Kirjastojen kiinni laittaminen iskee aika vahvasti suomalaisten hermoon. Kun kaikki muu vapaa-ajan toiminta loppuu, silloin ainakin kirjastot olisivat toimineet henkireikänä monelle. E-kirjan lainaaminen ei välttämättä onnistu kaikilta eikä niitä ole kovin laajaa valikoimaa suomenkielisenä.
Sukupolvikokemus on epäilemättä kyseessä. Sota-aika oli tietysti ylivoimaisen voimakas kokemus sen ajan ihmisille, mutta sen jälkeen onkin haastavampaa etsiä voimakasta yli luokkarajojen yhdistävää kokemusta. Noottikriisi oli kotitekoinen, varmaan hätkähdytti monia, mutta tuskin kaikkia. Rakkaat kommunistimme olivat haltioissaan asiasta, muut eivät niinkään.
Ylioppilastalon valtaus toi muutamia politiikan eturiviin, mutta tuskin kelpaa edes akateemisten suureksi kokemukseksi. Öljykriisi saattaisi olla sellainen, piti kaiketi säästää bensaa ja luottaa Kekkoseen kaikessa. Oikea tieto tuli aina Kahilalta ja siihen suhtauduttiin vailla ironiaa. Urheilumenestykset ja muut tapahtumat tuskin koskivat koko kansaa ja olivat vain hetken hyrinää.
Suuri lama 90-luvulla oli ehkä lähinnä tämän päivän kokemusta. Sen vaikutukset näkyivät perheissä, mutta virallinen Suomi säästyi tältä. Lama ei kuitenkaan iskenyt kaikkiin samalla voimalla. Toinen taloudellinen taantuma ei kuitenkaan ollut vaikutuksiltaan yhtä laaja kuin 90-luvun.
Tämä kokemus säilyy varmasti yhtenä kaikkein voimakkaimpana yhteisenä kokemuksena. Pistetään Suomi kiinni rajoineen ja palveluineen. Ihmiset joutuvat olemaan perheessä tai yksinään, syntyy ehkä uutta yhteisyyttä, mutta myös poliisille runsaasti töitä. Alkoholin kulutus ei ainakaan laske. Joillekin tämä on paratiisi: nyt viimein nettipelaajat pääsevät sosiaalisista paineista, heidän elämäntapansa on normaali ja jopa suositeltava.
Urheilun ystäville tämä on painajaista. Vanhojen tarinoiden katsominen voi aluksi kiinnostaa, mutta myöhemmin niidenkin viehätys katoaa. Urheilu on aina tätä hetkeä ja tätä päivää. Voitot ja tappiot, sentit ja minuutit koskevat aina vain pientä ajanhetkeä. Vaikka urheilulla on historiaa, se on kuitenkin vain juuri nyt merkityksellistä. Kuka jaksaa juhlia jotain voittoa kovin pitkään. Urheilu on käyttistä, käyttökamaa.
Urheilun näkökulmasta olympialaisten peruminen saattaisi olla virkistävää. Mitä tehdään umpikorruptoituneella, pöhöttyneellä tapahtumalla: voitaisiinko ainakin kuvitella paluuta johonkin vähemmän rahan kahlitsemaan toimintaan? Mutta aika näyttää, nyt on vain jätettävä hyvästit tulosurheilulle ja keskityttävä muihin, kuitenkin tärkeämpiin asioihin.