Aikakauden loppu

[JypFabu]

Aattelin laittaa tämmösen kirjotelman päivän uutisten myötä ja luettuani kanssakirjoittajien monenlaisia ajatuksia ja mietteitä asian tiimoilta.

Kehtaan laittaa tämmöistä ajatusta kun olen enempi tämmönen vanha reliikki, jolta se jääkiekko lähtee mielestä irti yhtä huonosti, kuin nenästä kaivettu räkä sormesta.

Aina ja ennen pitkää tullaan pisteeseen, jossa vanha väistyy uuden tieltä. On ikävää ja surua luopumisesta vanhoista suosikeista ja mestareista, samalla epävarmuutta tulevasta. Vaan huoli pois, aina tulee ne uudet ikonit ja soturit ja karavaani kulkee. Tavallaan JYPissä nyt kävi siinä mielessä hassusti, että moista kirjan sivun käännettä harvemmin syntyy ja normaalimmin hiljalleen vaihdoksia tapahtuu.

Meille JYP joukossa tämä on oikeastaan hieno hetki historiassa, vaikka varmasti haikeuttakin monen mieleen tulee. Kuitenkin, nyt on viimein laitettu piste yhdelle, sille menestyneimmälle aikakaudelle JYP historiassa. Kauan sen kanssa märehdittiinkin, hyvä ja huono.

Kun mietin omia muistojani, väkisinkin tätä pohtiessa lienee viisasta muistuttaa, että ne muistot jää ja on rikkaus. Muistan kuin eilisen Kurkiset, Rastelat, Heikkiset, Jokilahdet jne. jne. Muistan kun vanha ketjukaveri Saikkosen Pekka palasi _liiga_ JYPpiin, tai Kankaanperä, omat pojat ja JYP liigataipaleensa alusta. Moni muukin nimi ja hieno pelaaja edellisiltä kausilta pyörii mielessä.

Nyt sitten viimeiset mohikaanit tässä ajassa joko laittaa hokkarit pölyttymään tai lähtee viimeisiin seikkailuihinsa muualle.

Tästä kuitenkin alkaa uusi luku tässä kirjassa ja ehkä eräänä tulevana päivänä joku palstaveli oikoo teitäkin, että jonnet ei muista, kun kirjoittelette Jakesta, Allusta, Kaltevasta, tai kuka suosikki näiltä ajoilta onkaan ollut ja mieli tulee hyväksi niin pienestä, kun tajuaa, että niinpä tietysti, kas kun tullut ajatelleeksi.

Mutta samalla, uusi seikkailu historiankirjoihin alkaa ja mieli väkisinkin innostuu kuin keväisen meren tuoksu vanhan merikarhun nokkaan, uudet seikkailut, uusia paikkoja, uusi alku.

 

[Northern Wind]

JYP muistuttaa pohjimmiltaan huippuluokan asiantuntijaorganisaatiota: joukko huippumotivoituneita yksilöitä jotka osaksi kilpailevat keskenään mutta joiden pitäisi pystyä pelaamaan joukkueena.

Sellaisessa organisaatiossa ja vielä korostuneemmin urheilussa on keskeistä löytää tasapaino jossa joukkue uudistuu mutta ”lajilegendojen” poistuminen hoidetaan tavalla joka vaikuttaa jäljelle jääviin ja tuleviin positiivisesti. Jos siinä onnistutaan, legendojen poistuminen vahvistaa tunnesidettä brandiin (logoon) ja heidän tekonsa ja tarinansa nostavat brandia vielä poistumisen jälkeen.

JYP on ollut onnekas että Immonen, Hytönen, Louhivaara, Tuppurainen, Perrin ja Kalteva ovat halunneet pelata JYPille. Luokkakokouksen jotkut vaiheet eivät menneet ns tuubiin mutta näiden pelaajien työ JYPin menestyksessä ja identiteetissä on vertaansa vailla. Pienestä sympaattisesta ”fair play”- joukkueesta kasvoi Euroopan mestari ja sen uskolliset soturit palasivat vielä vanhetessaan palvelemaan hurrikaanilogoa.

Kun nyt vääjäämättä suunnataan uuteen, toivon että JyPin johdolla on viisautta ja taitoa hoitaa siirtymä tyylikkäästi, ”with a cool head but a warm heart”. Sillä on suuri merkitys kun uudet Immoset miettivät mennäkö JYPiin vai esim Kalpaan, kun uusi rumpuryhmän kandidaatti miettii jaksaako saapua paukuttamaan rumpuja vanhan hallimörskän portaille vesisateeseen tai kun opiskelija miettii ostaako lipun peliin vai kuuden pakkauksen olutta.

En ole koskaan tavannut Immosta, Perriniä, Hytöstä, Tuppuraista tai Kaltevaa mutta olen suuresti kiitollinen sisällöstä jota he ovat tuoneet elämääni. Me fanit emme voi vaikuttaa tapaan jolla JyPin johto siirtymän hoitaa mutta velvollisuutemme on keksiä tapoja joilla heidän tarinaansa kunnioitetaan ja he siirtyvät oikeutetulle paikalleen JYPin saagassa.

