja]

Aikuisempana se opiskelu on helpompaa. Huomaa jo ymmärtävänsä ison osan asioista joita käsitellään. On siis elämänkoulun pohjia.

Itte ajattelin näin reilu nelikymppisenä viä palata opiskeleen, jos vaan natsas pääsykoe. Miksi? No koska on hienoa oppia uutta ja jos vaikka starttais kolmannen elämänuran.. tai sit ei. Tässäiässä kun opiskelu ei tuota paineita, se on vapaaehtosta ja ittestä kii...

 

[Wiljami]

Itse menin takaisin opiskelemaan tammikuussa 2012 hieman alle kolmekymppisenä. Pohjalla oli tradenomin tutkinto, mutta sillä ei ole koskaan tullut tehtyä käytännössä mitään (koulupaikka tuli otettua lähinnä sen takia että pitää kai sitä jotain tekemistä olla ja "opiskelu"aikana tuli oltua keskimäärin kolmesti viikossa ryypillä ja muutenkin aika harvakseltaan koulussa. Tutkinnon suorittamiseen meni 4,5 vuotta virallisen ajan ollessa 3,5.).

Muutaman vuoden työrupeaman jälkeen päätin vaihtaa alaa ja olen nyt opiskellut 2,5 vuotta ympäristötekniikkaa ihan päiväpuolella. Hyvin on menny, jouluun mennessä saa kaikki kurssit käytyä (siinä vaiheessa 3 vuotta opintoja, tutkinnon suorittamisen ohjeellinen aika 4 vuotta) ja keskiarvokin yli 4. Opiskelumotivaatioon on toki vaikuttanut se, että ala on tuntunut koko ajan omalta, mutta kyllä sekin helpottaa ettei enää tarvitse ihan joka päivä olla viihteellä. Opiskelumoodiin pääsemisen kanssa oli alkuvaiheessa jotain ongelmaa, mutta äkkiä siihen touhuun pääsi kiinni.

 

[Rixa88]

Ikäni voi päätellä nimimerkkini loppuosasta ja oma tilanne on se, että ylioppilastutkinnon jälkeen en ole valmistunut mihinkään ammattiin. Vuoden kävin AMK:ssa rakennusinsinöörin koulutusta 2009-10, mutta reippaasti yli puolet kursseista hylättyjä. Päätin siis lopettaa koulun ja jopa työkkärin työntekijä sanoi, että lopettaminen oli viisas päätös, nähtyään todistukseni.

Tuossa viime vuoden puolella ajattelin, että jos lähtisi takaisin opiskelumaailmaan ja hakisi johonkin kouluun. Löytyi kuitenkin kaksi painavaa estettä, joiden vuoksi päätin unohtaa koulunkäynnin tyystin:

1: Opintototuen "suuruus" - Olen tällä hetkellä työelämässä, sama työpaikka elokuusta 2011 lähtien ja tuntipalkka on tällä hetkellä 9,15 € jolloin kuukausipalkka on noin 1441 euroa. Ei ole järin houkuttelevaa vaihtaa yli 1400 euron kuukausipalkkaa muutaman sadan euron suuruiseen opintotukeen. Siinähän varmaan joutuisi ottamaan jonkinnäköisen opintolainan kylkeen, että saa 520 euron vuokran maksettua ja silti voi tehdä rahallisesti tiukkaa. Ja tuo opintolainan takaisinmaksu opintojen jälkeen, valmistuit tai et - No thanks!

2: Teoriapainotteisuus - Etenkin jos hakee yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Heikkouteni oppimisessa on se, että se minkä luen kirjasta, ei jää mieleen sitten millään. Tuskin edes viiden lukukerran jälkeen. Ja onko kaikki teoria edes tarpeen, esimerkiksi eräs kaverini, joka valmistuu pian insinööriksi, sanoi, ettei nykyisessä kovapalkkaisessa työssään tarvitse kovinkaan paljoa sitä tietoa, mitä koulussa opetettiin. Tykkään enemmän siitä, että kaikki tarvittava opitaan työkokemuksen kautta. Matti Meikäläinen valmistui arkkitehdiksi, mutta ei saa työpaikkaa, koska ei ole työkokemusta, ei hyvää päivää!

 

[motamoro]

Löytyi kuitenkin kaksi painavaa estettä, joiden vuoksi päätin unohtaa koulunkäynnin tyystin:

1: Opintototuen "suuruus" - Olen tällä hetkellä työelämässä, sama työpaikka elokuusta 2011 lähtien ja tuntipalkka on tällä hetkellä 9,15 € jolloin kuukausipalkka on noin 1441 euroa. Ei ole järin houkuttelevaa vaihtaa yli 1400 euron kuukausipalkkaa muutaman sadan euron suuruiseen opintotukeen. Siinähän varmaan joutuisi ottamaan jonkinnäköisen opintolainan kylkeen, että saa 520 euron vuokran maksettua ja silti voi tehdä rahallisesti tiukkaa. Ja tuo opintolainan takaisinmaksu opintojen jälkeen, valmistuit tai et - No thanks!

