Kannanpa korteni kekoon tähän, oi niin, mielenkiintoiseen aiheeseen. Ristoa ja Jukureita on tullut aika paljon nähtyä viime vuosina. Se yhdistettynä rautaiseen jääkiekkotietämykseeni uskaltaudun laukomaan näitä suuria viisauksia.
Ensiksi on mainittava se, että Jukurit kasasi Mestiksessä kovia jengejä. Siis Risto kasasi. Se johtui mielestäni pitkälti sen vuoksi, että Risto oli todistanut olevansa helvetin hyvä valmentaja, joka piiskaa pelaajasta esille parhaat puolet. Ristolla oli varmasti myös hyvät välit moneen liigajoukkueeseen, joten pelaaja X saapuessaan Kalevankankaalle tiesi olevansa hyvän koutsin opeissa ja samalla myös oivassa näyteikkunassa. Jukurithan on jo vuosia ollut "koko liigan farmi" ja pelaajapolitiikka on ollut jotain täysin muuta kuin oman suosikkini. Jukurit nappasivat lahjakkaita nuoria pelaajia, vuodeksi pariksi, kun taas Sport halusi jatkuvuutta, persoonia ja yleisön suosikkeja. Tämän lisäksi Jukureissa on myös ollut se kokeneiden pelaajien pysyvä-posse, joka voitti joukkueelle paljon.
Mikä Ristossa ja Jukureissa minua närästi oli pelityyli. Tottakai voittaminen on tärkeää, mutta itsellä se ei mene kaiken edelle. Ääni JYP-faneilla tuntuu olevan nyt eri, joten Risto teillä voi toimia. Mikä pelityylissä sitten närästi? Sen lisäksi, että Jukurit usein voitti oman suosikkini, siinä närästi kova kuri. Siis äärimmäisyyksiin viety pelikuri. Jukureissa oli kiellettyä tietynlaiset syötöt, haastaminen tietyissa tilanteissa, omissa riskin ottoa ei hyväksytty jne jne. Pelaajilta oli riistetty oma valinta useista tilanteista eli, näkemykseni mukaan, yksi pelin suola - yllättävät ratkaisut. Jukureiden pelissä ei annettu yhtään riskialtista poikkikentän syöttöä tai esim. syöttöä tilaan, jonne pelaajalla oli selkä käännettynä. Peli oli mielikuvituksetonta ja pelaajien omaa harkintakykyä halveksivaa. Eriä mieltä saa olla, tottakai.
Pelikuri ja ennen kaikkea samallalailla tilanteiden pelaaminen teki Jukureiden pelistä ennalta-arvattavaa. Esim. Jukureiden karvauksessa oli yhteen väliin kaksi asetusta 1) ohjauspeli - keskialue tukkoon, 2) hirveä munaravi karvaus, jossa vain lyötiin kiekkoa päähän ja karvattiin niin maan perkeleesti. Yhdessä Sport-Jukurit-pelissä Risto löi karvauksen päälle ja kun Sport tajusi tämän se vain porrasti puolustustaan ja poimi kiekon kuin kypsän mansikan ennen karvaajien tuloa ja purki. Ja koska tässä tapauksessa kiekkoa löytiin vain päähän, sama tilanne toistui ja toistui. Pelikurin ansiosta kiekkoa ei kuljetettu alueelle, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Ei siis käytetty omaa ajattelukykyä erilaisessa tilanteessa, vaan kun oli käsketty lyödä päätyyn ja karvata niin se tehtiin. Tämä siis kärjistetty esimerkki, mutta täysin totta.
Miro Laitinen, joka nykyään pelaa Sportissa oli Riston aikana Jukureiden kolmossentteri muutaman kauden. Hän on hyvä esimerkki Dufvan valmentamasta pelaajasta. Hän ei ottanut riskiä missään tilanteessa ja ottaa hyvin vähän nykyäänkään. Jukureissa ja Sportissa ekalla kaudella hän teki aina 15 pistettä. Nyt hän pelaa vapautuneempaa kiekkoa, käyttää omaa harkintaansa eri tilanteissa ja naps, peli kulkee, tällä kaudella 30 pistettä.
Homma pysyi kasassa Riston kovan auktoriteetin voimalla, niin kuin keskusteluissa on jo usein viitattu. Tämän vuoksi Riston onnistuminen 'tuittuilevien tähtien' kanssa on täysi kysymyksmerkki.
Tulosten edessä on tottakai nöyrryttävä, Risto on ollut todella hyvä valmentaja Jukureissa. Heittämällä Mestiksen paras. Ite en vain diggaa noin kovasta pelikurista.