 

[Taksari]

Tunteita nämä vanhat herrat ovat herättäneet ja tunteita tulevat nämä uudet kossit myös herättämään. Hienoa seurata sitä parhainta joukkuetta, joskaan ei aina tuloksellisesti.

Väistämättä tuntuu pahalta kun aikakausi päättyy ja ikonit siirtyy lopettaa tai siirtyy muualle, mutta tässä on kuitenkin uuden aikakauden alku.

 

[Valajas]

Nyt se sitten tapahtunee, näillä näkymin miehistössä ei ole ainoatakaan JYPissä liigamestaruuden voittanutta pelaajaa ensi kaudella. Tunteitahan tuo herättää. Kyllä JYP on itselle ainakin ruumiillistunut Pihlmanneihin, Perrineihin, Tuppuraisiin , Koskisiin, Vatasiin, Immosiin, Louhivaaroihin ja Lahen Rameihin. Vieläkään ei Turkulaisesta tai Roobasta tule sellaista samanlaista tunnepitoista JYP-fiilistä vaikka ovat jo kohtalaisen tovin nutussa huhkineetkin. Ehkä se kuitenkin sitten vaatii vanhasta irrottautumisen, että osaa arvostaa näitä "uusia" jätkiä eri tavalla. Yksi asia mitä mä olisin henkilökohtaisesti toivonut jäävän elämään on tuo paljon puhuttu JYP-henki. Tietynlainen työnteon kulttuuri, jossa joka kerta annetaan ihan kaikkensa kun hurrikaaninuttu vedetään ylle. On se sitten blokki, takakarvaus tai mikä tahansa suorite. En tarkoita että se on just sitä Dufvan ajan ajokoirakiekkoa vaan sitä että junnut oppivat oikeasti heti mitä on työnteko ammattilaissarjassa.

Itsestä tuntuu että tuo vittumaisena vastustajana ja pelaajien keskuudessa haluttuna seurana tunnettua JYPiä ei ole ollut olemassa enää hyvään toviin. Sieltä on puuttunut sitä tietynlaista lujuutta ja grittiä. Laiskaa, flegmaattista ja tunteetonta pelaamista. Ei siellä ole kerta kaikkiaan ollut sellaista paloa voittaa kaksinkamppailu kun entisinä aikoina. Koen että esimerkiksi Heleniuksesta, Siikasesta, Louhivaarasta ja Salmiosta olisi pitänyt saada paljon enemmän irti energian ja tunteen luomisessa. Niin paljon pelissä ollaan kuitenkin kiekottomana että ei siellä pelkällä taituruudella pelejä voiteta. Tuon taisteluasenteen palauttaminen on varmaan seuraavan valmennustroikan suurimpia tehtäviä kiekollisen pelin ohella. Miltä näyttää esimerkiksi kakskymppisen junnun silmään kun joukkueen kapteeni vetää puolivaloilla 2/3 peleistä? Kuinka uskottava on valmentaja joka antaa tuon tapahtua? Millaista signaalia tulee esimerkiksi kaiken peliin laittaville Turkulaiselle ja Rooballe? Tietyllä tapaa erittäin huojentavaa että papat poistuvat keskuudesta ja johtajuuden vastuu siirtyy uusille kavereille, jotka sitä oikeasti joka päiväisellä esimerkillään tekevät.

 

[Hypodermic]

Näinhän se menee että itsellenikin JYP:stä tulee ensimmäisenä mieleen menestysvuodet ja/tai Dufvan aikakausi. Ojanen nöyryytti Immosta aloituksessa keväällä 2008 - myöhemmin Immosesta tuli yksi Liigan parhaista aloittajista ja hieman enemmänkin. Ei tarvitse mennä kuin vuosi eteenpäin; Jääskeläisen roiskaisu maalinedustalta Oulussa neljännessä finaalissa tuon maalin jälkeen ei muista siitä pelistä ja huumasta katsomossa oikeastaan mitään. Sipiläisen once in a lifetime -maali TPS:n kumiukkoveskarin taakse, nimi ei tule nyt mieleen. Viitasen kanuuna jatkoerässä Jokereita vastaan 2012 (oli muuten kokonaisuutena aivan huikea playoff-sarja) ja Perrinin mestaruusmaali finaaleissa.

Siinä vain muutama hassu nopeasti ja sekavasti kirjoitettu esimerkki, jotka elää muistoissa. Ja muistohan se JYP:n hurrikaaniprässi / rumputulikiekko enää vain onkin. Vastustajat vihasi, omat rakasti. Täytyy myöntää että itsekin tuli vielä joinain Virtasen vetäminä vuosina haikailtua tuon "vanhan JYP-kiekon" perään, mutta ei se vaan sellaisenaan nykypäivänä toimi.

Myös ne minardivuodet on koettu, mutta silloin oon ollut pienempi eikä katsomossa ole ollut yhtä intohimoisesti hommassa mukana. Nyt JYP on muuttunut ja myös minä kannattajana olen taas muuttunut, enää ei tule käytyä hallilla yhtä usein ja edellisestä fanimatkasta on vierähtänyt (liian) pitkä tovi. Tunteella silti ollaan mukana, vähän vaan eri tavalla kuin ennen - mielenkiinnolla seurataan mihin suuntaan tämä 2020-luvun JYP lopulta kulkeekaan.