2: Teoriapainotteisuus - Etenkin jos hakee yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Heikkouteni oppimisessa on se, että se minkä luen kirjasta, ei jää mieleen sitten millään. Tuskin edes viiden lukukerran jälkeen. Ja onko kaikki teoria edes tarpeen, esimerkiksi eräs kaverini, joka valmistuu pian insinööriksi, sanoi, ettei nykyisessä kovapalkkaisessa työssään tarvitse kovinkaan paljoa sitä tietoa, mitä koulussa opetettiin. Tykkään enemmän siitä, että kaikki tarvittava opitaan työkokemuksen kautta. Matti Meikäläinen valmistui arkkitehdiksi, mutta ei saa työpaikkaa, koska ei ole työkokemusta, ei hyvää päivää!

1. No huh. Pakko pitää työstään, jos ei tohdi opiskeluja aloittaa kun tienaa reilut 9euroa tunnilta. Ja eikö työpaikassasi olisi mitään mahdollisuutta tehdä töitä opiskelujen ohessa, jolloin taloudellinen ahdinko ei opiskeluaikana kasvaisi liian suureksi? Esimerkiksi AMK:n aikuispuoli tai aikuiskoulutuskeskus voisivat olla varteenotettavia vaihtoehtoja?

2. Osittain näin. Tutkintotodistusta käytetään osoittamaan pätevyys, työkokemuksella näytetään oikea alakohtainen osaaminen. Tutkinnot joissa ei ole pakollista harjoittelua (palkallista/palkatonta) ovat melkoinen riski opiskelijalle.

 

[Gags]

Meneekö tieto paremmin päähän vähän vanhempana? Arvostaisin jos jollakulla olisi jakaa kokemuksia aikuisena kouluun menemisestä, ja nimenomaan siitä itse opiskelusta. En varsinaisesti ole koskaan ollut sitä tavanomaista opiskelijatyyppiä joten kaikki keskustelu on tervetullutta.

Kokemusta ei ole jakaa, mutta eiköhän voida olettaa että se tieto menee paremmin päähän, mitä motivoituneempi on oppimaan. Mikäli kohdallasi kyse ei ole pelkästä tyttöystävän pakottamisesta, vaan itse olet aidosti kiinnostunut ja halukas oppimaan, uskoisin sen olevan helpompaa. Voin kuvitella että päässä pyörii paljon epävarmuustekijöitä, mutta oikea asenne varmaan auttaa tässäkin asiassa. Ei kun tulta päin ja kolmen (?) vuoden päästä pahvi kädessä. Tsemppiä!

 

[Snakster]

Maisterin pahvit tuli hoidettua selkeästi yli kolmekymppisenä ja työn ohella. Olihan se tietysti aika rankkaa paikoitellen, mutta opiskelu oli paljon tehokkaampaa ja tavoitehakuisempaa kuin nuorempana. Itsekuria se vaati ja monesta jutusta piti vapaa-ajan osalta luopua, mutta eipä tuo nyt mikään ylivoimainen ponnistus myöskään ollut. Gradun veivasin kasaan yhdellä kesälomalla, mikä oli kyllä aika hanurista, mutta sieltähän se syntyi, kun joka päivä jaksoi takoa täydet päivät samalla kun muut makasivat beachillä.

 

[Ira Cooperstein]

Tässä omia opintokokemuksia aikuisiällä toisesta ketjusta ja muutamilla korjauksilla:

"Aika vaikea homma oli ainakin omalta kohdalta. 2007 tuli aloitettua 35-vuoden iässä ja edellisistä opiskeluista olikin kulunut sen toistakymmentä vuotta; 90-luvun puolessa välissä oli saatu opiskeltua silloinen Teknillinen Koulu. Rakennusinsinöörin paperit sain ulos pari vuotta sitten ja 5,5-vuotta siihen suttaantui. Ja tuona aikana tuli oltua yrittäjänä ja työllistettyä parhaina aikoina viitisentoista ukkoa. Kaksi lastakin syntyi koulun aikana. Ei tarvinnut hirveästi miettiä vapaa-ajan kuvioita. Mutta tulihan hoidettua; helvetin hyvät fiilikset on vieläkin tuosta suorituksesta.

Meillä oli noita viikon intensiivi jaksoja kerran syksyllä ja kerran keväällä. Muuten mentiin aikalailla tahtia joka toinen viikonloppu pe ja la koulua. Ja kyllähän tuolla oli käytännössä pakko käydä: muuten kyllä tippui kelkasta. Myös paljon tehtiin harjoitustöitä joita olisi käytännössä ollut todella vaikea tehdä ilman tunneilla oloa. Itsellä nuo ensimmäiset kolme vuotta sujui suht hyvin mutta kun nuo pakolliset istumiset oli suoritettu ja piti hoitaa loppukoulu itsenäisesti ilman ryhmän tukea niin silloin meinasikin tyssätä. Pariin kymmeneen viimeiseen opintopisteeseen sekä lopputyöhön tuhraantuikin tosiaan se 2,5 vuotta.

