Tätä on asiaa on tullut pohdittua paljon viime aikoina, että miltä se elämä näyttää tämän poikkeustilanteen jälkeen. Lähinnä niitä ketjuja, että mikä asia johtaa mihinkin. Tosin se on erittäin hankalaa visioida, kun ei oikeasti pysty edes kuvittelemaan minkälaisia vaikutuksia tästä tulee ihmisten käyttäytymiseen, talouteen yms. Mietin oman ketjun avaamista näille hypoteettisille ajatuksille/ajatusketjuille, mutta mennään nyt aluksi näin.
Ensimmäinen asia mitä on tullut paljon mietittyä, on tämä asia, kun ihmiset on keskenään kotona. Sehän on jo tunnettu fakta, että esimerkiksi lomien jälkeen avioeroissa esiintyy piikkejä, joten tämä voi olla yksi mahdollinen skenaario, että näin myös tämän tilanteen jälkeen tapahtuu. Joku taisi heittää tuolla virusketjussa läpällä, että nythän olisi hyvä aika laittaa pullaa uuniin ja jäin sitäkin asiaa pohtimaan, että sekin on ihan mahdollinen skenaario, että jonkinlainen piikki nähtäisiin alku vuoden syntyvyystilastoissa. Toki tämä on huomattavasti epävarmempi skenaario, koska ymmärrettävästi tämä tilanne lisää pelkoa ja ahdistusta maailman tilanteeseen ja taloudelliseen epävarmuuteen, jotka ovat osasyitä siihen ettei ihmiset halua lisääntyä.
Toinen asia mitä on tullut mietittyä, että tämä tylsyys joka tulee nyt korostumaan ihmisten arjessa on erittäin hyvä asia. Tästä oli Helsingin Sanomissa viime viikonloppuna juttua, että ihminen tarvitsee niitä tylsiä hetkiä koska aivot rupeaa toimimaan eri tavoin kun on tylsää. Siksi näen tämän erittäin mielenkiintoisena ihmiskokeena, koska veikkaan että tämä tylsyys synnyttää erilaisia uusia innovaatioita sekä uusia tapoja toimia, kun kerrankin ihmisillä on ihan luvan kanssa aikaa olla keskenään omien aivojensa kanssa (toki se voi olla myös huonokin asia, jos on taipumusta esimerkiksi depressioon). Alla vielä linkki hesarin juttuun.
Moni keskeyttää ”sisäisen äänensä” katsomalla kännykkää tai murhaa sen kokonaan kuuntelemalla podcastia. Siksi tylsyys ja yksinäisyys ovat ongelmia, joista ihminen ei enää kärsi. Aivotutkijan mukaan jokaisen kannattaisi toisinaan sulkea puhelin, ottaa kuulokkeet korvilta ja antaa mielen harhailla.
www.hs.fi
Kolmas, ja tämä on lähinnä oma toive, on että jospa tällaisella poikkeustilanteella olisi kansakuntaan ja tähän nykyiseen minä- ajatteluun jonkinlainen positiivinen muutos, kun huomataan että kuinka riippuvaisia loppupelistä olemme toisistamme, kun se poikkeustilanne iskee. Ainakin omassa käytöksessäni olen jo nyt huomannut muutoksen, tulee erittäin paljon ajateltua sitä, kuinka voisin olla asettamatta toista ihmistä alttiiksi virukselle omalla toiminnallani, eli siis pyrin miettimään sitä, kuinka minun jokainen, esimerkiksi kaupassa käydessä, kosketus ja näpelöinti voi osaltaan olla vaikuttamassa toisen ihmisen terveyteen.
Myös tämän tilanteen vaikutuksia ilmastoon on tullut mietittyä. Nehän on tällä hetkellä olleet pelkästään positiivisia kun saastemäärät ovat laskeneet huomattavasti, toki tiedostan ettei tämä ole pysyvä tila vaan jollain tasolla tulemma palaamaan entisen tapaiseen tuhoamiseen, kunhan akuutein tila tässä kriisissä on ohitettu. Ja tähän asiaan liittyen olen pohtinut myös sitä, kun monet ajattelee asiaa, että minun tekemisellä ei ole vaikutusta mihinkään. Jos nyt miettii sitä lepakonsyöjää Kiinassa, niin voi tulla johtopäätökseen että jokaisen ihmisen tekemisellä on väliä ihmiskunnan olemassaololle. Siinä on ihan mielenkiintoinen tapa lähteä pohtimaan asiaa, jos uskaltaa, näin kevennyksenä tai raskautuksena loppuun, ihan kuinka itse asiaa pohtii.
Mutta summasummarum, itse yritän ajatella positiivisesti, että tässä on sellainen kultainen aikaikkuna tehdä nyt jotain ihan muuta kuin mihin olemme tottuneet ja se ehkäpä muuttaa maailmaa erilaiseen suuntaan. Voi myös olla, että tuo kevät aurinko ja luistelu järven jäällä pehmensi aivojani, ja uskaltauduin kirjoittamaan jotain positiivista tänne negatiivisuuden keskelle.