Harmittaa kyllä vietävästi, että Hytöset, Immoset ja kumppanit eivät nyt saa(neet) ansaitsemiaan jäähyväisiä. Onhan ne hienoja hetkiä, esimerkkinä Koskisen viimeinen peli prossipelissä.

 

[JypFabu]

Niin paljon pelissä ollaan kuitenkin kiekottomana että ei siellä pelkällä taituruudella pelejä voiteta.

Hyviä kommentointeja laitat. Lainattu vähän särähti tai osui silmään ajatteluttavana huomiona. Voisiko kuitenkin olla niin, että se työnteko, jota peräät, pitää keskittyä juuri tähän asiaan. Taituruutta on pakko alkaa työstää, jotta nykykiekossa yleensä voi voittaa. Mä oon oikeastaan jopa ihmetyksellä katsellut tämän kauden JYPpiä, kun miettii, että 2/3 ajasta kiekko on suvereenisti vastustajalla ja silti on pystytty tehokkuuteen sillä kolmanneksen hallinta - ajalla, vaikka sitten useinkaan ei voitoista puhuta.

Työtä siellä siis kiistatta tehdään, monen asian summana ollaan vaan tilanteessa, että JYPin pitää kuvaannollisesti keksiä se pyörä uudestaan ja se tilanne on juuri nyt. Nahan luonti, kasvaminen isommaksi, kun perinteitä jo on. Jostain syystä mä luotan siihen, että uusi ja entistä kovempi JYP elää syntyhistoriaansa, vastoinkäymisistä pitää huomata, että jos ei se tapa, se vahvistaa. Ehkä se ilme ei näy jatkossa samanlaisena kuin kirjoituksessasi kaipaat, mutta tuloksessa näkyy, kun palikat on paikallaan.

Irrottautua tosiaankin on vanhasta on pakko, jos meinaa kehittyä, kun kehitys vaatii eri asioita, mitä se vanha sisällään kantoi. Työnteko ei sen sijaan saa vähetä, päin vastoin. Se kulttuuri elää ja sen kuuluukin elää siellä kopissa, niin, että sinne astuva junnu heti ensi hetkessä hengittää sen ilmapiirin itseensä, meille katsojille se näkyy vaan tuloksessa taululla ja taitona jota kaukalossa ihailla.

 

[Valajas]

Hyviä kommentointeja laitat. Lainattu vähän särähti tai osui silmään ajatteluttavana huomiona. Voisiko kuitenkin olla niin, että se työnteko, jota peräät, pitää keskittyä juuri tähän asiaan. Taituruutta on pakko alkaa työstää, jotta nykykiekossa yleensä voi voittaa. Mä oon oikeastaan jopa ihmetyksellä katsellut tämän kauden JYPpiä, kun miettii, että 2/3 ajasta kiekko on suvereenisti vastustajalla ja silti on pystytty tehokkuuteen sillä kolmanneksen hallinta - ajalla, vaikka sitten useinkaan ei voitoista puhuta.

Perusta kaikelle on oltava se kollektiivinen palo voittaa otteluita, eriä, vaihtoja ja kaksinkamppailuita. Nythän tuolla on ihan epäyhtenäisen oloinen johtamaton ja ajoittain välinpitämätönkin joukkue kasassa. Riman ja hengen on oltava niin korkealla että kukaan ei kehtaa mennä kentälle kananmunat kainalossa. Tuossa on se perusta kaikelle ja sen jälkeen tulevat toimiva pelitapa ja roolitus.

Kunnon pelitavalla varmistetaan se että kiekko on omilla tarpeeksi paljon ja asioita päästään tekemään organisoidusti ympäri kenttää. Roolitus taas antaa ne vapaudet hyödyntää omia taitoja ja se on sitä millä esimerkiksi Lambert, Lahtinen ja Ottavainen saa itsestään parhaan mahdollisen irti joukkueelle. Kaikki pirun käteviä ukkoja mutta kovin hyödytöntä ja riskialtista kiekolla pelaaminen on jos taitoukoilla ei ole kunnollista varmistusta takana ja vastaavasti kartalla olevia ketjukavereita. Pelitavan ja roolituksen on siis mentävä näiden kavereiden vahvuuksien mukaan. Nyt tuntuu että potentiaalisimmat junnut on ollut vaan katselemassa liigavauhtia ja kukaan ei oikein ole tuonut hyötyä joukkueelle. Esimerkiksi tuo Lambertin kolmosketju on usein näyttänyt siltä että siellä on vaan kolme yksilöä hyökkäämässä ilman mitään yhteistä säveltä. Puistola taas on mainio esimerkki siitä että oikeastaan millään ei ole tällä tasolla enää väliä jos asenne ja intensiteetti ei ole kunnossa olkoon kuinka taitava tai potentiaalinen kaveri tahansa.

Eli paljon on siis työsarkaa kun pitäisi käytännössä ihan koko paletti rakentaa uusiksi, identiteetista ja kulttuurista lähtien. Mutta josko se tosiaan lähtisi nyt liikkeelle kun saadaan osaava valmennus kasaan ensi kaudelle.