Jos tuommoiseen ruljanssiin rupeaa niin ei kannata missään tapauksessa jättää noita rästejä roikkumaan. Mitä pitemmälle menee sitä vaikeampaa niitä on jälkikäteen hoitaa, varsinkin kun työ ja perhekuviot vaativat kuitenkin suurimman osan omasta ajasta. Tunnen paljon porukkaa jotka ovat lopettaneet koulun juurikin noiden tekemättömien rästien takia. Ja olipa siellä kursseilla tyyppejä jotka olivat aloittaneet opiskelun 8-10 vuotta aikaisemmin ja vieläkin roikkuivat epätoivoisesti mukana. Tokkopa niistäkään moni on vieläkään valmistunut."

Ei muuta kuin opiskelemaan vaan, se kannattaa aina. Itselläni nykyiset työkuviot ovat todella mielenkiintoiset ja ilman tuota aikuisiällä opiskeltua tutkintoa ei olisi ollut mahdollisuuksia nykyiseen työhön. Tosin vanhallakin tutkinnolla on ollut oma merkityksensä; kahden alan osaaminen on aina eduksi.

 

[Radiopää]

Oma tarinani menee niin, että aloitin korkeakouluopinnot heti lukion jälkeisenä syksynä. Suoritin armeijan ja suoritin kandidaattitutkinnon enemmän tai vähemmän kohtuuajassa. Opintoihini kuului vaihto-opiskelujakso ulkomailla, minkä aikana päätin pitää kandidaattitutkinnon jälkeen taukoa opinnoista ja muuttaa ulkomaille. Näin tapahtui ja jossain vaiheessa elämäni oli sellaista, etten enää edes miettinyt Suomeen paluuta.

Ehdin asua ulkomailla nelisen vuotta ennen kuin päätin, että nyt riittää. Siinä vaiheessa oli selvää, etten tule asettumaan kyseiseen maahan, vaikka en yksin ollutkaan. Muutin takaisin Suomeen ja viime syksynä aloitin työn ohessa maisteriopinnot, tai ehkä teen töitä opintojen oheessa, ihan miten vain. Pystyn tekemään paljon töitä kotona omalla aikataululla, joten aikataulut eivät haittaa opiskeluja.

Asuminen ulkomailla muutti minua sen verran, että sitä kautta saamani kokemukset ja tapaamani ihmiset merkitsevät minulle paljon enemmän kuin se, että valmistunko lopulta maisteriksi vai en. Parhaat suomalaiset kaverini ovat kotoisin kotipaikkakunnaltani tai tuttuja muualta kuin yliopistolta.

Sen kuitenkin uskallan sanoa, että opinnot tuntuvat sujuvan paljolti sen takia, että pidin aikoinaan tuon tauon. Jos olisin jatkanut maisteriopintoja samantien, olisin edelleen se sama kloppi, joka ei osaa käyttää opittua muuhun kuin asioiden kopioimiseen tenttipaperiin. Irtiotto aikuistumisineen ja muun kuin suomalaisten yliopistoympäristön näkeminen on ollut eduksi, pätee niin opiskeluun kuin käytännön elämään, vaikka siirapilta kuulostaakin.

Omasta kokemuksesta voin ainakin sanoa, että älkää koskaan jättäkö aloittamatta opintoja vain sen takia, että koette olevanne liian vanhoja. Minä olen se tulevaisuudessa maisteriksi valmistunut reilusti yli kolmekymppinen, jolla on onneksi ollut muutakin elämää kuin opinto- ja uraputki. Joillakin se muu kokemus on työ, perheenperustaminen tai vaikka matkustelu ilman opintoja, työtä tai perhettä. Näistä kaikista voi olla hyötyä, kun aloittaa opiskelun vanhemmalla iällä. Jos ei muuten, niin onpahan ainakin viettänyt aikaa muualla kuin kirjastossa ja bileissä.

Tarkoitus on minunkin saada toisenlainen työ valmistumisen jälkeen, joten en minä pelkästään omaksi huvikseni opiskele, mitä en kuitenkaan väheksy yhtään. Kukin tehköön niin, miten mahdollisuutensa parhaaksi näkevät.

 

[naapuri]

Hyviä kirjoituksia tullut, kiitän.

Laitoin tänään koululle paperit menemään että tietävät minun hyväksyvän opiskelupaikan. Vielä ei muuten ole mitään paineita skolesta mutta lähempänä elokuuta alkaa varmaan odottamaan jo tulevaa.

Olen kyllä samaa mieltä siitä että elämänkokemus auttaa uuden omaksumisessa. Sitä kenties osaa lokeroida ja käyttää uutta erilailla kun tietää mihin ja miten uutta osaamista käytetään. Syksyllähän tämäkin sitten nähdään mutta näin perusfiksuna kaverina uskon että kun oma motivaatio on jotain ihan muuta kuin kymmenen vuotta sitten, koko opiskelu tulee olemaan mukavaa hommaa. Ainakin suurimmilta osin...

