Aattelin laittaa tämmösen kirjotelman päivän uutisten myötä ja luettuani kanssakirjoittajien monenlaisia ajatuksia ja mietteitä asian tiimoilta.
Kehtaan laittaa tämmöistä ajatusta kun olen enempi tämmönen vanha reliikki, jolta se jääkiekko lähtee mielestä irti yhtä huonosti, kuin nenästä kaivettu räkä sormesta.
Aina ja ennen pitkää tullaan pisteeseen, jossa vanha väistyy uuden tieltä. On ikävää ja surua luopumisesta vanhoista suosikeista ja mestareista, samalla epävarmuutta tulevasta. Vaan huoli pois, aina tulee ne uudet ikonit ja soturit ja karavaani kulkee. Tavallaan JYPissä nyt kävi siinä mielessä hassusti, että moista kirjan sivun käännettä harvemmin syntyy ja normaalimmin hiljalleen vaihdoksia tapahtuu.
Meille JYP joukossa tämä on oikeastaan hieno hetki historiassa, vaikka varmasti haikeuttakin monen mieleen tulee. Kuitenkin, nyt on viimein laitettu piste yhdelle, sille menestyneimmälle aikakaudelle JYP historiassa. Kauan sen kanssa märehdittiinkin, hyvä ja huono.
Kun mietin omia muistojani, väkisinkin tätä pohtiessa lienee viisasta muistuttaa, että ne muistot jää ja on rikkaus. Muistan kuin eilisen Kurkiset, Rastelat, Heikkiset, Jokilahdet jne. jne. Muistan kun vanha ketjukaveri Saikkosen Pekka palasi _liiga_ JYPpiin, tai Kankaanperä, omat pojat ja JYP liigataipaleensa alusta. Moni muukin nimi ja hieno pelaaja edellisiltä kausilta pyörii mielessä.
Nyt sitten viimeiset mohikaanit tässä ajassa joko laittaa hokkarit pölyttymään tai lähtee viimeisiin seikkailuihinsa muualle.
Tästä kuitenkin alkaa uusi luku tässä kirjassa ja ehkä eräänä tulevana päivänä joku palstaveli oikoo teitäkin, että jonnet ei muista, kun kirjoittelette Jakesta, Allusta, Kaltevasta, tai kuka suosikki näiltä ajoilta onkaan ollut ja mieli tulee hyväksi niin pienestä, kun tajuaa, että niinpä tietysti, kas kun tullut ajatelleeksi.
Mutta samalla, uusi seikkailu historiankirjoihin alkaa ja mieli väkisinkin innostuu kuin keväisen meren tuoksu vanhan merikarhun nokkaan, uudet seikkailut, uusia paikkoja, uusi alku.
Kehtaan laittaa tämmöistä ajatusta kun olen enempi tämmönen vanha reliikki, jolta se jääkiekko lähtee mielestä irti yhtä huonosti, kuin nenästä kaivettu räkä sormesta.
Aina ja ennen pitkää tullaan pisteeseen, jossa vanha väistyy uuden tieltä. On ikävää ja surua luopumisesta vanhoista suosikeista ja mestareista, samalla epävarmuutta tulevasta. Vaan huoli pois, aina tulee ne uudet ikonit ja soturit ja karavaani kulkee. Tavallaan JYPissä nyt kävi siinä mielessä hassusti, että moista kirjan sivun käännettä harvemmin syntyy ja normaalimmin hiljalleen vaihdoksia tapahtuu.
Meille JYP joukossa tämä on oikeastaan hieno hetki historiassa, vaikka varmasti haikeuttakin monen mieleen tulee. Kuitenkin, nyt on viimein laitettu piste yhdelle, sille menestyneimmälle aikakaudelle JYP historiassa. Kauan sen kanssa märehdittiinkin, hyvä ja huono.
Kun mietin omia muistojani, väkisinkin tätä pohtiessa lienee viisasta muistuttaa, että ne muistot jää ja on rikkaus. Muistan kuin eilisen Kurkiset, Rastelat, Heikkiset, Jokilahdet jne. jne. Muistan kun vanha ketjukaveri Saikkosen Pekka palasi _liiga_ JYPpiin, tai Kankaanperä, omat pojat ja JYP liigataipaleensa alusta. Moni muukin nimi ja hieno pelaaja edellisiltä kausilta pyörii mielessä.
Nyt sitten viimeiset mohikaanit tässä ajassa joko laittaa hokkarit pölyttymään tai lähtee viimeisiin seikkailuihinsa muualle.
Tästä kuitenkin alkaa uusi luku tässä kirjassa ja ehkä eräänä tulevana päivänä joku palstaveli oikoo teitäkin, että jonnet ei muista, kun kirjoittelette Jakesta, Allusta, Kaltevasta, tai kuka suosikki näiltä ajoilta onkaan ollut ja mieli tulee hyväksi niin pienestä, kun tajuaa, että niinpä tietysti, kas kun tullut ajatelleeksi.
Mutta samalla, uusi seikkailu historiankirjoihin alkaa ja mieli väkisinkin innostuu kuin keväisen meren tuoksu vanhan merikarhun nokkaan, uudet seikkailut, uusia paikkoja, uusi alku.