 

[JypFabu]

Eli paljon on siis työsarkaa kun pitäisi käytännössä ihan koko paletti rakentaa uusiksi, identiteetista ja kulttuurista lähtien. Mutta josko se tosiaan lähtisi nyt liikkeelle kun saadaan osaava valmennus kasaan ensi kaudelle.

Allekirjoitan käytännössä lähes kaiken, mitä kirjoitat. Niinhän se on, että vaaditaan se tahto, kollektiivinen palo, jotta tulosta saa, olipa pelitapa tuo tai tämä.

Mun silmin tuo kolmonen oli enemmänkin liigatasolle liian heppoinen ominaisuuksiltaan, jotta mitään pärjäämisen eväitä olisi edes ollut, mutta minkäs teet, pakkorako peluuttaa niitä ketä on, vaikka tasoitusta joutuvatkin antamaan monella henkilötason vajavaisuudella, En silti syytä heitä laiskottelusta, vaan tuollaista siitä tuppaa tulemaan, jos kykyä voittaa omia kaksinkamppailuja ei ole, ei siinä suju yhteispeli, eikä nuorukaisten huumorikaan tahdo riittää, tätä näkyi ikävä kyllä selvästä lahjakkuudesta huolimatta.

Toinen miete mikä hienosta kirjoituksesta nousi mieleen, on, että JYP ei historiassaan ole kovin onnistuneesti osannut adaptoida toimivasti joukkueeseen tämmöisiä taiteilijasieluja, joista oikein hyödyntämällä hyötyisi oma joukkue, mutta väärin ymmärrettynä muuttuvat turhautuneiksi surffaajiksi. Tämä olisi hyvä oppia hyödyntämään "uuden" JYP identiteetin osana, kokonaisuus kun voi rakentua monien eri pelaajatyyppien summana, kunhan se keskinäinen selkäranka vaan kantaa. Tällä kaudella tästä hiukan ovat oirehtineet Puistola ja Lahtinen, no Puistola on vielä voimaominaisuuksiltaankin kesken eräinen, mutta talentti siinä hepussa kyllä on. Mitäpä muut kirjoittajat tästä miettinevät? laittakaa ihmeessä näkemyksiä, kyllä on mielenkiintoista niitä lukea ja kommentoida.

 

[Hiki-Pena]

Perusta kaikelle on oltava se kollektiivinen palo voittaa otteluita, eriä, vaihtoja ja kaksinkamppailuita. Nythän tuolla on ihan epäyhtenäisen oloinen johtamaton ja ajoittain välinpitämätönkin joukkue kasassa. Riman ja hengen on oltava niin korkealla että kukaan ei kehtaa mennä kentälle kananmunat kainalossa. Tuossa on se perusta kaikelle ja sen jälkeen tulevat toimiva pelitapa ja roolitus.

Kiteytit juuri oman ajatusmaailmani paremmin kuin olisin itse kyennyt. Myönnän, että pelitapakeskusteluissa silmistäni paistaa usein pohjaton tietämättömyys. Usein on kuitenkin nähty, että voit ostaa kovimmat pelaajat, koutsit ja GM:t, mutta jos tuo kollektiivinen palo puuttuu, niin voittajat löytyy muualta (vrt. edellinen finalistipari ja lopputulos).
Ehkä tuon takia kolmen mestaruuden putki on niin harvinainen, vaikka kuinka on organisaatio tikissä. Tuosta sitten on johdettu viisauksia tyylin tyytyväisyys tappaa kehityksen ja 90% keskittyminen tuo 50% tuloksen vai miten se meni.
Samaa ollut näkevinäni JYPissä useamman kauden, että tuo kollektiivinen palo on puuttunut.

 

[Hiki-Pena]

Mitäpä muut kirjoittajat tästä miettinevät? laittakaa ihmeessä näkemyksiä, kyllä on mielenkiintoista niitä lukea ja kommentoida.

Palon ja asennemietiskelyn keskellä on kyllä helppo allekirjoittaa näitä sinunkin pointteja mm. kolmosen valmiudesta aikuisten peleihin.
Kamppailut on iso osa peliä edelleen ja kylläpä se taitaa niin olla, että kenellä sitä voimaa ja kamppailuosaamista on, yleensä sen kiekon voittaa. Ymmärrettävää, ettei teini-ikäisillä voima tai osaaminen kamppailupelaamisessa ole vielä huipputasoa. Hyvä, että ovat päässeet treenaamaan ja varmasti syksyllä ovat astetta parempia.
Sehän tässä itse asiassa onkin hyvin kiinnostavaa, että meillä on iso joukko pelaajia, joiden kohdalla on ihan realistista odottaa isoakin tason nostoa, jos työnteko vaan maistuu. Ja sitten päästiinkin taas siihen asenteeseen.