Frendin kanssa kun juttelin niin tuli koulutuksesta vielä yleisesti mieleen se, kuinka hieno maa Suomi on tältä osin. En osaa suoraan verrata Suomea johonkin toiseen maahan, mutta tällainen aikuiskoulutustarjonta on kuitenkin huikea juttu. Kaikki meistä eivät ole valmiita paketteja parikymppisinä, joillakin menee vähän pidempään löytää oma juttu ja motivaatio. Siihen vielä lisänä laadukas opetus niin kiitollinen pitää olla. Vaikka jossain Espanjassa on samankaltainen prosentti korkeasti koulutettuja kuin Suomessa, Espanjassa koulunsa käyneet ovat jossain määrin vähän heikommalla osaamisella liikenteessä. Näin minulle ainakin on kerrottu ystäväni toimesta jolla oli mahdollisuus kouluttautua samaan hommaan niin täällä Suomessa kuin Espanjassakin. Valitsi Suomen kun tietää että meidän koulutustamme arvostetaan ehkä enemmän.

Ylläoleva tietysti varauksin, kyllä siellä palmun allakin saa varmasti hyvää opetusta.

 

[sampio]

Löytyi kuitenkin kaksi painavaa estettä, joiden vuoksi päätin unohtaa koulunkäynnin tyystin:

1: Opintototuen "suuruus" - Olen tällä hetkellä työelämässä, sama työpaikka elokuusta 2011 lähtien ja tuntipalkka on tällä hetkellä 9,15 € jolloin kuukausipalkka on noin 1441 euroa. Ei ole järin houkuttelevaa vaihtaa yli 1400 euron kuukausipalkkaa muutaman sadan euron suuruiseen opintotukeen. Siinähän varmaan joutuisi ottamaan jonkinnäköisen opintolainan kylkeen, että saa 520 euron vuokran maksettua ja silti voi tehdä rahallisesti tiukkaa. Ja tuo opintolainan takaisinmaksu opintojen jälkeen, valmistuit tai et - No thanks!

2: Teoriapainotteisuus - Etenkin jos hakee yliopistoon tai ammattikorkeakouluun.

Kuinka houkuttelevaa on tehdä minimipalkkaduuneja tappiin saakka? Tietysti yrityksen pykääminen on vaihtoehto, mutta jumankauta, kelaapa nyt vähän. Oppisopimuksella vaikka ammattipaperit taskuun ja parin tonnin palkoille pääsee helposti. Tai sitten ihan kokopäiväopiskelijaksi, mutta samalla teet jotain duunia, vaikka nykyistä, jos työnkuva sen sallii. Älä nyt oikeasti jää vetostelemaan tuon palkan taakse, suljet aika paljon ovia tulevaisuudessa itseltäsi, jos nyt kehittelet tekosyitä olla hankkimatta ammattitutkintoa.
---

Minä lähdin päälle kolmekymppisenä opiskelemaan, kuten palstalla on tullut jo julistettua ympäriinsä. Aikani vetkutin asiaa, mutta kun alan töitä olin pari vuotta tehnyt ja todennut duunin sellaiseksi, josta jollain tasolla jopa nautin, päätin rykäistä ja sain opiskelupaikan. Eihän tämä millään muotoa ole perinteistä opiskelua ollut. Ensinnäkään ei tippaakaan kiinnosta juhlat ja haalaritouhut ja pääosa opinnoista on tullut suoritettua tenttimällä, esseinä tai verkko-opintoina kokopäiväisen työn ohella. Pari luentokurssia ja ryhmätapaamisia vaatinutta kurssia on ollut toki mukana. Ensi vuonna sitten enemmän lähiopiskelua, koska pedagogiset opinnot vaativat sitä eri tavalla kuin oman aineeni opinnot.

Kyllä ikä ainakin omalla kohdallani on vaikuttanut huomattavasti asioiden sisäistämiseen ja oppimiseen. Vaikka nippelitietoa olen omaksunut ennenkin, hahmottuvat kokonaisuudet aivan eri tavalla kuin parikymppisenä. Älykkyydestä en tiedä, mutta ajattelun kypsyys ja itseluottamus ovat eri tasolla kuin nuorempana. Harmi tietysti, että on pitänyt hukata kymmenen vuotta väärällä alalla ja tupeltaa monia mahdollisuuksia siinä samalla, mutta en minä jaksa jäädä liikaa murehtimaankaan sitä. Hyvä, että tuli jossain vaiheessa havahduttua ja otettua uusi suunta.

Hienoa, että moni on jo lukion jälkeen riittävän kypsä puntaroimaan eri vaihtoehtoja elämässään, minä en sitä ollut ja se on hyväksyttävä. Olen kuitenkin ajatellut asian niin, että vaikka tämä tällä hetkellä on perse edellä puuhun menemistä töiden, perheen ja arkikiireiden kanssa, kannatti ehdottomasti repäistä nyt kuin jäädä roikkumaan löysään hirteen duunien suhteen ja toisaalta lykätä opintojen alkua. Ehdottomasti kannattaa aloittaa opinnot aikuisena, mutta varautua myös siihen, ettei ehkä koe kuuluvansa aivan täysin siihen parikymppisten bilettäjien sakkiin. Mulla ei vaikeuksia asian kanssa ole, mutta ehkä se joillekin on jonkinmoinen kynnys.