 

[Valajas]

Toinen miete mikä hienosta kirjoituksesta nousi mieleen, on, että JYP ei historiassaan ole kovin onnistuneesti osannut adaptoida toimivasti joukkueeseen tämmöisiä taiteilijasieluja, joista oikein hyödyntämällä hyötyisi oma joukkue, mutta väärin ymmärrettynä muuttuvat turhautuneiksi surffaajiksi. Tämä olisi hyvä oppia hyödyntämään "uuden" JYP identiteetin osana, kokonaisuus kun voi rakentua monien eri pelaajatyyppien summana, kunhan se keskinäinen selkäranka vaan kantaa. Tällä kaudella tästä hiukan ovat oirehtineet Puistola ja Lahtinen, no Puistola on vielä voimaominaisuuksiltaankin kesken eräinen, mutta talentti siinä hepussa kyllä on. Mitäpä muut kirjoittajat tästä miettinevät? laittakaa ihmeessä näkemyksiä, kyllä on mielenkiintoista niitä lukea ja kommentoida.

Tulee mieleen kyllä useampi tapaus. Esimerkiksi Sopanen oli JYPissä kyllä ihan täysi turisti. Jormakka taisi olla samaa kategoriaa, kuten Ruohomaa, Antonen ja Myttynenkin. Kaikki ovat pystyneet sitten ihan ok suorituksiin muualla.

 

[Valajas]

JYPiläisyys on kyllä enemmän ollut just sitä aukotonta ja simppeliä yhteispeliä ja kovaa työntekoa. Näillä hedelmillä ne mestaruudet voitettiin. Siihen on ollut vaikea sitten näillä edellä mainituilla kavereilla sopeutua kun se oma peli ei perustukaan valtaisaan luisteluun ja työmäärään.

 

[JypFabu]

JYPiläisyys on kyllä enemmän ollut just sitä aukotonta ja simppeliä yhteispeliä ja kovaa työntekoa. Näillä hedelmillä ne mestaruudet voitettiin. Siihen on ollut vaikea sitten näillä edellä mainituilla kavereilla sopeutua kun se oma peli ei perustukaan valtaisaan luisteluun ja työmäärään.

Näinhän tuo on ja osaltaan siitä on muodostunut se akilleen kantapää, johon muut oppivat iskemään ja pelin kehityskulku vei vielä kiekolliseen viisikkopeliin ja erilaisen taidon hyödyntämiseen, kuin mitä JYP työkalu pakissa oli. Osin siitä syystä ollaan juuri tässä missä ollaan. Hyvässä kiekollisessa joukkueessa kun nuo taiteilijat on lisäarvo, ei rasite.

 

[Hexa]

Tulee mieleen kyllä useampi tapaus. Esimerkiksi Sopanen oli JYPissä kyllä ihan täysi turisti. Jormakka taisi olla samaa kategoriaa, kuten Ruohomaa, Antonen ja Myttynenkin. Kaikki ovat pystyneet sitten ihan ok suorituksiin muualla.

Johtuu kyllä siitäkin, että JYPillä ei aivan riittänyt kärsivällisyys heidän kanssaan. Olisi kannattanut odottaa ja seurata kehitystä vielä vuosi pari. Tuohon joukkoon voisi lisätä vielä ainakin Oula Palveen. Ainoa taiteilijasielu joka on JyPissä onnistunut taitaa olla Michael Nylander, joka vaan oli niin hyvä, että hänen annettiin pelata vapaasti omilla vahvuuksilla. Oli tietysti hieman tasoeroa muutenkin tavallisiin liigapelureihin nähden. Tosin peli on paljon muuttunut niistä ajoista ja nykyisessä tiukassa ja kurinalaisessa viisikkopelissä, mikä koskee kaikkia joukkueita, Nylanderkaan tuskin erottuisi enää aivan niin häikäisevänä ja virtuoosimaisena pelaajana.

 

[Hiki-Pena]

Johtuu kyllä siitäkin, että JYPillä ei aivan riittänyt kärsivällisyys heidän kanssaan. Olisi kannattanut odottaa ja seurata kehitystä vielä vuosi pari.

Tuohon aikaan varmaankaan 'ei tarvinnut' olla kärsivällinen, kun paketti oli kasassa. Nyt päästäänkin sitten siihen taustaorganosaation osaamiseen ja kykyyn nähdä tulevaa. Kenen kanssa ollaan kärsivällisiä ja keneltä odotetaan tulosta heti?
Tulee noista onnistuneista taiteilijoista mieleen myös Petr Ton. Ehkäpä Chlubnakin, joka meillä oli kova, mutta ei juuri muualla sen jälkeen. Tonolla kulki Jyväskylässä käynnin jälkeen muuallakin.

 

[Saleva kehiin]

Hieman se on vaikea uskoa, että JYPissä menestysvuosia riitti niinkin pitkään. Oletan, että uusi sukupolvi haluaa aina kuitenkin kirjoittaa omaa tarinaansa, joka sitten liitetään siihen suurempaan kaanoniin. Niin kauan kuin joukkueessa luistelee menestysvuosien ikoneita, on myös tarina vielä heidän kautta kirjoitettua. Ensi vuodesta alkaa uusi sivu. Ja tilaa uusille ikoneille. Ja mitä syvemmällä ollaan käyty, niin sen helpompi näille uusille tarinan hamoille - pelaajille - on roolia ottaa nousun kynnyksellä.