 

[Kommentaattori]

Olen kyllä samaa mieltä siitä että elämänkokemus auttaa uuden omaksumisessa. Sitä kenties osaa lokeroida ja käyttää uutta erilailla kun tietää mihin ja miten uutta osaamista käytetään. Syksyllähän tämäkin sitten nähdään mutta näin perusfiksuna kaverina uskon että kun oma motivaatio on jotain ihan muuta kuin kymmenen vuotta sitten, koko opiskelu tulee olemaan mukavaa hommaa. Ainakin suurimmilta osin...

Tähän vahva puolto. Itse opiskelin vuonna 2000 oman alan erikoisammattitutkinnon (pohjalla ammattikoulu, josta valmistuin 1990) ja työteknikon paperit vuonna 2013 ja näin vanhempana (nyt 42v) on motivaatio ollut kohdallaan. Työtähän tuo opiskelu työn ohella teettää, mutta lopussa kiitos seisoo.
Joku tuolla edellä kirjoittikin siitä, ettei rästejä kannata paljon jättää, koska sen minkä taakseen jättää, niin edestään löytää sitten röykkiöittäin duunia. Mutta laittaahan tuo opiskelu taas ne harmaat aivosolut koville ja se on vaan hyvä asia kaikin puolin!

Onnea vaan koulupaikasta ja tsemppiä sinne. Kyllä opiskelu kannattaa ja ainakin itselleni avannut taas uusia väyliä duunin saralla. Siitä kannattaa ammentaa motivaatiota.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Itse kävin juuri nappaamassa lisätutkintoa ammattiini. Puoli vuotta kesti ja "opintotuki" oli 1500€/kk. Ihan kiva. Nyt odotellaan papereita trafilta ja sitten alan etsinään uutta duunia vanhan ja väsyneen tilalle.

 

[Rixa88]

Kuinka houkuttelevaa on tehdä minimipalkkaduuneja tappiin saakka? Tietysti yrityksen pykääminen on vaihtoehto, mutta jumankauta, kelaapa nyt vähän. Oppisopimuksella vaikka ammattipaperit taskuun ja parin tonnin palkoille pääsee helposti. Tai sitten ihan kokopäiväopiskelijaksi, mutta samalla teet jotain duunia, vaikka nykyistä, jos työnkuva sen sallii. Älä nyt oikeasti jää vetostelemaan tuon palkan taakse, suljet aika paljon ovia tulevaisuudessa itseltäsi, jos nyt kehittelet tekosyitä olla hankkimatta ammattitutkintoa.

Se on se tottumiskysymys. Jos on kolme vuotta tottunut elättämään itsensä minimipalkalla siten, että tilillä on säästössäkin tällä hetkellä noin 4 tonnia, niin tottakai sitä ajattelee, että miksi lähtisin opiskelemaan? Ei osaa pitää silmiä auki uusille mahdollisuuksille kun ei tavallaan koe tarvetta siihen. Vaikka olisihan se toki hienoa, jos 4 tonnin sijasta säästössä olisikin 10 tonnia ja 36 neliön yksiön sijasta asuisikin 70 neliön kolmiossa. Tietty jos minut irtisanottaisiin, niin monia mahdollisuuksia tulisi puntaroitua, jopa opiskelumahdollisuuksia.

Ja toinen tekosyy on se, että olen ns. päivä kerrallaan -ihminen. Minun on vaikea pitää korkealentoisia haaveita tai ajatella pitkällä tähtäimellä 3-4 vuoden päähän, eli opiskele nyt ja hyödyt vasta vuosien päästä. Eikä vastavalmistunutkaan automaattisesti pääse heti alansa töihin, siitä on ollut uutisia niin monta kertaa. Se on vain niin helppo tie jatkaa työpaikassa, mikä on jo olemassa ja todeta vuokranmaksun jälkeen että tilillä on rahaa enemmän kuin viime vuokranmaksun jälkeen.

Ja kolmas tekosyy on laiskuus, se opiskelusta koituva työmäärä... Pitäisi koulupäivän jälkeenkin tehdä kaikenmaailman läksyjä, esitelmiä ja harjoitella kokeisiin. Tämä lisättynä siihen jos tekee osa-aikaisesti jotain työtä (kyllä, uskon, että omassa työpaikassani se on mahdollista) jotta pärjää taloudellisesti. Miten sitä aika riittää esim. harrastuksiin? Sitä vain pitää siitä ajatuksesta, että työelämässä kun klo 16 pääsee kotiin niin ennen seuraavaa työpäivää ei tarvitse tehdä yhtään mitään töiden eteen. Tottakai, jos valmistuisi ammattiin, niin ehkä pääsisi taas 3-4 vuoden kuluttua siihen, että työpäivän jälkeen "aivot narikkaan" mutta juuri tuo, etten osaa ajatella pitkällä tähtäimellä.

Mutta, ehkä avautumiseni tulee niin väärään ketjuun kuin vain mahdollista. En usko että "Aikuisena kouluun"-ketjuun edes eksyisi ihmisiä jotka ajattelisivat tästä asiasta samoin kuin minä. Tuo oppisopimus ehkä sitten sopisi omaan tilanteeseeni parhaiten, olihan se intin jälkeen haaveissakin.

 

[julle-jr]

Minusta Suomessa nimenomaan tarvittaisiin enemmän ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään työtä minimipalkalla. Meidän ongelma on se, että kaikilla on joku ihme tutkinto ja kaikille pitäisi maksaa hyvää palkkaa vaikka työ sinänsä olisikin ihan perusduunia, jonka oppii parissa viikossa jonkun kokeneemman avustuksella.

Tänne tarvittaisiin jonkinlaiset halpatyömarkkinat, kuten on monilla kilpailijoillakin. Tietysti Rixa88:n henkilökohtaiselta kannalta voisi olla järkevää opiskella ja pyrkiä parempipalkkaisiin töihin, mutta toisaalta kokonaisuuden kannalta voi olla hyvä, että et opiskele.

Ja onhan se tosiaan niinkin, että mitään takeita töiden saamisesta ei nykymaailmassa ole, vaikka opiskelisikin.

 

[Tuamas]

Tuossa viime vuoden puolella ajattelin, että jos lähtisi takaisin opiskelumaailmaan ja hakisi johonkin kouluun. Löytyi kuitenkin kaksi painavaa estettä, joiden vuoksi päätin unohtaa koulunkäynnin tyystin:

1: Opintototuen "suuruus" - Olen tällä hetkellä työelämässä, sama työpaikka elokuusta 2011 lähtien ja tuntipalkka on tällä hetkellä 9,15 € jolloin kuukausipalkka on noin 1441 euroa. Ei ole järin houkuttelevaa vaihtaa yli 1400 euron kuukausipalkkaa muutaman sadan euron suuruiseen opintotukeen. Siinähän varmaan joutuisi ottamaan jonkinnäköisen opintolainan kylkeen, että saa 520 euron vuokran maksettua ja silti voi tehdä rahallisesti tiukkaa. Ja tuo opintolainan takaisinmaksu opintojen jälkeen, valmistuit tai et - No thanks!

2: Teoriapainotteisuus - Etenkin jos hakee yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Heikkouteni oppimisessa on se, että se minkä luen kirjasta, ei jää mieleen sitten millään. Tuskin edes viiden lukukerran jälkeen. Ja onko kaikki teoria edes tarpeen, esimerkiksi eräs kaverini, joka valmistuu pian insinööriksi, sanoi, ettei nykyisessä kovapalkkaisessa työssään tarvitse kovinkaan paljoa sitä tietoa, mitä koulussa opetettiin. Tykkään enemmän siitä, että kaikki tarvittava opitaan työkokemuksen kautta. Matti Meikäläinen valmistui arkkitehdiksi, mutta ei saa työpaikkaa, koska ei ole työkokemusta, ei hyvää päivää!

1.
Käsittämätön ajatusmalli, ymmärtäisin tämän ajatusmallin jos palkka alkaisi kakkosella.
Nyt nylkytät elämän läpi tuolla liksalla, joka sitten ikälisien tms. myötä saattaa joskus viisikymppisenä hyvällä tuurilla puhkoa jo kahden tontun rajan.
Opintotuki on toki X määrä euroja, mutta siihen päälle saa asumislisän.
Lisäksi mikään ei estä työntekoa opiskelun ohessa, jolloin tulotasosi ei todennäköisesti putoa juuri lainkaan.
Tämän lisäksi jos alat täysipäiväiseksi opiskelijaksi, pääset opiskelijaruokailun piiriin, jolloin järkevällä syömisellä ruokakulutkin putoavat (pl. jos nyt jo vedät makaroonia ja ketsuppia, juhlapäivänä kuorettomia nakkeja mukana).

Edelleen, tuo liksa on niin jäätävän pieni, että en miettisi hetkeäkään muuta kuin jatkokouluttautumista.

2.
Opiskelun ei ole pakko olla niin teoriapohjaista tai teoriapohjaistakin opiskelua voi riittävällä mielikuvituksella opiskella myös muuten kuin ulkolukuna kirjoista. Mahdollisimman tiivis osallistuminen luentoihin ja muuhun opetukseen tekee jo ihmeitä alkuun.

Työn ohessa voi suorittaa monenmoista ammattitutkintoa, oppisopimusta tai muuta, jotka kaikki nostavat nykyistä sekä mahdollista tulotasoa merkittävästi.

 

[julle-jr]

1.
Opintotuki on toki X määrä euroja, mutta siihen päälle saa asumislisän.

Opintotuen päälle ei tosin saa asumislisää. Opintotuki näet koostuu opintorahasta, asumislisästä sekä opintolainan valtiontakauksesta.