Sitä joudutaan ehkä odottamaan jonkun aikaa, että kaikki huipputulokseen tarvittavat palaset (budjetti, valmennus, pelaajamateriaali, pelitata, tahtotila ja yleisön kiinnostus) ajoittuvat samalle kaudelle. Mutta ennen sitäkin nousee uusia ilon aiheita.

 

[Tepi#45]

Ainoa taiteilijasielu joka on JyPissä onnistunut taitaa olla Michael Nylander, joka vaan oli niin hyvä, että hänen annettiin pelata vapaasti omilla vahvuuksilla. Oli tietysti hieman tasoeroa muutenkin tavallisiin liigapelureihin nähden. Tosin peli on paljon muuttunut niistä ajoista ja nykyisessä tiukassa ja kurinalaisessa viisikkopelissä, mikä koskee kaikkia joukkueita, Nylanderkaan tuskin erottuisi enää aivan niin häikäisevänä ja virtuoosimaisena pelaajana.

Muistan hyvin Nyllen pelit, mies teki kentällä välillä ihan mitä halusi ja oli suorastaan ylivoimaisen oloinen yksilö. Pisteitä ropisi pelistä toiseen ja suorituksia jotka aiheutti kohahduksia hallissa. Taisi muistaakseni ottaa jäähyminuuttejakin aika paljon. Harmi, että pelejä ei kertynyt enempää.

Myös tuo on ihan totta, että peli ja pelaajatkin on kehittyneet, voimakkaampia ja nopeampia pelaajia on yhä enemmän. Olisi mielenkiintoista nähdä mitä Nylanderin tasoinen taiteilijapejaaja pystyisi nykypäivänä Liigassa saamaan aikaan.

 

[Tepi#45]

Hieman se on vaikea uskoa, että JYPissä menestysvuosia riitti niinkin pitkään. Oletan, että uusi sukupolvi haluaa aina kuitenkin kirjoittaa omaa tarinaansa, joka sitten liitetään siihen suurempaan kaanoniin. Niin kauan kuin joukkueessa luistelee menestysvuosien ikoneita, on myös tarina vielä heidän kautta kirjoitettua. Ensi vuodesta alkaa uusi sivu. Ja tilaa uusille ikoneille. Ja mitä syvemmällä ollaan käyty, niin sen helpompi näille uusille tarinan hamoille - pelaajille - on roolia ottaa nousun kynnyksellä.

Sitä joudutaan ehkä odottamaan jonkun aikaa, että kaikki huipputulokseen tarvittavat palaset (budjetti, valmennus, pelaajamateriaali, pelitata, tahtotila ja yleisön kiinnostus) ajoittuvat samalle kaudelle. Mutta ennen sitäkin nousee uusia ilon aiheita.

Hienosti sanoitettu. Näinhän se on. Legendojen, ikonien, kulttipelaajien tai millä nimellä itse kukin haluaa tärkeitä ja eri tavoin JYPissä vaikuttaneita pelaajia kutsua, on myös heidän joskus väistyttävä, että saadaan tilaa uusille nimille ja tarinoille.

 

[Gorbatjovi]

Se näissä menneissä vuosissa jäi itseä kaihertamaan että vaikka oltiinkin ihan liigan huippua niin mestaruuksia tuli kuitenkin niin vähän. Joo toki kaksi liigan ja kaksi euroopan mestaruutta on todella kovan tason näyte mutta silti. Mahdollisuuksia oli useaan liigan mestaruuteen vielä ihan kaudelle 17-18 asti mutta aina jossain kohtaa meno tyssäsi. Jotenkin jäi sellainen olo että oltiin pirun hyviä mutta jotkin luurangot kaapissa estivät menon päätyyn asti vuosi toisensa jälkeen. Oli selvittämättömiä asioita seuran sisällä ja jokin ongelma kasvoi siellä kasvamistaan kunnes tuli lopulta tilinteon hetki. Kupla puhkesi lopulta, ja se sama kupla esti menestymisen vielä isommin niinä keväinä kun oltiin ihan varteenotettava mestarikanditaatti. Ne järkyttävät pettymykset (Game seven vs. Kärpät ja IFK -farssi, KalPa välieräsarja) -muutamia mainitakseni olivat jotenkin vähän odotettavia kun aina takaraivossa oli se ajatus että kaikki seurassa ei ole ihan siten miten pitäisi. Nyt odotankin täyttä tuuletusta kautta seuran ja sitä että lähdetään rakentamaan uutta menestystä sillä tavalla että se on tukevalla pohjalla.

Muistan kuitenkin tätä päättyvää aikakautta lämmöllä ja haikeudella. Tuleeko enää koskaan samanlaista playoff -herkkua Jyväskylään? Tuleeko mestaruuksia? Tuleeko JYP -legendoja? Vai onko se kaikki joku lehti historiassa jota muistellaan sitten vanhana jälkikasvulle?.

 

[-pasi-]

Muistan kuitenkin tätä päättyvää aikakautta lämmöllä ja haikeudella. Tuleeko enää koskaan samanlaista playoff -herkkua Jyväskylään? Tuleeko mestaruuksia? Tuleeko JYP -legendoja? Vai onko se kaikki joku lehti historiassa jota muistellaan sitten vanhana jälkikasvulle?.