 

[Oijennus]

Jos sitä itse toisi myös omia ajatuksia.

Itse olen pesunkestävä merkonomi. Joitakin kertoja olen miettinyt, että jatkokouluttaisin itseni töiden ohessa, mutta se on kuitenkin jäänyt.

Aikanaan kun merkonomiksi valmistuin, niin tein tunnollisesti ne työt missä olin. Palkka oli aikanaan alle 10000 markkaa ja sittemmin vain tuota Rixa88:n luokkaa. Siitäkin huolimatta tein työni hyvin ja opettelin alaa työn kautta.

Tein noita "paskaduuneja" noin neljä vuotta, jonka jälkeen minuun otti yhteyttä headhuntteri ja asiat lähti etenemään. Jälkeenpäin sain kuulla, että minua oli eräs entinen esimieheni suositellut nykyiselle työnantajalleni.

Nykyisessä työssä olen kohta viihtynyt yhdeksän vuotta ja tänä päivänä nettotulot huitelee n. kolmessa tuhannessa ja on lisäksi vielä autoedut + puhelimet ym. päälle (tämä ei siis ole kehumista, koska luen itseni "white trash" joukkoon). Nykyisessä työpaikassa olisi mahdollisuus kouluttaa itseäni lisää ja työnantajakin tukisi sitä. Vielä ei kuitenkaan ole tarvetta tullut, ehkä jonain päivänä tulee.

Pointtini yrittää tässä olla se, että myös työn kautta pystyy oppimaan ja kehittymään. Ei se opiskelu automaattisesti sitä autuutta tuo, joskin luultavasti paremmalla koulutuksella paremmille palkoille pääsyyn prosentit kasvavat. Haluan kuitenkin muistuttaa aina välillä nuorempiani siitä, että kun tekee työt tunnollisesti, niin sekin voi palkita. Ei aina tarvita korkeakoulututkintoja yms.

Lisätään vielä väärinkäsityksien välttämiseksi, että tottakai se ala millä työskentelee/haluaa työskennellä määrittele myös opiskelujen tarpeet.

 

[Rixa88]

Neljäs tekosyy: Mahdollinen opintolaina. Otan opintolainan, käyn koulua 1-2 vuotta jonka jälkeen huomaan, ettei ole käytännössä enää mitään mahdollisuutta valmistua kyseisestä koulusta. Alan opinnot osoittautuivat ennakoitua vaikeammiksi. Järkevin vaihtoehto on lopettaa koulunkäynti ja katsoa jonkin toisen alan opintoja. Noh, siinä sitten ollaan ilman koulutusta, ilman töitä ja veloissa...

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Minusta Suomessa nimenomaan tarvittaisiin enemmän ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään työtä minimipalkalla. Meidän ongelma on se, että kaikilla on joku ihme tutkinto ja kaikille pitäisi maksaa hyvää palkkaa vaikka työ sinänsä olisikin ihan perusduunia, jonka oppii parissa viikossa jonkun kokeneemman avustuksella.

Tuo on vähän kaksipiippuinen kysymys. Monet nykyiset minimipalkkaduunit ovat sellaisia, joiden tarjonta vähenee tai lakkaa jopa olemasta tulevaisuudessa. Tämä johtuu mm. rakennemuutoksesta, teknisestä kehityksestä ja töiden rationalisaatiosta. Lisäksi enemmän tai vähemmän sijainnista riippumaton osa pikkupalkkaisista suorittavista töistä siirtyy halvemman työvoiman maihin. Tätä on tietysti tapahtunut jo vuosikymmeniä. Kokonaisia liiketoimintaklustereita lakkaa olemasta kalliin työvoiman maissa. Vastaavasti kalliin työvoiman maihin on painetta luoda korkeaan koulutustasoon nojaavaa erityisosaamista. Taustalla tarvitaan tietysti perustason työntekijöiden palveluinfrastruktuuria, mutta pointti on siinä, etteivät nämä duunit työllistä Suomessa enää milloinkaan yhtä suuria kansanjoukkoja kuten joskus 1-2 sukupolvea sitten.

Opiskeleminen siis kannattaa. On myös hyvä varautua henkisesti siihen, että jonkintasoista opiskelumoodia joutuu pitämään yllä koko työuran ajan. Ei välttämättä siten, että 15-20 vuoden välein suoritetaan kokonaan uusi laaja tutkinto, vaan paremminkin niin että ammattiosaamista päivitetään täydennyskoulutuksen kautta. Toisaalta etäopetustarjonnan myötä ainakin valkokaulusporukka pystyy suorittamaan suht järeitäkin opintokokonaisuuksia huomattavalta osin kotoa käsin. Mahdollisuuksien määrä on kasvanut valtavasti ihan lyhyessä ajassa, ja kasvaa varmasti jatkossakin.