Sanoisin että tulee tulevaisuudessa olemaan paljon myös hallista kiini, ilman uutta hallia/remonttia voi olla vaikea ainakaan suoraan olla pysyvästi kärkijoukkueiden tasolla. Tietenkin ei nykyinenkään halli estä tekemästä töitä niin hyvin että löytäisi itsensä sieltä keskikastin kärkipäästä ja kausittain ainakin kiusata kärkijoukkueita pudotuspeleissä vaikka budjetti olisi maltillisempi.

 

[Valajas]

Se näissä menneissä vuosissa jäi itseä kaihertamaan että vaikka oltiinkin ihan liigan huippua niin mestaruuksia tuli kuitenkin niin vähän. Joo toki kaksi liigan ja kaksi euroopan mestaruutta on todella kovan tason näyte mutta silti. Mahdollisuuksia oli useaan liigan mestaruuteen vielä ihan kaudelle 17-18 asti mutta aina jossain kohtaa meno tyssäsi. Jotenkin jäi sellainen olo että oltiin pirun hyviä mutta jotkin luurangot kaapissa estivät menon päätyyn asti vuosi toisensa jälkeen. Oli selvittämättömiä asioita seuran sisällä ja jokin ongelma kasvoi siellä kasvamistaan kunnes tuli lopulta tilinteon hetki. Kupla puhkesi lopulta, ja se sama kupla esti menestymisen vielä isommin niinä keväinä kun oltiin ihan varteenotettava mestarikanditaatti. Ne järkyttävät pettymykset (Game seven vs. Kärpät ja IFK -farssi, KalPa välieräsarja) -muutamia mainitakseni olivat jotenkin vähän odotettavia kun aina takaraivossa oli se ajatus että kaikki seurassa ei ole ihan siten miten pitäisi. Nyt odotankin täyttä tuuletusta kautta seuran ja sitä että lähdetään rakentamaan uutta menestystä sillä tavalla että se on tukevalla pohjalla.

Muistan kuitenkin tätä päättyvää aikakautta lämmöllä ja haikeudella. Tuleeko enää koskaan samanlaista playoff -herkkua Jyväskylään? Tuleeko mestaruuksia? Tuleeko JYP -legendoja? Vai onko se kaikki joku lehti historiassa jota muistellaan sitten vanhana jälkikasvulle?.

Katsoin tuossa että JYP hävisi 7!!!! kertaa välieräsarjan vuosina 2010-2018. Kerran tuossa hävittiin SaiPalle puolivälierien seiskapeli. Jos tästä kantista asiaa miettii niin kyllä meillä jäi piippuun aika paljon. 7 mahdollisuutta mennä finaaliin josta toteutui vaan yksi. Ja vielä kun miettii mikä farssi olisi ollut jos tuota yhtäkään mestaruutta ei olisi 2012 tullut. Pelattiin liigan huippukiekkoa mutta aika harvoin siis oikeisssa tosipeleissä pystyttiin parhaaseen peliin.

 

[Gorbatjovi]

Katsoin tuossa että JYP hävisi 7!!!! kertaa välieräsarjan vuosina 2010-2018. Kerran tuossa hävittiin SaiPalle puolivälierien seiskapeli. Jos tästä kantista asiaa miettii niin kyllä meillä jäi piippuun aika paljon. 7 mahdollisuutta mennä finaaliin josta toteutui vaan yksi. Ja vielä kun miettii mikä farssi olisi ollut jos tuota yhtäkään mestaruutta ei olisi 2012 tullut. Pelattiin liigan huippukiekkoa mutta aika harvoin siis oikeisssa tosipeleissä pystyttiin parhaaseen peliin.

Juuri näin, näennäisesti oli kaikki hyvin ja latu auki mutta jotain puuttui. Tästä syystä veltsukin sai monoa kun ei tuonut noilla tarjotuilla mahdollisuuksilla enempää menestystä. Kyllä olisi ehdottomasti pitänyt paremmalla prosentilla noista onnistua mutta kun ei.

 

[Hexa]

Juuri näin, näennäisesti oli kaikki hyvin ja latu auki mutta jotain puuttui. Tästä syystä veltsukin sai monoa kun ei tuonut noilla tarjotuilla mahdollisuuksilla enempää menestystä. Kyllä olisi ehdottomasti pitänyt paremmalla prosentilla noista onnistua mutta kun ei.

Enemmän ehkä kuin Veltsun aikana hävityt välierät ja puolivälierät harmittaa Dufvan aikana hävityt 2010 ja 2011. Silloin puhuttiin dynastiasta ja pöytä oli katettu peräkkäisille mestaruuksille ja alla oli myös runkosarjan voitot niiltäkin vuosilta, joten JYP lähti playoffeihin vähintäänkin ennakkosuosikkina. Veltsun aikana kilpailu oli ehkä kovempaa muutenkin ja muillakin oli kovia joukkueita. Aika lailla materiaaliin suhteutettuna ne häviöt meni.

 

[Valajas]

Enemmän ehkä kuin Veltsun aikana hävityt välierät ja puolivälierät harmittaa Dufvan aikana hävityt 2010 ja 2011. Silloin puhuttiin dynastiasta ja pöytä oli katettu peräkkäisille mestaruuksille ja alla oli myös runkosarjan voitot niiltäkin vuosilta, joten JYP lähti playoffeihin vähintäänkin ennakkosuosikkina. Veltsun aikana kilpailu oli ehkä kovempaa muutenkin ja muillakin oli kovia joukkueita. Aika lailla materiaaliin suhteutettuna ne häviöt meni.

Joo kyllä 10 sarja Tepsiä ja 11 sarja Bluesia vastaan oli ne kipeimmät paikat. JYP oli jotenkin niin älyttömässä tikkarissa tuolloin. 2010 nyhjättiin runkosarjan ysiä Kärppiä vastaan massiivinen seitsemän pelin sarja jatkoaikoineen ja bensiini ei sitten riittänyt enää tepsukkaa vastaan.

2011 suvereenin runkosarjan voiton jälkeen 4-0 lakaisu Ilveksestä ja sarjan 9. Blues pisti meidät lauluun 4-1. Tuo kevät on kyllä varmaan itselleni se kipein JYP-muisto. Runkosarjan 10 ja 9. finaalipaikan tiellä. Tuossa kohtaa muistan ekan kerran että joku joukkue oli selvästi keksinyt lääkkeet Dufvan hurrikaaniprässiin ja JYP oli Petun Bluesia vastaan aivan aseeton. Siellä kiekoteltiin kolmella ukolla maaliviivan tuntumassa pakki-pakkia. Aivan karmea muisto. Mutta tosiaan JYPin kohdalla ei kyllä valitettavasti voi puhua samanlaisesta dynastiasta mitä Kahvaralla ja Käppyröillä oli. Kaikki ainutlaatuiset ainekset siinä sitten oli painella finaaliin viitenäkin peräkkäisenä keväänä.

 

[JypFabu]

JYPin kohdalla ei kyllä valitettavasti voi puhua samanlaisesta dynastiasta mitä Kahvaralla ja Käppyröillä oli. Kaikki ainutlaatuiset ainekset siinä sitten oli painella finaaliin viitenäkin peräkkäisenä keväänä.

Tää dynastia hommeli vähän ihmetyttää, vieläkin. Mä en koskaan edes kuvitellut JYPillä olevan mitään rahkeita minkään dynastian rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Ihan toiset resurssit vaatisi moinen. Lieneekö tässä joillakuilla iskenyt vauhtisokeus? Kun mietin mistä JYP ponnisti, pidän mielettömänä temppuna saavutuksia, miettikääpä, edelleen ainut suomalainen seurajoukkue jolla on kv seurajoukkue mestaruus. Kun puhutaan perspektiivistä, edes liigamestaruus on valtava ponnistus saavuttaa ja dynastioihin ei kykene edes kaikki rikkaammatkaan seurat, saati jatkuvasti mikään seura.

Muistelen Seppäsen silloin aikoinaan maalailleen säännöllisesti viiden joukossa olemisesta ja jo se tavoitteena suhteessa lähtökohtiin on kunnioitusta herättävä. Tuollainen pyrkimys säännönmukaiseen kärkikuusikossa olemiseen on varsin realistisesti riittävä tavoite edelleen JYPille, eikä sitäkään ihan osallistumalla pokata.

Se ettei noina kaikkina mahdollisina kausina päätyyn riittänyt, pitäisi olla valaistus sille, miten kova se taso kärjessä on ja oli, ei tarvitse edes mitään varsinaisesti vetää vihkoon tai epäonnistua, riittää että kaveri onnistuu ulosmittaamaan paremmin.

Itse kun olen seurannut JYP taipaleen suomi sarjasta (taisipa yksi kausi mennä maakunta - sarjassakin silloin ammoin) nykyiseen, siinä saa perspektiiviä siitä, mitä on onnistuminen ja menestyminen ylipäänsä. Nyt loppuva aikakausi on ollut toistaiseksi JYP historian menestyksekkäin ja mitään dynastioita miettimättä ollaan saavutettu paljon ja välillä otettu kuokkaan, ettei totuus unohtuisi. Mutta mittakaavaa: Esim. Lukko tai Saipa ovat kolunneet ensin mestaruussarjaa, sittemmin liigaa paljon aiemmin kuin esim. JYP, niissä paikoissa on perinteitä ja silti meriittilistat kalpenee vertailussa JYPiin, mestaruuksia monet on kairanneet useamman kuin JYP, mutta chl voiton on kairannut ainoastaan JYP suomalaisista. Paljon on siis saavutettu.

Nyt on sitten luoda nahka kohti uutta tarinaa, ylle kirjoitettuna on se perintö ja tieto, että on pystytty ja pystytään vastakin, kunhan asiat tehdään oikein ja huolella alusta loppuun. Siksi tämän hetken ainutlaatuisuuden meille kannattajille soisi avautuvan porttina uuteen tarinaan ja seikkailuun. Ainakaan minä en tunne haikeutta vaan ylpeyttä siitä mitä on saatu ja innolla kannustaen saavuttamaan lisää kaikkine mutkineen ja käänteineen. Toivossa eläen, kuin lapamato konsanaan.