Rixa88:n ja kenen hyvänsä kannattaa miettiä omaa tulevaisuutta hieman pidemmälle. Jokin 1500 euron liksa saattaa määrätyssä elämänvaiheessa riittää hyvin, kun menot ovat pienet. Tämä ei kuitenkaan ole monenkaan kohdalla pysyvä olotila. Ennen pitkää esim. perustetaan perhe, syntyy lapsia, uudet harrastukset alkavat kiinnostaa, tulee tarvetta hankkia omistusasunto, tarvitaan auto, ja niin edelleen. Yhtäkkiä ollaan tilanteessa, jossa omien tavoitteiden saavuttaminen tai edes nykyisen elämänmenon ylläpitäminen ei onnistu apupojan tai -tytön palkalla. Jos koulupohja on jäänyt kovin ohueksi eikä työhistoriasta löydy kahvinkaatajan hommia tanakampia näyttöjä, niin on todella vaikeaa hypätä vahvemmalle oksalle tuosta vaan. Jos ei ole erityisen varakasta sukutaustaa eikä hyvätuloista puolisoa, niin pelivara voi jäädä pieneksi.

 

[SamSpade]

Minä luin töiden ohella ns aikuisena eli joskus 35-vuotiaana johtamisen erikoisammattitutkinnon. Omat työkokemus varmaan vaikutti, mutta 2 vuoden "rutistus" eli 2-3 lähipäivää kuukaudessa ja siihen päälle etäopiskelu ja tehtävät, oli melkoista lasten leikkiä. Turhauduin siis liian hitaaseen tahtiin jne. Olisin mielelläni tehnyt tuon paketin vaikka puolessa vuodessa.
Muutenkin ihmettelen monen aikuisille tarkoitetun koulutuksen kestoa. Pitäisi olla kaksi eri linjaa, toinen vaikka se kaksi vuotta ja toinen tiiviimmin vuodessa läpi.
Aika on rahaa.

 

[Tarinankertoja]

1: Opintototuen "suuruus" - Olen tällä hetkellä työelämässä, sama työpaikka elokuusta 2011 lähtien ja tuntipalkka on tällä hetkellä 9,15 € jolloin kuukausipalkka on noin 1441 euroa.

Nykyään saa opiskella tietyin ehdoin myös ansiosidonnaisella. Tämä ei ole toki subjektiivinen oikeus, vaan TE keskuksen kanssa hoidettava asia, jossa katsotaan että opiskeluehdot täytyy.

Ei, ei kovin yksinkertanen kuvio, mutta kannattaa selvittää omalta kohdaltaan onko oikeutettu ansiosidonnaisella opiskeluun.

YTK - Kuka muka opiskelee ansiopäivärahalla?

 

[julle-jr]

Tuo on vähän kaksipiippuinen kysymys. Monet nykyiset minimipalkkaduunit ovat sellaisia, joiden tarjonta vähenee tai lakkaa jopa olemasta tulevaisuudessa. Tämä johtuu mm. rakennemuutoksesta, teknisestä kehityksestä ja töiden rationalisaatiosta. Lisäksi enemmän tai vähemmän sijainnista riippumaton osa pikkupalkkaisista suorittavista töistä siirtyy halvemman työvoiman maihin. Tätä on tietysti tapahtunut jo vuosikymmeniä. Kokonaisia liiketoimintaklustereita lakkaa olemasta kalliin työvoiman maissa. Vastaavasti kalliin työvoiman maihin on painetta luoda korkeaan koulutustasoon nojaavaa erityisosaamista. Taustalla tarvitaan tietysti perustason työntekijöiden palveluinfrastruktuuria, mutta pointti on siinä, etteivät nämä duunit työllistä Suomessa enää milloinkaan yhtä suuria kansanjoukkoja kuten joskus 1-2 sukupolvea sitten.

Minusta tässä onkin ristiriita. Tätä mainitsemaasi korkeaa osaamista ei pysty omaksumaan kuin pieni määrä ihmisistä. Näin ollen olisi parempi, jos meillä olisi käytettävissä halpatyövoimaa, jotta teollista tuotantoa ei kannattaisi ulosliputtaa täältä. Tämän ansiosta suuremmalle joukolle olisi edes jotain työtä.

Saksan malli olisi hyvä, siellä on edelleen hyvät edellytykset perusteollisuudelle. Palkkatasossa on reilu porrastus sen mukaan, osaako jotain oikeasti maailman mittakaavassa merkittävää vai ei. Perustyövoima on halpaa, joten ei ole pakko väkisin yrittää keksiä jotain korkean osaamisen hommaa ihmisille, joilla ei ole edellytyksiä korkean osaamisen hommiin.

Suomessa vain luullaan, että me olemme niin erinomainen rotu, että me voimme kaikki tehdä vain näitä korkean osaamisen hommia, neuvoa ja konsultoida muita yms. Kaikilla pitää täällä olla sama liksa, joten sitä perustyötä ei tosiaan kannata täällä pitää, kuten mainitsitkin. Tästä seuraa se, että vain entistä pienempi osa saa töitä, koska vain pieni osa kykenee niihin korkean osaamisen töihin.